Pullopostin päätoimittaja pyysi aikanaan Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtajaa kyselemään kirjoittajia päätoimittamansa tieteellisen lehden Journal of East-West Business erikoisnumeroon. Erikoisnumeron teemana oli Itämeren alueen tulevaisuudet vuoteen 2025 asti ja aiheeksemme asetettiin alueen energiatulevaisuudet. Innostuimme kahden kollegan kanssa kirjoittajiksi (Tapio ym. 2013).
Koska tämän tutkimushankkeen budjetti oli nolla euroa, saatoimme käyttää artikkeliin työaikaa tai mitään muutakaan aikaa hyvin rajallisesti. Onneksi tulevaisuudentutkimuksen työkalupakista löytyy myös karvalakkimallin metodeja. Sellainen on tulevaisuustaulukko, joka vaatii ensisijaisesti asiantuntemusta sekä luovan ja systemaattisen ajattelun vuorottelua.
Tulevaisuustaulukkoon listataan yksinkertaisesti kaikki tärkeimmät asiat, jotka vaikuttavat tutkittavaan teemaan ja voivat muuttua johonkin suuntaan tulevaisuudessa. Niitä nimitetään laadullisiksi muuttujiksi. Sen jälkeen listataan näiden asioiden mahdolliset tilat tulevaisuudessa. Ja tämän jälkeen keskenään erityisen yhteensopivat tilat yhdistetään kokonaisvaltaisiksi tulevaisuuskuviksi. Tulevaisuuskuvista tulee skenaarioita, kun niihin kirjoitetaan polku nykyisyydestä.
Jos on pitkään tulevaisuudentutkija, huomaa, että hankkeissa tarkasteltu pitkän aikavälin tulevaisuus muuttuu nykyisyydeksi ja menneisyydeksi yllättävän pian. Tulevaisuusvuotena meillä oli 2025 ja artikkelimme julkaisuvuosi 2013. Siis vuosi ennen kuin Venäjä valtasi Krimin ja yhdeksän vuotta ennen täysivoimaista hyökkäystä Ukrainaan, mikä sekoitti energiamarkkinat Itämeren rantavaltioissa. Mitä voimme oppia katsomalla taaksepäin menneisyydessä tehtyä tulevaisuusskenaarioita?
Tulevaisuuden ennusteita tarkastellaan usein siitä näkökulmasta, osuiko ennustus kohdalleen, esimerkiksi sääennuste tai makrotalouden kasvuennuste, mutta tämä ei päde skenaarioihin. Skenaarioissa on tärkeää luodata vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mielellään sellaisia, joita voidaan hyödyntää myös päätöksenteossa. Tärkeää on tarkastella ensinnäkin, osattiinko tulevaisuustaulukkoon listata oikeat asiat. Olivatko juuri nämä muuttujat olennaisia jälkikäteen tarkasteltuna vai oliko jokin niiden ulkopuolinen tekijä merkittävin tekijä, gamechanger? Toiseksi, osattiinko vaihtoehtoiset tulevaisuustilat kullekin muuttujalle valita riittävän monipuolisesti, niin että radikaaleillakin skenaarioilla oli mahdollisuus nousta esiin? Kolmanneksi, osattiinko muuttujien tulevaisuustiloja yhdistellä intuitiivisesti niin, että kukin skenaario oli sisäisesti linjakas? Neljänneksi, sisälsikö skenaariovalikko kokonaisuutena selvästi toisistaan poikkeavia tulevaisuuksia niin, että toteutunut tulevaisuus mahtuu skenaariovalikkoon?
Itämeren alueen energiatulevaisuuteen vaikuttavia muuttujia tarkastelimme laajalla skaalalla hyödyntäen usein käytettyä PESTE (political, economic, social, technological, environmental) jaottelua. Voi sanoa, että tämä keskeinen vaihe onnistui eli tutkimme asiaa riittävän isolla pensselillä, ja myös muuttuja “idän ja lännen väliset poliittiset suhteet” oli mukana. Saimme myös muuttujien tulevaisuustilat valittua riittävän radikaalisti, sillä otimme idän ja lännen välisissä suhteissa huomioon vaihtoehtoina myös “kireät suhteet”, jopa “sota” oli mukana.
Mutta sitten lähti pieleen. Muistan tänäkin päivänä keskustelumme, että sota muuttaisi koko systeemin dynamiikan eikä meillä energia- ja ympäristöpolitiikan tutkijoina olisi eväitä arvioida miten. Joten skenaarioihin päätyi lähimpänä konfliktia oleva tulevaisuustila “kireät suhteet”. Ja tässä kohtaa tuli selviä ajatusvirheitä, jotka on jälkikäteen helppo tunnistaa, mutta yhtä helppo unohtaa ennakointiprojektia tehdessä. Skenaariovalikkomme sisälsi jatkumon, johon skenaariot asettuivat sen mukaan, kuinka merkittävä rooli uusiutuvilla energiamuodoilla niissä on. Emme nähneet, että suurin rooli uusiutuville energiamuodoille tuli, kun idän ja lännen väliset suhteet menivät kireiksi tai sotaisiksi. Uusiutuvien energiamuotojen osuus kaikesta energian hankinnasta nousikin reilussa kymmenessä vuodessa 32 %:sta 44 %:iin Suomessa, kun sähkön nettotuonti poistetaan luvuista (Tilastokeskus 2025).
Mitä voimme oppia tästä harjoitteesta? Ainakin sen, että ennakointityössä ei pidä kaihtaa radikaalisti toimintaympäristöä muuttavia tekijöitä. Vaikka osaamisen ytimestä siirryttäisiin näin epämääräisen spekulaation alueelle, varautumisen kannalta on hyvä ajatella myös sellaista, mitä ei haluaisi ajatella. Lisäksi olen huomannut sekä tässä työssä että myöhemmissäkin skenaariotöissä kiinnostavan harhan, jossa jotain osallistujajoukkoa pyydetään tekemään toivottava tulevaisuusskenaario. Sellaiseen kerätään helposti kaikki hyvät asiat, silloinkin kun ne ovat keskenään ristiriidassa. Erityisesti toivottavia skenaarioita rakentaessa täytyykin olla puolet ajasta pää unelmissa ja toinen puoli jalat polvia myöten mudassa.
Petri Tapio
Tulevaisuudentutkimuksen professori
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun yliopisto
Lähteet:
Tapio, P., Varho, V. & Heino, H. 2013. Renewable energy in the Baltic Sea region 2025. Journal of East-West Business 19(1-2): 47-62. http://dx.doi.org/10.1080/10669868.2013.779544
Tilastokeskus. 2025. Energian kokonaiskulutus energialähteen mukaan 1990-2024. https://stat.fi/fi/tilasto/ehk
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
