Itämeri on pelastettava!

Pulloposti 73
Aino-Kaisa Pekonen
Kansanedustaja
Vasemmistoliitto

Juuri nyt kaikki mediat ovat täynnä uutisia Pariisin kesäolympialaisista. Penkkiurheilijat eivät ole voineet välttyä uutisilta Seine-joen saasteongelmista. Seinen puhdistusprojektiin on käytetty lähes 1,5 miljardia euroa ja tavoitteena oli, että Seinessä voi uida Pariisin vuoden 2024 olympialaisten aikana. Seinessä järjestettiinkin Pariisin olympiakisojen triathlonin uintiosuus, jonka seurauksena moni urheilija kärsi vatsaongelmista kilpailun aikana ja osa sen jälkeen. Vielä tärkeämpänä tavoitteena on saada Seine uintikelpoiseksi kaikille ensi kesäksi – ensimmäistä kertaa sataan vuoteen. Toivon, että tavoitteessa onnistutaan, mutta selvästi työtä Seinen saasteongelmien ratkaisemiseksi on tehtävänä vielä paljon.

Uutiset Seinen saasteongelmista ovat saaneet minut miettimään oman herkän Itämeremme huonoa tilaa: Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. WWF:n mukaan erityisesti Itämeren rannikkovedet voivat huonosti Suomessa ja tähän suurin syyllinen on ihminen, sillä erityisesti maa- ja metsätaloudesta valuvat ravinteet rehevöittävät rannikkovesiä. Juuri rehevöityminen on Itämeren kannalta vakava ongelma, mutta lisäksi ilmastonmuutos, ylikalastus, öljykuljetukset ja lisääntyvä laivaliikenne ovat uhka Itämerelle.

Valitettavasti sinilevästä on tullut erittäin tuttu näky Itämerellä kesäisin ja se johtuu juuri rehevöitymisestä.  Suomessa kesän uutisoinnissa ovatkin aina vahvasti mukana tiedotteet sinilevätilanteesta eri puolilla Suomea. Tänäkin kesänä varmasti monilla suomalaisilla on ollut tilanne, että omalta mökkilaiturilta tai lähimmältä uimarannalta ei ole voinut mennä uimaan huonon sinilevätilanteen vuoksi. Sinilevän lisäksi rehevöityminen näkyy meriveden samenemisena ja merenpohjan happikatona. Myös Itämeren monimuotoisuus on rehevöitymisen takia uhattuna.

Kesän alussa löysin 30 vuotta vanhan VHS-kasetin, jonka nauhalta löytyi ihanaa kesänviettoa Rosalan saaresta, Kemiöstä. Videolla juoksimme veljeni kanssa Itämereen uimapatjojen kanssa vailla huolta veden puhtaudesta. Vesi näytti kirkkaalta ja lämpimältä. Tänä kesänä palasin Rosalaan, eikä kirkkaasta Itämerestä ollut tietoa. Tuntui suorastaan järkyttävältä, miten meren tilanne oli muuttunut. Ei tehnyt mieli edes kastaa varpaita mereen.

Itämeren pelastamiseksi ei ole olemassa yhtä taikakeinoa. Kuten WWF toteaa ”jotta Itämeren tila paranisi, valtioiden tulee pienentää ihmistoiminnan haitallisia vaikutuksia huomattavasti. Itämeren tilan parantaminen vaatii poliittista sitoutumista ja riittävää rahoitusta, jotta suunnitelmat voidaan panna toimeen.”

Onneksi toimia Itämeren pelastamiseksi on myös tehty. Itämeren rantavaltiot ovat vuonna 2007 hyväksyneet Itämeren suojelun toimintaohjelman ja siten sitoutuneet parantamaan Itämeren tilannetta. Tavoitteena oli, että Itämeri olisi hyvässä tilassa vuoteen 2021 mennessä ja kun tätä tavoitetta ei saavutettu, on tavoitevuosi siirtynyt uuden päivitetyn ohjelman myötä vuoteen 2030. Todella toivon, että tavoite tällä kertaa saavutetaan. Se edellyttää kaikilta Itämeren alueen valtioilta sekä kansallisia toimia että aktiivista yhteistyötä Itämeren alueen valtioiden välillä.

Sanna Marinin hallitus käynnisti keväällä 2021 Saaristomeri-ohjelman, jonka ”tavoitteena on vähentää Saaristomeren valuma-alueen hajakuormitusta niin, että alue saadaan pois Itämeren suojelukomission (HELCOM) pahimpien kuormittajien hot spot -listalta viimeistään vuonna 2027.” Oman puolueeni Vasemmistoliiton tavoitteena on ollut, että Saaristomeri-ohjelmaa jatketaan ja resursoidaan riittävästi, jotta rannikko- ja sisävesillä saavutetaan hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä. Onneksi myös Petteri Orpon hallitus on päättänyt jatkaa tätä ohjelmaa.

Lisäksi monet järjestöt ja muut toimijat tekevät arvokasta työtä Itämeren pelastamiseksi. John Nurmisen Säätiö on käynnistänyt jopa Itämeripäivän, jota vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina

Itämeren tila koskettaa jokaista suomalaista. Meidän kaikkien on havahduttava siihen, että Itämeren pelastamiseksi on tehtävä johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä. On todella tärkeää, että pelastamme ainutlaatuisen Itämeremme nyt kun se on vielä mahdollista. Tulevilla sukupolvilla täytyy olla mahdollisuus uida Itämeressä ilman huolta veden puhtaudesta ja merieliöillä pitää olla puhdas koti.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin