Julminkin hirmuhallitsija janoaa tunnustusta ja kehuja. Erityisesti syntymäpäivänään. Diktaattorin rengit ja hanslankarit tietävät sen ja pyrkivät tekemään parhaansa mairitellakseen suurta johtajaa.
Hyvänä esimerkkinä tästä sairaasta tunnustuksen tarpeesta oli Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin. Häntä kehuttiin yli kaikkien rajojen. Yleisimmät Stalinin kutsumanimet olivat kansojen isä (oтец народов) sekä suuri johtaja ja opettaja (Великий вождь и учитель). Neuvostolehdistössä käytettiin myös nimityksiä: isä ja ihmiskunnan suurin nero. Merkillisin näistä epiteeteistä lienee seuraava: maailman tieteen suurin korifeus (величайший корифей мировой науки ts. tulee kreikan sanasta κορυφαῖος – kärki ts. suurin kärki). Sodan jälkeen Stalinille annettiin nimitykset kaikkien aikojen ja kansojen suurin sotapäällikkö. Sekä tietysti nimitys generalissimus – kenraalien kenraali.
Myös kirjailijoidenkin piti keksiä omat lempinimensä: Stalinista tuli Isä Aurinkoinen (солнцеликий) sekä tietysti viisain johtaja ja ”paras ystävä”. Lasten piti laulella: ”Kiitos rakas toveri Stalin onnellisesta lapsuudesta”. Vuosi 1949 oli sitten varsinainen jymypaukku. Juhlakalu sai 70-vuotispäiväksi kansalta lahjaksi piippuja, vaatteita, radioita, yhteensä 23 162 kappaletta. Ukrainasta tuli suuri maalaus: ”Voittoisan isänmaan riemuvoitto”. Azerbaidžanista tupsahti lahjaksi 70 neliömetrinen käsin kudottu matto, jossa oli Stalinin muotokuva (35 miljoonaa solmua!). Leningradin lasitehtaalta tuotiin Moskovaan yli 3 metriä korkea ja 1 200 kg painava “juhlavuosi-vaasi” Stalinin muotokuvalla ja rubiinitähdillä. Mahtava kapistus! Toinen julma diktaattori Mao Tse-Tung lahjoitti Stalinille norsunluukaiverruksia, kaalia, sipulia ja päärynöitä. Erikoisin lahja lienee riisinjyvään kaiverretut Stalinin lausumat.
Putinin lahjat – salamurhat?
Vladimir Putin täyttää 7. päivä lokakuuta 74 vuotta. Hänelle on tätä ennen annettu syntymäpäivälahjaksi varsin vaatimattomia lahjoja Staliniin verrattuna. Vuonna 2000 hän sai labradorinnoutaja Konin (pentu, 2000, Sergei Šoigulta). Vuonna 2008 hän sai ussurintiikeri Mašan. Vuonna 2002 hän sai lahjaksi kirjan ”100 vitsiä Putinista” ja Moskovan valtionyliopiston opiskelijoilta eroottisen kalenterin vuonna 2010. Ensimmäinen lahja ei ollut mieleen, sillä Putin ei naura itselleen. Mutta toinen lahja, jossa oli vähäpukeisia naisia, reipastutti kovasti.
Ikävimmäksi lahjaksi on mainittu toimittaja Anna Politkovskajan salamurha vuonna 2006. Hänet ammuttiin Moskovassa kotitalonsa hississä Putinin 54-vuotissyntymäpäivänä. Hän oli tunnettu Tšetšenian sodan ja Putinin hallinnon kriitikko.
Se lahja, jota hänelle epäilemättä yritetään tällä kertaa tyrkyttää, on ilmeisesti jokin sotilaallinen voitto Ukrainassa lokakuun 7. päiväksi. Aivan samoin kuin talvisodassa, jossa rintamakomentajat yrittivät jotain suurta näyttävää voittoa 21. joulukuuksi, Stalinin syntymäpäiväksi.
Ongelmana on vain se, että helppoja voittoja ei ole tiedossa. Ukraina vahvistuu koko ajan. Sotilaalliset seikkailut Nato-maita vastaan ovat erittäin riskialttiita ja “syntymäpäivälahja Narvassa” voi osoittautua sellaiseksi, että päivänsankari ei lopulta halua sitä. Verenhimoisinkin diktaattori on ihminen. Melkein niin kuin me. Ikävä lahja voi pilata koko päivän myös diktaattorilla.
Huono syntymäpäivälahja voi tuoda mieleen sen, että Venäjällä hallitsijat ovat kuolleet virassaan juuri näihin aikoihin – dynaamisina seitsemänkymppisinä. Leonid Brežnev kuoli virassa 75-vuotiaana (1982), Josif Stalin kuoli 74-vuotiaana (1953), Konstantin Tšernenko kuoli virassa 73-vuotiaana (1985).
Kirjoittajalta on ilmestynyt aiheeseen liittynyt tutkimus: ”Venäjän vallanvaihdosten julma historia” (Docendo). Kirja käsittelee Venäjän vallanvaihdosten ja poliittisen väkivallan historiaa Kiovan Rusista nykypäivään: tsaarien murhia, neuvostoajan terroria ja nyky-Venäjän väkivaltaa. Kustantajan kuvauksen mukaan tutkimuksen teema on “nappi takaraivoon tai ikkunasta ulos”.
Arto Luukkanen
Dosentti
Venäjän ja Itä-Euroopan vanhempi yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
