Vallitsevassa maailmantilanteessa korostuu yhteiskunnallisen varautumisen merkitys. Varautumisen ytimen muodostaa maassamme kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Kokonaisturvallisuuden toimintamallin perustana on valtioneuvoston periaatepäätöksenä 16.1.2025 hyväksytty Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Kysymys on eräänlaisesta jatkumosta, koska kokonaisturvallisuuden periaatteet on nyt päivitetty viidettä kertaa. Ensimmäinen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategia valmuistui vuonna 2003, ja strategiaa on sittemmin uudistettu vuosina 2006, 2010 ja 2017.
Varautumisen lähtökohtana pidetään aiempien strategioiden mukaisesti kokonaisturvallisuutta koko yhteiskunnan asiana. Viimeisimmän uudistustyön seurauksena strategiassa korostetaan vasteen merkitystä, millä tarkoitetaan kykyä vastata häiriötilanteisiin ja kriiseihin. Toiminta painottuu arviointiin elintärkeiden toimintojen ja turvallisuustoimijoiden määrittelyn sijaan. Valittua linjausta voidaan pitää perusteltuna, koska turvallisuusympäristömme on muuttunut maamme Nato-jäsenyyden vuoksi ja yhteiskunnallisista kriiseistä, kuten koronapandemiasta, saadut kokemukset ovat vaikuttaneet kokonaisturvallisuuden mallin jäsentämiseen.
Pelkkä strategia ei yksinään edistä kokonaisturvallisuutta, vaan tarvitaan strategian toteutumisen seurantaa. Voimassa olevan strategian valmistelun yhteydessä tehty havainto on perusteltu. Seurantaa toteutetaan laatimalla vuosittain yhteiskunnan turvallisuusraportti sekä julkaisemalla säännöllisesti muita katsauksia. Säännöllinen raportointi varmistaa osaltaan sen, että valtiojohdolla ja muilla keskeisillä toimijoilla on käytettävissään päivitetty tilannekuva suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta.
Nykyhetkessä toimiva malli ja konsepti eivät kuitenkaan riitä, vaan toimintatapoja on jatkuvasti kehitettävä. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on keskeinen asema kokonaisturvallisuuden toimintamallin kehittämisessä, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä viranomaisten, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Kokonaisturvallisuus edustaa suomalaista varautumisen yhteistyömallia laajan turvallisuuden (comprehensive security) tieteellisessä viitekehyksessä. Viitekehys mahdollistaa monimutkaisten turvallisuuskysymysten käsittelyn erilaisista tieteellisistä lähtökohdista.
Kokonaisturvallisuuden tutkimus- ja opetustoiminnassa on vireillä erilaisia hankkeita valtakunnallisesti. Eri toimijoiden välistä yhteistoimintaa on ollut jossain määrin (mm. Turun yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto), mutta tältä osin on edelleen paljon tehtävissä. Verkostomaisen yhteistoiminnan etuna on, että se ei edellytä resurssien pysyvää sitomista, vaan toiminnan järjestäminen on monilta osin ketterää. Keskeisten tahojen yhteistyön edistäminen ja tutkimusyhteistyön vahvistaminen on jatkossa tärkeää tieteellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Yhteisiä tutkimus- ja opetusintresseihin perustuvia toiminnallisia ja strategisia painopisteitä on muodostettavissa esimerkiksi kokonaisturvallisuuden ja turvallisuusjohtamisen viitekehyksissä.
Jatkossa tarvitaan aiempaa systemaattisempaa yhteistoimintaa kokonaisturvallisuuden tematiikasta kiinnostuneiden yliopistojen ja korkeakoulujen kesken. Vallitsevassa tilanteessa korostuu tulevien yhteisten keskusteluiden sekä keskinäistä verkostoitumista koskevien toimien ja koordinaation merkitys. Tutkimuksellinen ja opetuksellinen potentiaali on aihepiirin osalta tulevaisuudessakin ilmeinen, koska globaali turvallisuustilanne ei todennäköisestikään muutu lyhyellä aikavälillä. Tämä tausta on omiaan painottamaan tutkitun tiedon sekä siihen perustuvan opetuksen ja koulutuksen tarvetta. Kokonaisturvallisuuden toimintamalli on kansainvälisesti edistyksellinen, mikä antaa maamme yliopistoille ja korkeakouluille erinomaiset mahdollisuudet rajat ylittävään tutkimus- ja opetusyhteistyöhön. On perusteltua sanoa, että suomalaisilla yliopistoilla ja korkeakouluilla on asiassa tuhannen taalan paikka.
Antti Aine
Professori
Turun yliopisto
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.
