Tätä kirjoitettaessa Varsinais-Suomen ilmastotiekartta vuoteen 2030 on kommentoitavana. Tiekartta julkaistaan marraskuussa 2026. Tiekartassa esitellään tavoitteita ja toimenpiteitä, joita alueella tulisi toteuttaa, jotta alueellisiin ilmastopäästötavoitteisiin päästäisiin vuoteen 2035 mennessä. Mielenkiintoista tiekartassa on muun muassa se, miten ilmastomuutokseen suhtaudutaan. Dokumentissa on oma lukunsa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Raportin johdannossa todetaan: ’Ilmastonmuutosta ei voida enää perua, mutta sitä voidaan hillitä pysäyttämällä kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvu ilmakehässä ja vahvistamalla hiilinieluja.’ Onko peli siis jo menetetty ilmastonmuutoksen suhteen ja jatkossa on vain keskityttävä ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen hillitsemiseen?

Itse en ehkä heittäisi vielä kirvestä kaivoon ilmastonmuutoksen edessä, vaikka ilmastonmuutokseen liittyvät tulevaisuussignaalit ovatkin huolestuttavia. Turbulentti maailmantilanne on osoittanut fossiiliseen energian perustuvan energiajärjestelmän haavoittuvuuden. Positiivista kaiken kaaoksen keskellä on, että vaihtoehtoiset energiaratkaisut saavat nostetta ja esteet energiamurroksen tiellä vähintään mataloituvat. Suomessa on edetty energiantuotannon, erityisesti sähköntuotannon, alalla positiiviseen suuntaan jo jonkin aikaa, erityisesti tuulivoiman, sittemmin aurinkoenergian ja viimeksi vihreän vedyn muodossa. Vähäpäästöistä energiaa saadaan myös geotermisestä energiasta, vesivoimasta ja tietysti ydinenergiasta. Samaan aikaan erilaiset energiansäästöön, käytön tehokkuuteen ja vihreän energian varastoimiseen liittyvät teknologiat ovat mukana keinovalikoimassa. Olemme vielä mukana pelissä.

Monimuotoinen ja aiempaa hajautetumpi energian tuotanto- ja kulutus- ja jakelujärjestelmä on monen mielestä varmempi kuin keskitetty. Epävarmoina hybridivaikuttamisen aikoina turvallisuus ja huoltovarmuus ovat vahvoja argumentteja monimuotoisen ja hajautetun energiajärjestelmän puolesta. Epävarmuutta lisää ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt, jotka Suomen tapauksessa esimerkiksi rankkasateiden ja tulvien, hellejaksojen sekä kuivuuskausien muodossa vaikuttavat monin tavoin energiajärjestelmään. Tärkeää on varmistaa energian saatavuus eri olosuhteissa tuottamalla energiaa monella ei-fossiilisella tavalla.

On hyvä muistaa, että ei-fossiiliset energiaratkaisut eivät ole ongelmattomia. Erilaisia ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia on energiainfrastruktuurin rakentamisen aikana, sen käytön aikana ja vielä käytöstä poiston jälkeen.  Ydinvoiman käyttö tuottaa radioaktiivista jätettä, tuuli- ja aurinkovoimalat aiheuttavat maisema-, maaperä-, ja vesistövaikutuksia, saattavat heikentää luonnon monimuotoisuutta, vaikuttavat maisemaan ja ihmisyhteisöihin jne. Siksi uusien energiaratkaisujen suunnittelu ja käyttöönotto vaatii monialaista ja ennakoivaa vaikutusten arviointia. Näin vaikutuksia voidaan minimoida ja tarjota tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi.

Mitä ovat sitten tulevaisuuden ei-fossiiliset energiaratkaisut? Jo nyt käytössä olevat jatkavat kehittymistään ilman merkittäviä yllätyksiä. Vihreä vety on lupaava energialähde, jota jo kokeillaan käytännössä teollisessa mittakaavassa. Ydinvoiman uusi muoto voisi olla toriumia käyttävä reaktori, jota on myös jo kokeiltu. Sen etuna olisi raaka-aineen yleisyys, tehokkuus raaka-aineen uraania huomattavasti suurempi energiamäärä. Kylmäfuusioreaktori olisi lähes rajaton ja päästötön energiantuottaja, mutta huolimatta mittavasta kehitystyöstä, sen toimivuus on edelleen epävarmaa, vaikka koelaitoksia on rakennettu moneen maahan. Uudet akkuteknologiat, joita ovat mm. kiinteän olomuodon akut (SSB, Solid-State Batteries), natriumioniakut, LFP-akut (litiumrautafosfaatti) ja orgaaniset ja puupohjaiset akut tuovat ratkaisuja energian varastointiin. Erilaiset biomassasta tuotettavat kaasut ja nesteet ovat jo käytössä. Tuuli- ja aurinkovoimalat kehittyvät myös jatkuvasti. Geoterminen energia on myös yksi vaihtoehto. Hiilidioksidin kaappaus ilmasta ei liity vain energiaan tuottamiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vaan esimerkiksi proteiinin tuotantoon.  Ei siis vaivuta epätoivoon, vaihtoehtoja ja ratkaisuja ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan löytyy.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, joka ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Leave a Reply