Asevelvollisuusarmeija ja etenkin reserviupseerikoulutus ovat suomalaisen onnellisuuden kova ydin

Puolustusbudjettiamme olisi syytä pohtia laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten kautta. UKK-instituutin johtaja sanoo, että paras koskaan tehty keksintö kansanterveyden kohentamiseksi on yleinen asevelvollisuus. Jos vaikuttaa asevelvollisuus kansanterveyteen, niin takuuvarmasti se on myös tehokas kotouttaja. Aikuisuuden kynnyksellä vietetty aika asevelvollisena vaikuttaa yksilöön ja sitä kautta yhteiskuntaamme monin tavoin, joita eivät kriitikot ehkä ole tulleet ajatelleeksi.

Julkaisin RUK:n ”Jaarli” (nr. 183) -kurssimme 40-vuotisjuhlan kunniaksi kirjan, jossa pohdin asevelvollisuuden ja etenkin reserviupseerikoulutuksen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Alun perin idea lähti vain siitä, että tiesin monien kurssitoverieni pärjänneen hyvin elämässä ja ajattelin heidän minibiografioidensa kiinnostavan muitakin kuin kurssikavereita. Olihan joukossa sentään niin Janne Jaakkola, Risto Siilasmaa kuin edesmennyt rocktähti Pete Wallikin. Monista muista kiinnostavista, jos ei niin tunnetuista nimistä puhumattakaan. Henkilökuvia tuli lopulta 19 ja siihen päälle omat RUK-muistelut.

Referoin kirjassa myös asevelvollisuutemme ja RUK:n historiaa itsenäisyytemme alusta ja sitä, miten nämä ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen yhteiskuntaamme puolustusvelvoitteensa ohella. En aloittaessani tätä tajunnut, mutta keskustelut entisten, eri alojen kellokkaiksi nousseiden kurssitovereideni kanssa avasivat silmät. Kunnianhimoisimmille nuorille annettava johtajakoulutus on suomalaiselle yhteiskunnalle ensinnäkin valtava kilpailuetu ja toiseksi jopa onnellisuutemme selkäranka.

Nuorten liikunnan harrastus on kokenut romahduksen, joka asettaa asevelvollisuuden suorastaan pelastajan asemaan. Varsinkin kun eläkeikien nostoon on painetta. Asiantuntijat pelkäävät, että moni nuori aikuinen ei ole enää fyysisesti työkykyinen keski-iässä. Armeija antaa elintärkeää liikuntakasvatusta. Johtajakoulutukseen päätyvät ja siviilissä vähemmän liikkuneet tajuavat, että terveessä ruumissa asuu terve sielu.

Armeijassa tapaa erilaisia tyyppejä, kuin omaan sosiaaliseen ympäristöön kuuluu. Suomi on erityisen tasa-arvoinen maa tämänkin takia. Suuri osa ylimmistä johtajistamme on ollut alokkaita ja kenraaleista ihan kaikki. Joissain toisissa kulttuureissa eliittikouluja käyneet johtajat eivät koskaan kohtaa ns. rahvasta ja upseeri ei välttämättä ole koskaan alokkaana syöksynyt suojaan mutaiseen ojaan. Nykyisin tämä maahanmuuton myötä jopa korostuu. Kaikki lähtevät kansanarmeijassamme samalta viivalta. Kun on nuorena saanut riuhtoa joidenkin eri etnisyyttä edustavien kanssa samaa raskasta ahkiota, syntyy yhteisvastuu ja lähimmäisenrakkaus. Kaveria ei jätetä. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen myötä armeija toimii nykyään myös merkittävänä sukupuolten välisen tasa-arvon kehittäjänä.

Puhtaassa luonnossa asuu onnellinen kansa. Moni kaupunkilaisnuori tutustuu armeijassa luontoon enemmän kuin koko elämässään sitä ennen. Pimeä metsä ei enää pelota, vaan raikas ja rauhallinen luonto antaa turvaa. Kansainvälisessä vertailussa poikkeukselliset jokaisenoikeutemme luovat meille, jos ei omistussuhdetta, niin ainakin välittämis- ja vastuuntuntosuhteen luontoomme.

Suomalaisreserviläisten harjoituksia seuraamassa ollut brittieversti totesi hämmentyneenä: ”Olen vaikuttunut osaamisestanne, mutten kerta kaikkiaan tajua, miten saatte nuo reserviläiset juoksemaan!”. Me opimme armeijassa ennen kaikkea vastuullisuutta. Tämän seurauksena suomalaisessa yhteiskunnassa johdetaan ja ollaan johdettavina niin, että ihmiset ovat onnellisia. Kun poliitikko päättää puolustusbudjetista, on pelissä ei vain turvallisuutemme, vaan myös onnellisuutemme.

Pekka Paloheimon sukupolvikuvaksikin kutsuttu kirja ”Jaarli 2.0 -vastuunkantajat” (Aviador) on saatavilla verkkokaupasta. Paloheimo esittelee kirjaansa 15.11. klo 15.00 Helsingin keskustakirjasto Oodin 3. kerroksen Saarikoski-matolla.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, joka ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.