Suomen merialueet eivät ole tyhjää tilaa kartalla. Meri on antanut meille vuosisatojen ajan ruokaa, työtä, kulkuyhteyksiä ja virkistystä. Nyt se on myös energian, turvallisuuden ja uusien elinkeinojen lähde. Samalla meri määrittää yhä vahvemmin tulevaisuuttamme. Siksi merialueiden käyttöä ei voi jättää yksittäisten hankkeiden tai lyhyen aikavälin intressien varaan. Meri tarvitsee suunnitelman, joka sovittaa yhteen kasvavat ja osin kilpailevat tarpeet.
Suomen merialuesuunnittelu on paljon enemmän kuin tekninen karttaharjoitus. Se on yhteinen näkemys siitä, miten merialueita käytetään kestävästi, ennakoitavasti ja oikeudenmukaisesti. Merellä kohtaavat monet suuret muutokset: uusiutuvan energian kasvu, meriliikenteen ja satamien kehittäminen, kalastuksen toimintaedellytykset, matkailu, vedenalainen luonto, huoltovarmuus ja muuttunut turvallisuustilanne. Kun käyttöpaineet kasvavat, yhteensovittamisen merkitys korostuu.
Suomen merialuesuunnitelman päivitys on käynnissä. Työ alkoi vuonna 2024, ja sen on tarkoitus valmistua vuonna 2027. Suunnitelma kokoaa eri toimijat saman pöydän ääreen ja tekee näkyväksi meren mahdollisuudet ja rajat: mihin merituulivoima voi sijoittua, miten merikaapelit ja satamayhteydet kulkevat, missä kalastus ja meriluonto tarvitsevat erityistä huomiota ja miten merialueet kytkeytyvät rannikon teollisuuteen, tutkimukseen ja aluekehitykseen. Selkämerellä kyse on myös siitä, miten meri liittyy maalla tehtäviin investointeihin, kansalliseen turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen.
Vaikeinta ei ole toimintojen yhteensovittaminen, vaan sen hyväksyminen, että meidän on muututtava meren vuoksi. Meri ei ole pohjaton hyödyke. Sen kantokyky asettaa ehdot kaikelle käytölle. Ilmastonmuutos, rehevöityminen, luontokato sekä merenpohjan ja vedenalaisen luonnon heikosti tunnetut vaikutusketjut edellyttävät vahvaa tietopohjaa. Ilman riittävää ymmärrystä yhteisvaikutuksista saatamme ratkaista yhtä ongelmaa ja rakentaa samalla seuraavaa.
Eurooppa on herännyt tähän keskusteluun. EU:n uusi Ocean Act, merisäädös, kokoaa yhteen eurooppalaisen meripolitiikan tavoitteita. Sen tarkoituksena on vahvistaa merellistä hallintaa, uudistaa merialuesuunnittelua, parantaa sektorien välistä koordinaatiota ja tuoda meriin liittyvät taloudelliset sekä ilmasto-, ympäristö- ja sosiaaliset tavoitteet selkeämmin samaan kehykseen. Tavoite on perusteltu, sillä meriin kohdistuvat paineet eivät tunne hallinnollisia rajoja. Itämeren ongelmat eivät ratkea yhden valtion päätöksillä.
Suomen näkökulmasta Ocean Actia tarvitaan, mutta samalla on pidettävä kiinni kansallisesta päätösvallasta. Itämeren alue tarvitsee vahvempaa rajat ylittävää yhteistyötä, parempaa tiedon yhteiskäyttöä ja yhteisiä periaatteita esimerkiksi meriluonnon suojelussa, uusiutuvan energian kehittämisessä ja meriturvallisuudessa. Merellä vaikutukset eivät pysähdy talousvyöhykkeen rajalle, joten suunnittelun on nähtävä kansallista karttaa laajempi kokonaisuus.
Suomen on vaikutettava nyt siihen, millaista eurooppalaisesta ohjauksesta tulee ja miten se sovitetaan kansalliseen ja alueelliseen merisuunnitteluun. Meillä merialuesuunnittelulla on suora yhteys rannikon maakuntien liittoihin, maakuntakaavoitukseen, satamiin, teollisiin investointeihin, luontoarvoihin ja paikallisiin elinkeinoihin. EU-tason tavoitteet voivat tuoda selkeyttä, mutta päätöksenteko ei saa etääntyä niistä alueista, joiden arkeen, elinkeinoihin ja ympäristöön ratkaisut vaikuttavat. Meren on oltava jatkossakin päätösvallassamme olevaa kansallisomaisuuttamme.
Ocean Act ei saa johtaa hitaaseen, päällekkäiseen tai resursseja kuluttavaan hallintoon. Merialuesuunnittelun arvo syntyy käytännössä toimivista ratkaisuista ja toimijoiden välisestä luottamuksesta. Jos sääntely lisää epävarmuutta, se voi heikentää investointien ennakoitavuutta juuri silloin, kun Suomi tarvitsee pitkäjänteisiä päätöksiä puhtaan siirtymän, meriteollisuuden ja satamien kehittämiseen.
Meidän on vietävä eurooppalaiseen keskusteluun Itämeren erityispiirteet: matalan ja herkän merialueen realiteetit, pohjoiset olosuhteet, huoltovarmuuden merkitys sekä rannikkoalueiden vahva suunnitteluosaaminen. Samalla on varmistettava, että merialueiden käyttöä koskeva päätöksenteko perustuu parhaaseen tietoon, laajaan vuorovaikutukseen ja kansallisesti ymmärrettyihin olosuhteisiin.
Rannikolla meren muutos näkyy arjessa. Nautimme merestä, mutta kannamme siitä myös syvää huolta. Tarvitsemme muutosta, jotta meri säilyy elinvoimaisena tuleville sukupolville. Saaristomeren pelastamiseksi on tehty tärkeää työtä Varsinais-Suomessa, mutta se ei ole ainoa nopeita toimia tarvitseva merialue. Selkämeren tila on heikentynyt merkittävästi 2000-luvulla, ja rannikkovesien ekologinen tila on laskenut hyvästä tyydyttävään. Suurimpia uhkia ovat rehevöityminen ja vesien tummuminen. Myös Selkämeri ja sen valuma-alueet tarvitsevat oman pelastussuunnitelman. Selkämeri on Satakunnan tulevaisuudelle elintärkeä.
Kristiina Salonen
Maakuntajohtaja
Satakuntaliitto
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
