Yhdysvaltojen ja Israelin aloittama hyökkäys Iraniin on tätä kolumnia kirjoitettaessa jatkunut seitsemän viikkoa. Yhdysvallat on toteuttanut hyökkäyksessään Iraniin turvallisuusstrategiansa mukaista tavoitetta, jossa se haluaa estää vihollisvaltaa hallitsemasta Lähi-itää, sen öljy- ja kaasuvaroja sekä alueen strategisia kapeikkoja ja samalla välttää ”ikuiset sodat”. Vihollisvalloilla strategiassa viitataan epäsuorasti Venäjään ja etenkin Kiinaan, jotka ovat suoraan ja välillisesti tukeneet Irania aseistuksella ja kaksoiskäyttöteknologioilla. Näiden avulla Iran on pyrkinyt saavuttamaan omia alueellisia tavoitteitaan.
Iran on osoittanut sodassa resilienssiä ja sillä on pitkä kokemus tavanomaisten ja epätavanomaisten sodankäynnin keinojen käytöstä esimerkiksi Israelia vastaan. Epätavanomaiset sodankäynnin keinot toimivat Iranin osalta pakottamisen ja pelotteen välineenä vastustajaa kohtaan. Yhdysvaltojen hyökkäykset ovat kohdistuneet pääosin Iranin poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon sekä asevoimien suorituskykyihin ja infrastruktuuriin. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole vielä kyennyt murtamaan vastustajan tahtoa. Iranin päätös laajentaa sodan vaikutuksia iskemällä Yhdysvaltojen alueellisiin liittolaisiin on aiheuttanut merkittävät vaikutukset globaalille taloudelle ja toimitusketjuille.
Yhdysvaltojen tavoitteena on Iranin kanssa käytävien rauhanneuvottelujen asialistan mukaan Hormuzin salmen avaaminen, Iranin ydinohjelman lopettaminen, Iranin asevoimien suorituskykyjen rajoittaminen ja Iranin tuen lopettaminen sen sijaissotijaryhmittymille, kuten hutheille ja Hizbollahille. Iran ei suostunut Yhdysvaltojen vaatimuksiin ja osapuolten intressit olivat neuvotteluissa hyvin kaukana toisistaan. Tehostaakseen sopimusneuvotteluita Presidentti Trump ilmoitti Hormuzin salmen saarrosta Iranin satamien ja energiainfrastruktuurin osalta. Jää nähtäväksi, tehostaako presidentti Trumpin ilmoitus saarrosta neuvotteluiden etenemistä, vai palataanko sodassa jälleen eskalaatiovaiheeseen.
Sotilaallisen voiman käyttö sodassa on periaatteessa helppoa mutta sodan poliittisten päämäärien saavuttaminen tekee sodasta vaikeaa. Vastustajallakin on sanansa sanottavana tässä yhtälössä. Vastustajamaan hallintoa on harvemmin vaihdettu pelkästään ilma- ja ohjusiskuilla. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka korkealla Yhdysvaltojen riskilaskelmissa oli Iranin kansainvälisten energian tuotantoketjujen keskinäisriippuvuuksien aseistaminen osaksi sotaa. Sota kuluttaa merkittävästi myös Yhdysvaltojen sotilaallisia resursseja.
Sodan vaikutukset
Sodalla on ollut merkittäviä vaikutuksia alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Iran kohdisti Yhdysvaltojen ja Iranin ilmahyökkäysten jälkeen ohjus- ja lennokki-iskuja Yhdysvaltojen tukikohtia ja Yhdysvaltojen Lähi-idän kumppanimaiden energiainfrastruktuuria vastaan. Iranin ohjuksia ja suhteellisen halpoja lennokkeja torjuttiin kalliilla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä, jossa panos-tuotos -suhde ei kohtaa. Tästä syystä alueen arabivaltiot kutsuivat ukrainalaisia asiantuntijoita auttamaan lennokkien torjunnassa. Sota on jo tässä vaiheessa maksanut Yhdysvalloille ihmishenkiä ja kymmeniä miljardeja dollareita. Sodan hinta tuntuu yhdysvaltalaisten kuluttajien kukkarossa. Huomionarvoista on myös Yhdysvaltojen puolustusministerin ja sotilasjohdon jännitteet, jotka ovat näyttäytyneet irtisanomisina.
