Olen katsonut Saaristomerta läheltä niin kauan kuin muistan. Sen värit ja tunnelma vaihtelevat vuodenajan ja sään mukaan, mutta viime vuosina olen huomannut jotain muutakin, saman kuin varmasti kaikki muutkin: levän, sameuden, hiljaisuuden paikoissa, joissa ennen kuhisi elämää.
Toimin Liedon Säästöpankkisäätiön toimitusjohtajana, ja juuri viime vuosien työ erilaisten elinympäristöömme liittyvien avustuskohteiden parissa on tehnyt minulle entistä selvemmäksi, että Saaristomeri ei ole vain ympäristökysymys. Se on Varsinais-Suomen elinvoiman ydin, ja siksi olen halunnut, että olemme mukana tukemassa tutkimusta, yhteistyötä ja konkreettisia toimia, joilla meren tila voidaan kääntää parempaan suuntaan. Asia on yksinkertainen: Saaristomeri pitää pelastaa, ja se on tehtävä nyt.
Kenen vastuulla Saaristomeren pelastaminen on?
Olemme rahoittaneet tapahtumia, hankkeita ja keskustelua, jotka vievät suojelua eteenpäin. Olen nähnyt läheltä, kuinka nopeasti yksityinen rahoitus voi tuottaa mitattavia tuloksia konkreettisissa hankkeissa. Silti yksityinen raha ei voi korvata julkista vastuuta ja rahoitusta – valtion Saaristomeri-ohjelma tähtää ravinnekuormituksen vähentämiseen ja ravinteiden kiertoon laajassa mittakaavassa, ja se on mielestäni työtä, jota julkisen tahon kuuluisi johtaa.
Kysymys kuuluukin: vastaako panostuksen mittakaava ongelman kokoa? Jos Saaristomeri on kansallinen ongelma, sen pitäisi näkyä budjetissa samalla painoarvolla kuin muutkin strategiset investoinnit.
Pirstaleisuus syö vaikutusta
Toimijoita suojelutyössä riittää, mutta kokonaisuutta johdetaan hajanaisesti. Tarvitaan suurempia hankekokonaisuuksia, vahvempaa koordinointia ja selkeää strategista johtajuutta. Pienet teot ovat arvokkaita, mutta todelliset vaikutukset syntyvät vasta, kun resurssit yhdistetään. Hieman aiemmin arvostelin valtion budjetista Saaristomeren suojelutyöhön varattujen varojen vaatimattomuutta, mutta toisaalta vaikuttaa yhtä aikaa myös siltä, että Saaristomerelle varatuista varoista jää paljon käyttämättä juuri toiminnan pirstaleisuuden ja heikon koordinaation vuoksi.
Talous ja meri kulkevat käsi kädessä
Saaristomeren tila vaikuttaa suoraan Varsinais-Suomen talouteen. Matkailu tuo alueelle vuosittain merkittävän tulovirran ja työllistää paljon ihmisiä – ja tämä nojaa vahvasti juuri merelliseen vetovoimaan. Jos meri voi huonosti, se näkyy nopeasti yritystoiminnassa, työllisyydessä ja alueen houkuttelevuudessa. Suojelu ja ennallistaminen tulee nähdä siis investointina, ei kulueränä.
Saaristomeren potentiaali on vielä pitkälti hyödyntämättä. Kansainvälinen kiinnostus alueeseen on aitoa, ja jos meren tila saadaan kuntoon, matkailun kasvu voi olla merkittävää. Kaikki lähtee yhdestä asiasta: puhtaasta ja elinvoimaisesta ympäristöstä.
Sininen talous odottaa tekijöitään
Blue economy on nopeasti kasvava talouden osa-alue ja näen siinä ison mahdollisuuden Saaristomerelle. Esimerkiksi A’Pelago Initiative on osuvasti todennut, että Itämeri voi toimia koko maailman merien koelaboratoriona – täällä kehitetyt ratkaisut, kuten meribiomateriaalit, kestävä vesiteknologia tai ravinnekierto, ovat skaalattavissa globaaleille markkinoille.
Vaikka olenkin peräänkuuluttanut julkisen vallan merkitystä Saaristomeren pelastamisessa, on selvää, että pelkällä julkisella rahalla merta ei pelasteta. Etenkin puhtaaseen mereen liittyvän liiketoiminnan kehittämiseen tarvitaan yksityistä pääomaa, innovaatioita ja skaalautuvia liiketoimintamalleja. Saaristomeri voisi olla suomalaisen sinisen talouden lippulaiva – paikka, jossa ympäristöongelma muutetaan kasvun moottoriksi.
Kyse on myös turvallisuudesta
Saaristomeren merkitys ulottuu pidemmälle kuin usein tulee ajatelleeksi. Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta elinvoimaiset maaseutu- ja saaristoalueet ovat kriittisiä: ne tukevat huoltovarmuutta, ruokatuotantoa ja yhteiskunnan toimintakykyä poikkeusoloissa. Esimerkiksi professori Kari Liuhto on todennut, että huoltovarmuus rakennetaan normaalioloissa – jos talous, logistiikka ja alueen elinvoima eivät toimi arjessa, ne pettävät kriisissäkin. Suomen suuri riippuvuus merikuljetuksista tekee toimivista yhteyksistä, satamista ja rannikon elinvoimasta osan kansallista turvallisuutta.
Elinvoimainen Saaristomeri tarkoittaa toimivaa infrastruktuuria, aktiivista elinkeinotoimintaa ja pysyvää asutusta. Nämä eivät ole vain aluepoliittisia tavoitteita – ne ovat osa Suomen kokonaisturvallisuutta.
Yhdessä pidemmälle
Saaristomeren pelastaminen vaatii enemmän kuin hyviä aikomuksia: lisää resursseja, parempaa koordinointia ja rohkeampia päätöksiä. Liedon Säästöpankkisäätiön kautta olemme valmiita tekemään oman osamme. Mutta todellinen muutos syntyy vasta, kun julkinen ja yksityinen sektori toimivat saumattomasti yhdessä. Saaristomeri ei ole vain luonnon aarre – se on yhteinen tulevaisuushankkeemme.
Jouni Niuro
Toimitusjohtaja
Liedon Säästöpankkisäätiö sr
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, joka ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
