Mietteitä Itämeren rannalta

Olen aina asunut meren läheisyydessä. Minun kohdallani tämä meri on Itämeri. Katsotaanpa miten rannikkoseutu – elämä siellä – on muuttunut vuosien kuluessa.

Luonnon säilyminen alkuperäisessä ja puhtaassa tilassaan on elintärkeää paitsi rannikon eliölajeille, myös ihmisen omalle hyvinvoinnille. Maiseman muuttuminen ihmisen rakentamisen vuoksi, roskaantuminen, rehevöityminen ja sinilevä uhkaavat tätä herkkää tasapainoa. Jotta tulevatkin sukupolvet voivat nauttia puhtaista rannoista ja elävästä saaristosta, on ihmisen toiminnan mukauduttava luonnon asettamiin rajoihin.

Meren läheisyys ja puhdas luonto

Meren läheisyys muovaa rannikkoseudulla asuvien identiteettiä, kulttuuria ja elämänlaatua. Puhdas rannikkoluonto – saaristo, kalliorannat, hiekkadyynit, merenrantaniityt ja kirkkaat poukamat – on korvaamaton aarreaitta, jonka arvoa ei voi mitata pelkästään rahassa. Itämeri tarjoaakin ihmisille hyvinvointia, virkistysmahdollisuuksia ja taloudellista toimeentuloa.

Maataloudesta

Maataloudella ja kalastuksella on perinteisesti ollut suuri rooli rannikkoseutujen ihmisten elämässä, elanto on perustunut maanviljelyyn ja metsien hoitoon, sekä karjatalouteen ja kalastukseen. Kuten tiedämme, muutos on ollut hurja, muutamassa kymmenessä vuodessa maatalous ja kalastus ovat vähentyneet merkittävästi. Tilakoot ovat kasvaneet ja maatalous on suurten tilojen tehokasta toimintaa. Itämeri kuormittuu, sillä pelloilta huuhtoutuvat ravintoaineet, kuten typpi ja fosfori, ruokkivat meren rehevöitymistä. Nykyään maatalous nähdään kuitenkin yhä vahvemmin osana ratkaisua, ei vain ongelmana.

Maanviljelyssä on tavoitteena hyvä sato. Jotta tämä ei tapahtuisi luontoa liikaa rasittaen, pitää pyrkiä suljettuun ravinteiden kiertoon. Tällöin viljelyssä käytettävien lannoitteiden ravinteet hyödynnetään tarkasti kasvien kasvuun ilman, että ne päätyvät rehevöittämään merta. Ilmastonmuutoksen myötä pitkät kuivat kaudet ja runsaat sateet rasittavat entistä enemmän viljelymaita, haastaen maatalouden harjoittajia miettimään kasteluratkaisuja ja kosteuden hallintaa yleensäkin. Tämä ei ole helppoa, eikä halpaa. Kestävä paikallinen ruoantuotanto voi toimia käsi kädessä puhtaan luonnon kanssa, kunhan suojelutoimenpiteet otetaan laajasti käyttöön.

Ympäristöystävälliset viljelymenetelmät ovat avainasemassa. Näitä ovat:

• Rakennekalkitus ja kipsikäsittely: näin sidotaan fosforia maaperään ja estetään liiallista lannoitteiden huuhtoutumista vesistöihin.
• Kerääjäkasvit ja talviaikainen kasvipeitteisyys: pidetään ravinteet pellossa myös kasvukauden ulkopuolella.
• Suojavyöhykkeet ja kosteikot: toimivat luonnonmukaisina suodattimina peltojen ja vesistöjen välillä.

Kalastuksesta

Kalastuksella on ekologinen, taloudellinen ja kulttuurinen rooli Suomen rannikkoalueella ja koko Itämerellä. Se on rannikkoalueen vanhimpia perinteisiä elinkeinoja, joka muovaa suoraan meriluonnon tasapainoa, rannikkokuntien elinvoimaa sekä suomalaista ruokakulttuuria. Nykyisin kalastustoimintaa ohjaavat voimakkaasti kestävän käytön tavoitteet ja tiukat kalastuskiintiöt.

Nykyään kalastuksen roolia määrittelee pyrkimys ekologiseen tasapainoon. Pyynti muuttaa kalapopulaatioiden koko- ja ikäjakaumaa, rehevöityminen ja ilmastonmuutos puolestaan vaikeuttavat monien kalalajien elinolosuhteita.

Kohti tuuli- ja aurinkovoimaa

Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii nopeaa siirtymää puhtaaseen energiaan, ja Itämeri tarjoaa tähän erinomaiset olosuhteet. Erityisesti merituulivoima on nousemassa keskeiseksi tekijäksi alueen energiantuotannossa. Merellä tuulee tasaisemmin ja voimakkaammin kuin maalla, mikä tekee rannikkoseutujen tuulipuistoista tehokkaita.

Myös aurinkovoiman rooli rannikkoalueilla kasvaa. Meren heijastusvaikutus ja rannikon avoimet alueet voivat parantaa aurinkopaneelien hyötysuhdetta, ja aurinkoenergia täydentää erinomaisesti tuulivoimaa tyyninä kesäpäivinä.

Uusiutuvan energian rakentamisessa on kuitenkin ehdottomasti huomioitava luonnon ennallaan pysyminen. Merituulipuistojen suunnittelussa ja rakentamisessa on tehtävä tarkat ympäristövaikutusten arvioinnit, jotta:

• Kalojen kutualueet ja vaellusreitit eivät häiriinny.
• Merilintujen muuttoreitit otetaan huomioon.
• Rakentamisesta aiheutuva vedenalainen melu minimoidaan.
• Rannikkoseudun maiseman muuttuminen tuuli- ja aurinkovoimaloiden myötä

Oikein sijoitettuna ja toteutettuna uusiutuva energia voi tukea vihreää siirtymää ilman, että se vaarantaa Itämeren ekosysteemiä.

Tasapaino ja tulevaisuus

Itämeren tulevaisuus riippuu kyvystämme yhdistää suojelu ja vastuullinen hyödyntäminen. Maatalouden ravinnevalumien minimointi ja puhtaan energian tarkoin harkittu rakentaminen ovat avaimia siihen, että meri voi hyvin. Kun kunnioitamme luontoa varmistamme, että meren läheisyys säilyy voiman ja ilon lähteenä myös tulevaisuudessa. Uskon, että tulevatkin sukupolvet pääsevät nauttimaan rannikkoseudun luonnosta, minun laillani rantapolkuja kävellen ja meressä uiden.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.