Lähtökohta ja tavoite
Turun yliopisto on käynnistänyt Suomen turvallisuustutkimuskeskuksen perustamisen valmistelun yhdessä Turun korkeakouluverkoston, muiden korkeakoulujen ja viranomaisten kanssa. Keskus kokoaa eri alojen asiantuntijat kehittämään ratkaisuja puolustuksesta ja rikostorjunnasta arjen turvallisuuteen, kriisivalmiuteen ja yhteisöjen varautumiseen.
Turvallisuustutkimuskeskuksella on valtava tilaus, sillä Euroopan ja maailman turvallisuusympäristö muuttuu nopeasti. Turvallisuus on EU:ssa tutkimus-, innovaatio-, teollisuus- ja kilpailukykypolitiikan läpileikkaava teema. Suomella ja kokonaisturvallisuuden mallilla on tässä vahva asema, mutta kotimainen turvallisuustutkimus on hajanaista ja tarvitsee koordinoivan rakenteen.
Keskuksen tehtävänä on vahvistaa tutkimuksen vaikuttavuutta, tilannetietoisuutta ja päätöksenteon tukea. Kansallista yhteistyötä laajennetaan yrityksiin, viranomaisiin ja tutkimuslaitoksiin sekä kansainvälisesti erityisesti EU:ssa ja myöhemmin NATO-yhteydessä. Tavoitteena on olla vuoteen 2030 mennessä kansallisesti keskeinen ja EU:ssa tunnistettu toimija.
Strategiset painopisteet
Tutkimusyhteistyö rakentuu parhaillaan neljän fokusalueen varaan: demokratia ja turvallinen kansalaisyhteiskunta, hybridiuhat, digitaalinen resilienssi sekä kriittinen infrastruktuuri. Alueita tarkastellaan kokonaisuutena, sillä turvallisuushaasteet kytkeytyvät toisiinsa. Tutkimuksen painopisteeksi nostetaan fokusalueiden rajapinnoille muodostettavat monialaiset kärkihankkeet. Fokusalueiden teemoja tarkennetaan yhdessä Turvallisuustutkimuskeskuksen jäsenien kanssa ajoittain, jotta fokusalueet vastaavat ajan tarpeisiin.
Keskus luo pysyvän toimintamallin, jossa fokusalueiden vastuuhenkilöt ja hanketiimit kehittävät tutkimusaihioita, rakentavat kumppanuuksia ja valmistelevat rahoitushakemuksia eri organisaatioiden kanssa yhteistyössä. Yhteistyön tulee perustua konkreettiseen työnjakoon ja yhteisiin tavoitteisiin, ei pelkkään verkostojäsenyyteen tai tapahtumiin.
Rahoitusyhteistyötä vahvistetaan ennakoivasti hyödyntämällä kansallisia instrumentteja, mm. Horisontti Eurooppa -ohjelmaa, Euroopan puolustusrahastoa ja kumppaniverkostoja. EU-vaikuttamista on syytä koordinoida nykyistä paremmin, sillä toimijoiden viestit ja vaikuttamistyö ovat nykyisin osin päällekkäisiä.
Toteutus ja johtaminen
Ensimmäisten 12 kuukauden aikana kartoitetaan Turvallisuustutkimuskeskuksen verkoston osaaminen ja kumppanien tarpeet, valitaan yhteisesti hyväksytyt fokusalueet ja kärkihankkeet tuleville vuosille, muodostetaan monialaiset tiimit ja valmistellaan yhteisiä rahoitushakemuksia. Keskuksen johto ja fokusalueiden vastuuhenkilöt vastaavat strategian toteutuksesta, resurssien kohdentamisesta ja tutkimusportfolion kehittämisestä. Neuvottelukunta tukee strategista suuntaamista ja vaikuttavuuden arviointia.
Kärkihankkeilla tulee olla nimetty vetäjä, monialainen ryhmä, tunnistettu loppukäyttäjä, rahoitussuunnitelma ja tavoiteltu tulos. Tutkimusalat yhdistetään hankkeen tarpeiden mukaan, ja jokaisella kumppanilla on selkeä rooli tutkimuksessa, aineistoissa tai tulosten käyttöönotossa. On selvää, että resurssikoordinaatio määrittää yhteistyön laajuuden ja sitä kautta samalla onnistumisen. Pelkillä puheilla ei tuleva Turvallisuustutkimuskeskus onnistu tehtävässään.
Julkinen hallinto, turvallisuusviranomaiset, kunnat, yritykset, infrastruktuurin ylläpitäjät ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat tarpeiden määrittelyyn ja tulosten arviointiin tapauskohtaisesti. Säännöllisissä hankekehitystilaisuuksissa muodostetaan yhteisiä tutkimuskysymyksiä, sovitaan työnjaosta ja arvioidaan rahoituskelpoisuutta. Koordinaation on oltava resurssitietoista: tutkijoiden aikaa ei voida olettaa rajattomaksi. Hyvä tarvemäärittely mahdollistaa paremman onnistumisen eri hankkeissa. Myös politiikka määrittää hankkeita ja siksi kiinteä yhteys ministeriöihin ja päättäjiin tulee olla arkipäiväistä, tavoitteellista tarvemäärittelyä.
Yhteiset tutkimusavaukset
Keskuksen lisäarvo syntyy hankkeista, joita yksittäinen tutkimusryhmä ei pysty toteuttamaan yksin vaan laaja-alaisen ja vaadittavan osaamisen vuoksi yhdessä Turvallisuustutkimuskeskuksen muiden tematiikan asiantuntijoiden kanssa. Mahdollisia tutkimusavauksia ovat esimerkiksi informaatiovaikuttamisen varhainen tunnistaminen kriiseissä, laajojen sähkö- ja tietoliikennehäiriöiden simulointi ja palautumismallit, tekoälyn vastuullinen käyttö viranomaispäätöksenteossa, alueellisen kriisinkestävyyden vahvistaminen sekä yhteiskunnallisten riippuvuuksien stressitestaus. Tutkimusavausten toteutettavuus varmistetaan osaamisen, kumppanien tarpeiden ja rahoitusmahdollisuuksien perusteella sekä lopulta saavutetun tutkimusrahoituksen muodossa.
Onnistumisen mittarit ja ensimmäiset päätökset
Onnistumista arvioidaan pitkällä aikajänteellä tutkimuksen laadun, yhteishankkeiden, ulkoisen rahoituksen, kansainvälisten kumppanuuksien ja tutkimustulosten käytännön hyödyntämisen perusteella. Myös yhteisrahoitus, monialaiset julkaisut, aineistojen ja menetelmien jakaminen sekä ratkaisujen testaus kertovat vaikuttavuudesta. Verkoston koko tai tapahtumien määrä eivät yksin riitä onnistumisen mittareiksi.
Turvallisuustutkimuskeskus tulee toimimaan kehittämisverkostona, joka yhdistää akateemisen ja soveltavan tutkimuksen, teknologian, yhteiskunnallisen ymmärryksen ja loppukäyttäjien tarpeet. Tavoitteena on muuttaa hajanaisen turvallisuustutkimuksen yhteistyö korkeatasoiseksi tutkimukseksi, kilpailukykyiseksi rahoitukseksi ja yhteiskunnan turvallisuutta vahvistaviksi käytännön ratkaisuiksi.
Isto Mattila
Johtaja, professori
Suomen turvallisuustutkimuskeskus
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, joka ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
