Pulloposti nro 12
Pirkko Mattila
kansanedustaja
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä
Itämeren alueen valtiot ovat sitoutuneet päästökauppaan osallistuaksemme globaaliin ilmasto-strategiaan. Päästökauppa on kuitenkin rasite ainakin teollisuudelle kylmissä maissa. Euro ei ole yhteismitallinen, sillä Itämeren maiden ympärillä on pitkät ja kylmät talvet, teitä on aurattava ja kotejakin lämmitettävä.
Energian strateginen asema on siis aivan toinen kuin eteläisen Euroopan alueella. Jotkut teollisuuden alat ovat jo suoraan viestittäneet, että sähkön hinnasta tulee tosiasiallinen este teollisuustuotannon kannattavuudelle.
Kun teollisuuden edellytykset kaventuvat, ei se tarkoita teollisuuden häviämistä maailmasta, vaan sen siirtymistä halvempien tuotantokustannusten maihin. Voimme siinä tapauksessa vain toivoa, että nämä maat noudattavat samaa ilmastostrategiaa kuin Euroopassa tehdään.
Samoin on jo merkittävässä määrin käynyt niin, että ne maat, joista teollisuus karkaa Kiinaan ottavat myös velkaa sieltä. Katsommeko siis vain päältä, kun teollinen tuotantomme karkaa voimatta vaikuttaa kuitenkaan ilmastopolitiikkaan niissä valtioissa?
Tiedämme toki, että on maita, jotka ovat julkisesti sanoutuneet irti kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Jotkut maat katsovat esimerkiksi, ettei ilmaston suojelu voi perustua poliittisiin hiilitasapainon laskelmiin, vaan sen tulee olla biologinen. Mielestäni tämäkin keskustelu on hyvä käydä.
Uskon kuitenkin, että Itämeren alueen valtioilla on teollista tulevaisuutta, vaikka sen luonne muuttuu. Paljon puhuttu vihreä kasvu, ”cleantech” ja älykkäät verkot ovat tulevaisuutta. Ne ovat vasta teollisuuden kasvun versoja. Niitäkin varten on ratkaistava monta kysymystä mukaan lukien energia-ratkaisut.
Eräs huolestuttava tekijä on valtioiden fiskaalipolitiikka. Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa energian verotus on johtanut kivihiilen tuontiin energiaksi, laivarahtina, kuljetusreittinä Itämeri. Tämä ei voi olla kestävää kehitystä. Uskon edelleen hajautettuun energiantuotantoon, josta huolehtivat paikalliset toimijat. ”Turn global into local”.
Saksan energiapoliittinen ratkaisu luopua ydinvoimasta on johtanut samaan tilanteeseen, kivihiilen lisääntyneeseen käyttöön. Samalla kivihiilen tuotantoon liittyvät elinkeinot nousevat ja ehkä tämäkin on pois tulevaisuuden alojen kehitystyöstä.
Edellytykset mainitsemieni alojen kasvuun ovat, Itämeren maiden korkean koulutustason ansiosta ennen kaikkea. Tämän menestystarinan takana on ollut vahva julkinen sektori. Kunnat ovat tehneet oikeita töitä huolehtiessaan perheistä, koululaisista, työikäisistä ja sitten lopulta luoneet vanhuuden turvaa.
Suomessa ei mielestäni voi yhtään enempää enää leikata koulutuksen määrärahoista. Korkealla veroasteella on saatu aikaan hyvää, mutta kuten aiemmin totesin, verottamalla voidaan saada aikaan myös ”ei-toivottuja sivutuotteita”.
Mielestäni Itämeren alueen valtioiden teollinen kasvu ei tule koskaan olemaan samaa, mitä Kiinassa tai Aasian nousevissa maissa. Vahva visio lienee, että tärkein vientiteollisuutemme tuote siirtyy tulevaisuudessa bitteinä rajojen ulkopuolelle. It–alojen kasvu ei ole paikasta kiinni, vaan osaamisesta. Siinä on Suomen vahvuus.
Osaaminenkin voi olla vientiä. Koulutus vientinä on mielestäni läpinäkyvää myös kehitysyhteistyössä. Itämeren alueella oli aikanaan Hansaliitto, mikä oli kauppa- ja puolustuspoliittinen liitto. Ehdotan nykyajan Hansaliiton pohjaksi koulutuspolitiikkaa, joka olisi tiivistä yhteistyötä aina perusopetuksesta yliopistoihin asti. Toki yliopistovetoisesti.
Osaaminen vientinä ei saavuta myöskään laajoja volyymeja, mutta sen kaksisuuntaista merkitystä tulee lisätä.
Julkinen sektori paitsi huolehtii koulutuksen perustasta, voi myös osaltaan auttaa merkittävästi vihreän kasvun kysyntään ja vauhdittamiseen, kun se saadaan käyntiin. Jo nyt olemassa olevilla julkisilla hankinnoilla voidaan heti vaikuttaa hiilitasapainoon esimerkiksi puurakentamisen edistämisellä.
Kaavoituksella ja julkisilla hankinnoilla on saatu aikaan puukerrostalojen rakentamisen kasvua. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan puukerrostalon hiilijalanjälki on useita kymmeniä prosentteja pienempi kuin vastaavan betonikerrostalon.
”Puuosaaminen” Itämeren valtioiden alueella on merkittävää. Sekin on siis kaksisuuntainen saavutuksiltaan kuten koulutus. Se toimii korkean jalostusasteen vientituotteena, mutta myös julkisen paikallistalouden vahvistajana.
Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.
