Keväällä 2026 ulkoministeriössä hyväksyttiin Suomen ensimmäinen indopasifinen politiikkalinjaus. Moni saattaa kysyä, miksi Suomi tarvitsee politiikkaa alueelle, joka sijaitsee tuhansien kilometrien päässä Itämereltä. Vastaus on yksinkertainen: Suomen turvallisuus, talous ja huoltovarmuus ovat nykyisin riippuvaisia maailmanlaajuisista toimitusketjuista ja merireiteistä, joiden keskus sijaitsee juuri indopasifisella alueella.
Suomen huoltovarmuus ei rakennu pelkästään Turun tai Helsingin satamien eikä Itämeren varaan. Sen edellytykset ulottuvat Malakansalmelle, Etelä-Kiinan merelle, Hormuzin salmeen ja Bab el-Mandebiin. Näiden merireittien kautta kulkevat ne tuotteet, raaka-aineet ja komponentit, joista suomalainen teollisuus, energiantuotanto ja digitaalinen yhteiskunta ovat riippuvaisia.
Indopasifinen politiikkalinjaus on vastaus tähän muuttuneeseen todellisuuteen
Kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut perusteellisesti. Globalisaation aikakaudella taloudellinen keskinäisriippuvuus nähtiin ennen kaikkea kasvun lähteenä. Viime vuosien kehitys on kuitenkin osoittanut, että riippuvuuksista voi tulla myös strategisia haavoittuvuuksia. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, koronapandemian aiheuttamat toimitusketjujen häiriöt, Punaisenmeren turvallisuustilanne sekä kansainvälisen toimintaympäristön epävarmuus ovat nostaneet taloudellisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.
Suomen uusi politiikkalinjaus perustuu ajatukseen, että turvallisuutta ei voida enää tarkastella pelkästään sotilaallisesta näkökulmasta. Taloudellinen turvallisuus, teknologia, kriittiset toimitusketjut, logistiikka, meriturvallisuus ja kyberturvallisuus muodostavat kokonaisuuden, jossa yhden osa-alueen häiriö voi nopeasti heijastua koko yhteiskunnan toimintaan.
Indopasifinen alue on maailman talouden painopiste
Valtaosa Aasian ja Euroopan välisestä merikaupasta sekä merkittävä osa maailman merikuljetuksista kulkee alueen kautta. Samalla siellä tuotetaan merkittävä osa maailman puolijohteista, elektroniikasta, akuista, kriittisistä mineraaleista sekä korkean teknologian komponenteista. Myös suuri osa kansainvälisestä tietoliikenteestä kulkee merenalaisten kaapeleiden välityksellä alueen kautta.
Suomessa tämä näkyy konkreettisesti. Teollisuuden tarvitsemat komponentit, lääketeollisuuden tuotantopanokset, elektroniikka, tietoliikennelaitteet ja monet kriittiset raaka-aineet saapuvat pitkälti Aasiasta. Jos merikuljetukset häiriintyvät, vaikutukset näkyvät nopeasti myös suomalaisissa yrityksissä, tuotannossa ja kuluttajien arjessa.
Indopasifisen politiikkalinjauksen keskeinen tavoite on vahvistaa Suomen taloudellista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Tämä tarkoittaa strategisten riippuvuuksien tunnistamista, toimitusketjujen monipuolistamista sekä yhteistyön vahvistamista Euroopan unionin ja samanmielisten kumppanimaiden kanssa.
Merireittien turvallisuus on tässä keskeisessä asemassa
Maailman tärkeimmät logistiset pullonkaulat, kuten Malakansalmi, Hormuzin salmi ja Bab el-Mandebin salmi, ovat kansainvälisen kaupan kannalta kriittisiä meriväyliä. Niiden häiriöt heijastuisivat nopeasti maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin, energiamarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan. Siksi niiden avoimuus, turvallisuus ja kansainvälisen oikeuden mukainen käyttö ovat koko maailmantalouden kannalta keskeisiä.
Lähi-idän turvallisuustilanne havainnollistaa tätä kehitystä konkreettisesti. Persianlahden jännitteet ovat toistuvasti nostaneet esiin riskin Hormuzin salmen liikenteen vakavista häiriöistä. Salmen kautta kulkee huomattava osa maailman öljy- ja nesteytetyn maakaasun viennistä, joten pitkäkestoinen häiriö vaikuttaisi välittömästi maailman energiamarkkinoihin, kuljetuskustannuksiin ja inflaatioon.
