Euroopan unionin yhtenäisyyttä on viime vuosina haastettu monin tavoin. Kallistuva energia, nuorten korkeat työttömyysluvut ja ylipäätään kasautuvat sosiaaliset ongelmat ovat vahvistaneet poliittisen kentän äärilaitoja, joille eurooppalainen yhteistyö on perinteisesti ollut vastustuksen kohde. Nämä populistiset voimat suhtautuvat kriittisesti myös Ukrainan tukemiseen.
Kansainvälisillä kentillä EU sääntöpohjaiseen järjestelmään perustuvana yhteisönä joutuu kilpailemaan autokraattisten järjestelmien kanssa. Tuohon voimankäyttöä korostavaan joukkoon on presidentti Trumpin kaudella valitettavasti ajautunut myös unionin tärkein liittolainen Yhdysvallat. Eurooppalaisen päätöksenteon avoimuus tarjoaa tilaisuuden myös unionin ulkopuolelta tulevalle vihamieliselle vaikuttamiselle.
Euroopan unionin päätöksenteko ja lakien säätäminen on kolmen instituution varassa. Komission, neuvoston ja parlamentin lisäksi on myös neuvoa-antavat elimet, Euroopan alueiden komitea sekä talous- ja sosiaalikomitea. Ensin mainittu koostuu alue-ja paikallishallinnon vaaleilla valituista edustajista ja sen tehtävä on nimenomaan alueellisen näkökulman tuominen unionin päätöksentekoon.
Euroopan alueiden ja kaupunkien viikko – European Week of Regions and Cities – kokosi lokakuussa Brysseliin satapäisen joukon kuntien kaupunkien ja maakuntien päättäjiä ja virkahenkilöitä. Alueiden komitean ja komission aluepolitiikan pääosaston isännöimässä tapahtumassa keskusteluja hallitsi kysymys EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehyksen (MFF) riittävyydestä unionin koheesiopolitiikan tarpeisiin sekä entistä voimakkaammin myös ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt ja niiden vaikutukset jäsenmaissa.
Luonnonkatastrofien, kuivuuden, metsäpalojen ja toisaalla pahenevien rankkasateiden ja tulvien seurauksena useat eteläisen ja keskisen Euroopan maat ovat joutuneet kokemaan valtavia inhimillisiä menetyksiä, mutta myös niiden aiheuttamat kustannukset ylittävät alueiden oman kantokyvyn rajat. On ymmärrettävää, että alueiden odotukset myös EU:n suuntaan ovat suuret.
Alueiden viikolla ei enää juurikaan puhuttu ilmastonmuutoksen syiden torjunnasta vaan suorasta ja konkreettisesta avusta kärsiville alueille. Globaaleja toimia kestävämmän kehityksen puolesta on edelleen edistettävä, mutta ihmisten jokapäiväisen elämän turvaamiseksi konkreettinen kysymys liittyy metsäpalojen torjunnan resurssien riittävyyteen, vesihuollon varmistamiseen ja maankäytön suunnitteluun. Ilmastonmuutoksen ongelmat ovat läsnä tässä ja nyt – eivät enää yksin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Euroopan unionin koheesiopolitiikalla on perinteisesti tasoitettu unionin alueiden kehityseroja. Tukea on ohjattu niin rakennemuutoksesta kärsiville kaupungeille kuin harvaanasutuille seutukunnille. Tavoitteena on ollut pitää myös heikommassa kilpailuasemassa olevat alueet asuinkelpoisina. Tällä on ollut myös suuri merkitys unionin kannatukselle kansalaisten keskuudessa ja se on vahvistanut yhteenkuuluvuutta jäsenvaltioiden välillä.
Unionin tasapainoisen alueellisen hyvinvoinnin rinnalla edellä kuvattuihin sään ääri-ilmiöihin vastaaminen on haaste, jossa Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioiden sekä alueiden yhteistyöllä on korvaamaton paikkansa. Jo viime vuosien katastrofitilanteissa on nähty kansalliset rajat ylittävän yhteistyön ja avunannon korvaamattomuus.
Euroopan unioni, sen rakenteet ja lainsäädäntö jäävät usein etäisiksi yksittäisen kansalaisen kokemuksissa. Monet talouden toimivuutta, globaalien ongelmien aiheuttamien seurausten hillintää ja yhteisen turvallisuuden vahvistamista koskevat päätökset eivät sellaisenaan näy arkielämässä tai ainakaan niitä ei tiedosteta. Eurooppalainen yhteistyö luonnonkatastrofien torjumiseksi on sen sijaan hyvin konkreettinen ihmisten välittömään kokemuspiiriin ulottuva tekijä, joka omalta osaltaan legitimoi unionin korvaamattomuutta aikana, jolloin sen legitimiteettiä haastetaan niin sisältä kuin ulkoakin päin. Kaveria ei jätetä.
Olli Korhonen
Vastatiedustelun ylitarkastaja emeritus ja laaja-alaisen turvallisuuden asiantuntija
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, joka ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
