Merellistä musiikkia – Tukholman Itämerifestivaali musiikin ja Itämeren asialla

Meri on inspiroinut säveltäjiä kautta aikojen ja länsimäinen musiikkikirjallisuus tuntee monia merellisiä mestariteoksia, kuten Claude Debussyn La Mer’in tai Benjamin Brittenin The Four Sea Interludes -sarjan oopperasta Peter Grimes.

Idea festivaalista sai alkunsa 1990-2000 -luvun vaihteessa, kun Tukholman Berwaldhallenin johtaja Michael Tydén ja kapellimestarit Esa-Pekka Salonen ja Valeri Gergijev lipuivat veneellä öisellä Nevalla. Berliinin muurin murtumisesta oli tuolloin kulunut kymmenkunta vuotta. Aika oli kypsä uuden tapahtuman luomiselle, joka toisi yhteen Itämeren alueen valtiot. Keskusteluissa vahvan roolin sai myös halu edistää ympäristönsuojelua: oli viimeinen hetki kiinnittää huomiota Itämeren hälyttävään tilaan.

Ensimmäinen festivaali järjestettiin vuonna 2003 ja taiteelliseksi johtajaksi nimitettiin Ruotsin radio-orkesterin ylikapellimestarina vuoteen 1995 asti toiminut Esa-Pekka Salonen. Ensimmäisellä festivaalilla esiintyi vaikuttava lista Itämeren alueen kukoistavan musiikkikulttuurin tuotteita, kuten kapellimestarit Valeri Gergijev, Christoph Eschenbach, Manfred Honeck, Jukka-Pekka Saraste, Sakari Oramo, Esa-Pekka Salonen, Stefan Parkman ja Tönu Kaljuste. Orkestereina olivat Ruotsin radion sinfoniaorkesterin lisäksi Gergijevin Mariinski-orkesteri, Hampurin radio-orkesteri, Kremerata Baltica, Radion sinfoniaorkesteri Suomesta, Schleswig-Holsteinin musiikkifestivaalin orkesteri ja Viron filharmoninen kamarikuoro.

Merkittävien taiteilijoiden lisäksi mukaan saatiin WWF, mikä antoi festivaalin ympäristötyölle uskottavat puitteet ja laajaa asiantuntemusta. Upeiden konserttien yhteydessä yleisön ja Itämeren alueen silmät aukesivat ymmärtämään alueellisen dialogin ja yhteistyön merkitystä: Itämeren alueen toimijoilla oli sisämeri, josta pitää yhteisesti huolta alueen maiden kulttuurisista, historiallisista ja poliittisista eroista huolimatta.

Vuoden 2003 ensimmäisen festivaalin jälkeen tapahtuma on vuosittain kasvanut ja kehittynyt ja festivaalin taiteellisessa johdossa ovat yhä Salonen ja Gergijev, mikä kertoo tähtikapellimestarien sitoutuneisuudesta. Tänä kesänä festivaali järjestetään 24.-31. elokuuta ja ohjelman uutena elementtinä on keskustelujen sarja, joka striimataan yleisölle Hanaholmenin tiloista Helsingissä, Arvo Pärt -keskuksessa Tallinnassa, Arkipelagista Maarianhaminassa sekä Riikan, Vilnan ja Kööpenhaminan pääkirjastoista. Jokaisen keskustelun perään striimataan konsertti Berwaldhallenista. Monipuolisessa ohjelmassa on mm. ilmastoaiheinen performanssiooppera, Brittenin Nooan tulva, H.C. Andersenin klassikkosatu Pieni merenneito, Debussyn La Mer, Estonia-muistokonsertti ja Baltic Sea Awardin voittaneen Tatjana Lanshinan luento.

Ympäristötyötä on tehty myös tänä kesänä 60. kertaa järjestettävillä Turun musiikkijuhlilla, jonka viimevuotisiin yhteistyökumppaneihin Itämerifestivaali ja Ruotsin radio-orkesteri kuuluvat: vuonna 2014 järjestetyn Mahler-konsertin yhteydessä järjestettiin Itämeren suojeluun keskittynyt korkea-arvoinen paneeli yhteistyössä suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston ja Itämerifestivaalin kanssa. Vuonna 2016 Turun musiikkijuhlat järjesti EU:n virallisen Euroopan meripäivän kunniaksi hyväntekeväisyyskonsertin Saaristomeren Suojelurahaston hyväksi: esiintyjinä olivat Monica Groop, Matti Salminen ja Waltteri Torikka ja kuulijoita Suomen Joutsenen edustalla tuhansia. Kesän 2019 ohjelmasta voidaan nostaa esimerkiksi kaksi kotikonserttia Qvidjan kartanossa. Qvidja on Paraisilla sijaitseva kokeilutila hiiltä sitovalle, Itämeri-ystävälliselle ja ravinteita kierrättävälle ruoantuotannolle. Talon nykyinen isäntäpari Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin kertovat ennen konserttia tilan ja kartanon historiasta sekä työstään Itämeren hyväksi.

Työtä Itämeren ja oman Saaristomeremme suojelun eteen on vielä paljon ja yksittäiset musiikkielämykset eivät toki muuta maailmaa. Parhaimmillaan taide-elämys herättää kuitenkin tunteita ja ajatuksia, joiden kautta ihminen toiminnallaan pyrkii kohti kaunista ja kestävää – ja sellaisen tulevaisuuden toivoimme niin Itämerelle kuin Saaristomerelle.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.