Green Dealissa ympäristö ja talous lyövät kättä – kuten myös Itämerellä

Euroopan komission joulukuussa 2019 julkistama European Green Deal eli vihreän kehityksen ohjelma on keskeinen painopiste koronasta toipuvan Euroopan elpymisessä. Elpymisellä rakennetaan siltaa uuteen, eikä paluuta samaan vanhaan. Tällä hetkellä jokainen EU:n jäsenmaa valmistelee esitystä omasta kansallisesta elpymissuunnitelmasta.

Green Deal sopii tähän poikkeukselliseen tilanteeseen hyvin, koska se on ennen muuta kunnianhimoinen kasvustrategia. Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden sietokyvyn rajojen tullessa vastaan, on välttämätön talouskasvu osattava rakentaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti kestävällä tavalla. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntien haavoittuvuuden ja tulevien kriisien näkökulmasta.

Maapallon lämpeneminen on rajattava 1,5 asteeseen hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n suosituksen mukaan. Kansainvälinen Pariisin ilmastosopimus, johon Yhdysvallat nyt toivottavasti palaa, ohjaa yhteistä ponnisteluamme. Eurooppa kulkee tässä työssä etulinjassa.

Green Dealin mukaan tavoitteemme on tehdä Euroopasta maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. EU:n jäsenmaiden päämiehet sopivat muutama viikko sitten päästöjen leikkaamisesta vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030. Olemme jo nähneet muiden maiden seuraavan kunnianhimoisen ilmastopolitiikkamme askeleita.

Vihreässä kehityksessä ja siirtymässä on kyse mustavalkoisten valintojen sijaan sävykkäästä kokonaisuudesta, jossa kestävät valinnat uudistavat samalla taloutta ja vahvistavat kilpailukykyä. Käynnissä on globaali kilpajuoksu puhtaiden teknologioiden ja energian osalta. Joko-tai:n sijaan todetaan sekä-että, kasvua ja kestävyyttä, hyvinvointia ihmisille ja ympäristölle.

Tämä on pitkään ollut itsestäänselvyys Itämerellä. Alueella on käyty kauppaa useita satoja vuosia. Kalastus on tuonut toimeentulon sukupolvelle toisensa jälkeen. Tänä päivänä niin matkustus kuin teollisuuskin luovat hyvinvointia ja vaurautta.

Samaan aikaan tieto Itämeren tilasta on syventynyt. Valtiot ja kansalaisyhteiskunta ovat tehneet tärkeää työtä. Happikato ja rehevöityminen heikentävät Itämeren tilaa. Paljon on vielä tehtävää.

Biotalous voi olla myös sinistä. Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää käyttöä ja siihen liittyvään osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Vesissä ja vesistöissämme on valtava potentiaali. Luontoa kunnioittaen ja sitä vahvistaen voimme hyödyntää mahdollisuuksia virkistyskäyttöön, tuottamaan puhdasta energiaa ja kestävää ruokaa.

Kasvupotentiaali on merkittävä. Perusta on kunnossa. Esimerkiksi yksin kalatalous työllisti Suomessa noin 2 500 henkilötyövuotta vuonna 2017 (Kalatalouden toimialakatsaus 2019). Se puolestaan on kiinteässä yhteydessä esimerkiksi rehevöitymiseen. Kestävä taloudellinen toiminta edellyttää tervettä vesitaloutta ja myös toisinpäin.

Green Dealin ja vihreän kehityksen rooli elpymisessä on päätetty keskeiseksi. Kansallisissa suunnitelmissa niille on asetettu 37 %:n osuus eli enemmän kuin joka kolmas elpymiseuro on käytettävä ilmaston kannalta kestävällä tavalla. Nyt on kiinni myös Itämeren alueen EU-maista, että miten tulevien vuosien yhteiskuntien ja talouksien uudistaminen näkyy yhteisen merialueemme hyvinvoinnissa.

Tämän pullopostiterveisen soisikin mahdollisimman monen poimivan, avaavan ja sisäistävän: ilmastopolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen hetki on nyt. Ja se tapahtuu tasapainoisella tavalla, kestävän kehityksen kaikkia kolmea sosiaalista, taloudellista ja ekologista ulottuvuutta noudattaen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.