Merkittävimmät vaikutukset maailmanlaajuisesti ovat aiheutuneet taloudessa ja toimitusketjuissa. Tavalliselle kansalaiselle suurin vaikutus on näkynyt bensapumpulla, kun öljyn hintavaihtelu ja öljyntuotannon lasku on vaikuttanut bensiinin hintaan sodan eskalaation ja liennytyksen syklissä. Hormuzin salmen läpi kulkee normaalioloissa noin 25 % maailman öljyn merikuljetuksista, josta 80 % viedään Aasiaan. 19 % maailman nesteytetystä maakaasusta viedään Hormuzin salmen läpi. Persianlahdelle pyrkivien alusten vakuutusmaksut ovat nousseet jopa viisinkertaisiksi.
Pahin shokki kohdistui Aasian maihin. Kiinan tuonti Hormuzin salmen kautta on noin puolet öljystä ja kolmannes maakaasusta. Kiina on varastoinut kuitenkin reservejä noin neljän kuukauden tuontimäärän verran. Kiina kokee sodan hintapaineet koko tuotannon osalta. Tämä vähentää entisestään heikkoa kotimaista kulutusta. Öljyn ja maakaasun lisäksi moni muukin toimitusketju kokee suuria häiriöitä sodan vuoksi. Monimutkaisten laitosten korjaaminen voi viedä kuukausia riippuen vaurioista. Iranin isku Qatarin kaasulaitokseen aiheutti 30 % laskun maailman heliumin tuotannossa. Helium on tärkeä mm. puolijohteiden ja lääkinnällisten laitteiden tuotannossa. Myös lääkkeiden, kemikaalien, lannoitteiden ja tekstiilikuitujen toimitusketjut ovat häiriintyneet, mikä vaikuttaa teollisuuden tuotantoon.
EU-maat tuovat lähes kaiken raakaöljynsä muualta. Vuonna 2025 suurimmat öljyn tuojamaat olivat Yhdysvallat, Kazakstan ja Norja. EU:n öljyntuonnista 7 % tuli vuonna 2025 Persianlahden maista, joten riippuvuus ei EU:n osalta ole merkittävä. Suomen öljystä kaksi kolmasosaa käytetään liikenteessä ja teollisuudessa. Suomen energiasta enää vain yksi kolmasosa tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla ja loput ydinvoimalla ja uusiutuvilla luonnonvaroilla. Öljyn ja maakaasun tuonti Venäjältä on lopetettu kokonaan ja kiertotalous on ottanut harppauksen eteenpäin.
Pitkittyessään Iranin sota heikentää talouskasvua ja kiihdyttää inflaatiota. Euroopan keskuspankki nostaa tällöin todennäköisesti ohjauskorkoa ja se heijastuu muun muassa kuluttajien lainojen korkoihin. Talouden matalapaineessa ihmiset alkavat usein säästämään eivätkä kuluta. Sota voi kiihdyttää eri valtioiden siirtymää ilmastoystävällisimpiin energiamuotoihin.
Presidentti Trump on ollut varsin sotaisalla tuulella viimeisen neljän kuukauden aikana. Hyökkäyksillä Venezuelaan ja Iraniin on kaksi yhteistä tekijää: Kiina ja öljy. Hallitsemalla Venezuelan öljyvarantoja ja saartamalla laivaliikenteen Iranin satamiin Yhdysvallat voi painostaa Kiinaa. Kiinalla oli tuontitulleja koskevissa maiden välisissä neuvotteluissa vipuvoimaa harvinaisten maametallien osalta, mutta Yhdysvalloilla on nyt vipuvoimaa öljyvirtojen osalta.
Tämän lisäksi Yhdysvallat solmi juuri puolustusyhteistyösopimuksen Indonesian kanssa. Indonesian alueella on Kiinan kannalta toinen merkittävä meriliikenteen kapeikko Malakan salmi, joka on kapeimmasta kohdastaan 2,7 kilometriä. Kriisitilanteessa Malakan kapeikon sulkeminen olisi Kiinalle pahin mahdollinen skenaario. Kiinan öljy- ja LNG-kuljetuksista kulkee yli 70 % Malakan salmen läpi.
Mika Karvonen
Everstiluutnantti
Tutkimusryhmän johtaja
Sotataidon laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