Samalla Punaisenmeren turvallisuustilanne ja kauppamerenkulkuun kohdistuneet hyökkäykset ovat pakottaneet monet varustamot siirtämään liikennettään Suezin kanavalta Afrikan eteläkärjen kautta kulkevalle reitille. Seurauksena ovat olleet pidemmät kuljetusajat, kasvaneet rahti- ja vakuutuskustannukset sekä häiriöt Euroopan ja Aasian välisissä toimitusketjuissa. Kehitys osoittaa, kuinka nopeasti alueellinen turvallisuustilanne voi heijastua koko maailmantalouteen.
Vakavia seurauksia voisi aiheutua myös laajemmista häiriöistä Itä-Aasian meriliikenteessä ja korkean teknologian tuotannossa. Alueella sijaitsee useita maailman kannalta keskeisiä puolijohde-, elektroniikka- ja teknologiakeskittymiä, joiden tuotteet ovat välttämättömiä teollisuudelle, tietoliikenteelle ja digitaaliselle infrastruktuurille. Häiriöt alueen merikuljetuksissa tai tuotannossa heijastuisivat nopeasti globaaleihin toimitusketjuihin ja vaikuttaisivat myös Euroopan talouteen sekä suomalaisiin yrityksiin.
Juuri tästä syystä Suomen indopasifinen politiikkalinjaus korostaa sääntöperustaista kansainvälistä järjestystä, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista ja YK:n merioikeusyleissopimuksen merkitystä. Pienelle vientivetoiselle maalle merenkulun vapaus ei ole abstrakti periaate, vaan välttämätön edellytys taloudelliselle hyvinvoinnille.
Politiikkalinjauksen tavoitteet ulottuvat turvallisuuspolitiikkaa laajemmalle
Politiikkalinjauksessa korostetaan yhteistyötä tutkimuksessa, innovaatioissa, digitalisaatiossa, puhtaassa siirtymässä, koulutuksessa ja uusissa teknologioissa. Kumppanuuksia halutaan syventää erityisesti Japanin, Etelä-Korean, Australian, Intian ja ASEAN-maiden kanssa sekä vahvistaa Euroopan unionin indopasifisen strategian toimeenpanoa.
Kyse ei siis ole uuden geopoliittisen vastakkainasettelun rakentamisesta vaan Suomen kansallisten etujen edistämisestä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä alueen maiden kanssa, tukea vakaata ja ennakoitavaa toimintaympäristöä sekä edistää sääntöperustaista kansainvälistä järjestystä, josta myös Suomen turvallisuus ja hyvinvointi ovat riippuvaisia.
Suomen näkökulmasta tämä merkitsee myös sitä, että huoltovarmuus on ymmärrettävä aiempaa laajemmin. Perinteisten varmuusvarastojen rinnalle ovat nousseet toimitusketjujen resilienssi, digitaalinen infrastruktuuri, kyberturvallisuus ja kriittisten teknologioiden saatavuus. Huoltovarmuus ei enää tarkoita pelkästään kansallista varautumista, vaan myös aktiivista kansainvälistä yhteistyötä.
Maantiede ei ole muuttunut, mutta turvallisuusympäristö on
Maantiede ei ole muuttunut, mutta turvallisuusympäristö on. Itämeri säilyy Suomelle elintärkeänä, mutta sen turvallisuutta ei voida enää tarkastella irrallaan maailmanlaajuisista meriyhteyksistä. Suomen satamat ovat riippuvaisia siitä, että maailman tärkeimmät merireitit pysyvät avoimina ja kansainvälisen oikeuden suojaamina. Siksi indopasifinen alue ei ole Suomelle kaukainen toimintaympäristö. Se on osa Suomen taloudellista turvallisuutta, kilpailukykyä ja huoltovarmuutta.
Suomen ensimmäinen indopasifinen politiikkalinjaus on osoitus siitä, että myös suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tunnistettu tämä muutos. Kun maailman talouden painopiste siirtyy yhä vahvemmin indopasifiselle alueelle, myös Suomen on katsottava entistä kauemmas turvatakseen oman tulevaisuutensa. Huoltovarmuutemme alkaa edelleen kotimaassa, mutta sen edellytykset rakentuvat yhä useammin maailman tärkeimmillä merireiteillä.
Jari Vilén
Ulkoministeriön indopasifisen alueen erityisedustaja (Ambassador for the Indo-Pacific)
Kirjoittaja vastasi Suomen ensimmäisen indopasifisen alueen politiikkalinjauksen valmistelusta, joka hyväksyttiin ulkoministeriössä keväällä 2026. Kirjoitus perustuu kirjoittajan omiin näkemyksiin.
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
