Pulloposti nro 42
Minna Arve
puoluesihteeri
Kansallinen Kokoomus rp
Itämeri on Suomelle elintärkeä niin taloudellisesti kuin ympäristöarvonakin, ja se on lisäksi hyvin kiinteä osa suomalaista identiteettiämme. Tämän takia Itämeren huono tila on myös jaettu poliittinen huoli. Kokoomuksen ympäristöpolitiikassa Itämeren tilan parantaminen on ollut jo pitkään tärkeä kokonaisuus.
Itämeri on myös suuremmassa, ei pelkästään Suomen mittakaavassa hyvin merkittävä. Se on kahdeksan Euroopan unionin maan ja Venäjän ympäröimä ja sen ympäristössä asuu lähes 90 miljoonaa ihmistä. Tämä tekee poliittisien vaikuttamisen haasteelliseksi, mutta toisaalta sitäkin tärkeämmäksi. Jotta tuloksia voidaan saada aikaan, tarvitaan yhteisten tavoitteiden lisäksi maiden kesken yhteistyötä niin poliittisella kuin virkamiestasollakin.
Itämeren ominaispiirteet tekevät siitä varsin herkän ihmistoiminnan vaikutuksille. On valitettava tosiasia, että Itämeri on maailman saastunein meri. Toimintamme kuormittaa merta lisäämällä ravinteiden ja orgaanisen aineen sekä haitallisten aineiden määrää. Uhkia aiheuttaa myös entisestään kasvanut laivaliikenne, ja esimerkiksi Suomenlahti kuuluu maailman vilkkaimmin liikennöityihin laivareitteihin. Tällä hetkellä Itämerellä kulkee yli 2000 alusta ja meriliikenteen määrän on arvioitu kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana.
Mitä poliittinen puolue sitten voi tehdä Itämeren suojelemiseksi ja sen tilan parantamiseksi? Tarvitaan tahtoa ja toimenpiteitä kotimaassa. Toisaalta tarvitaan halua ja taitoa vaikuttaa kansainvälisesti niin Itämeren alueella kuin EU:ssa, joka on tärkeä viiteryhmä myös Itämeren suojelun kannalta.
Maatalous on Suomen suurin typpi- ja fosforikuormituksen lähde. Kokoomus on ajanut muun muassa maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden kohdentamista eniten päästöjä tuottaville alueille ja uusien vesiensuojelukeinojen ennakkoluulotonta tarkastelua. Vuonna 2011 laaditussa ympäristöpoliittisessa ohjelmassamme tavoitteenamme oli myös ajaa tehokkaita ympäristönsuojelutoimenpiteitä koko Itämeren alueelle EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä.
Ilolla olen seurannut, kuinka viime vuosien aikana tavoitteiden eteen on tehty töitä. EU:n maatalouspolitiikka ottaa yhä laajemmin huomioon ympäristönäkökohdat. Maatalouden uusi ympäristökorvausjärjestelmä, joka astuu pian voimaan, kohdistaa vesiensuojelutoimenpiteitä tärkeimmille alueille. Viljelijät ovat olleet aktiivisia ja haluavat vähentää ravinnekuormitusta ja on hienoa, että nyt heillä on siihen entistä paremmat työkalut.
Erityisen hyvä asia on ravinteiden kierrätyksen eteneminen sanoista tekoihin. Maa- ja metsätalousministeriön tänä syksynä käynnistämän Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen tavoitteena on varmistaa maataloustuotannosta syntyvän lannan sekä muun ravinteita sisältävien orgaanisten ainesten tehokas hyötykäyttö vuoteen 2020 mennessä.
Maataloutemme tuottaa noin 20 miljoonaa tonnia lantaa vuodessa, minkä sisältämä fosfori vastaa Suomen maatalouden tämän hetkistä fosforin tarvetta. Lannan ravinteiden hyväksikäyttöä ei ole tällä hetkellä onnistuttu järjestämään kaikilta osin toivotulla tavalla – lanta on monin paikoin ongelma sen sijaan, että se olisi tärkeä tuotantoresurssi. Ravinteet väärässä paikassa saastuttavat luontoa ja muodostavat jäteongelman, jonka vesistö- ja ilmastovaikutukset ovat merkittävät.
Kokoomukselle tärkeä Itämeri-politiikan väline on EU:n Itämeri-strategia. Olihan sen alullepanija tuore kokoomuslainen europarlamentaarikko, nykyinen puolueemme puheenjohtaja ja pääministeri Alexander Stubb.
Strategian päätavoitteet ovat meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Itämeren alueen strategia on ollut merkittävä askel oikeaan suuntaan. Itämeren alueen kehitys edellyttää kuitenkin jatkuvaa ja nykyistä tiiviimpää yhteistyötä sekä keskinäistä luottamusta myös EU:n tasolla.
EU:n Itämeri-strategian vahvuus on sen laaja-alaisuus. Keinotekoinen jaottelu Itämereen liittyvien ympäristöhaasteiden ja muun Itämeri-yhteistyön välillä on ollut yksi merkittävimmistä syistä sille, miksi emme ole vieläkään saaneet esimerkiksi jokakesäistä sinileväongelmaamme Itämerellä taltutettua. Kaikki Itämeren rantavaltiot ovat tunnettuja korkeasta ekologisesta tutkimuksestaan ja vilkkaasta elinkeinoelämästään, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta näitä alueen vahvuuksia ei ole osattu yhdessä riittävästi hyödyntää.
Itämeren suojelun suhteen meidän tulisi olla nykyistä ennakkoluulottomampia ja innovatiivisempia. Kokoomukselle tärkeämpää kuin se, miten parempi ekologinen tila saavutetaan, on se, että se saavutetaan.
Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.
