Pulloposti nro 25
Satu Hietanen
Coordinator
Interact Office Turku
Euroopan unionin makroaluestrategiat lanseerattiin keskellä edellistä rakennerahastokautta (2007–2013), Itämeristrategia etunenässä jo vuonna 2009. Tällöin Itämeren alueen yhteistyön jäntevöittämiseen tähtäävän strategian toteutuksen pääperiaatteena oli jo olemassa olevien rahoitusmuotojen koordinointi ja yhteistyöverkostojen aktiivinen hyödyntäminen. Itämeristrategian käytännön toteutuksen yhtenä suurimmista haasteista koettiin rahoitus, sillä saatavilla oleva rahoitus oli lyhytkestoista ja strategisesti merkittävien suurempien hankekokonaisuuksien suunnittelua tukevaa siemenrahaa ei ollut saatavilla. Tuolloin arvioitiin karkeasti, että käytettävissä olisi kuitenkin noin 100 rahoitusinstrumenttia, jotka soveltuisivat Itämeristrategian tavoitteiden mukaisten hankkeiden rahoittamiseen.
Nykyisellä rakennerahastokaudella tilanne on lähtökohtaisesti täysin toinen. Itämeristrategia (kuten myös muut makro- ja merialuestrategiat) nousivat voimakkaasti esille jo rahoituskauden valmisteluvaiheessa, jolloin laadittiin yhteiset säännökset Euroopan rakenne- ja investointirahastoille (ERI-rahastoille). Mahdollisuudet ja edellytykset suurten yhteistyöhankkeiden toteuttamiseen ovat siis olemassa! Edellytyksenä on kuitenkin vahva hallintorakenteiden välinen yhteistyö sekä yhteistyön kautta rakentuvan lisäarvon tunnistaminen ja arvostus.
Yhteistyön mukanaan tuoman lisäarvon määrittämiseksi toimivien mittausjärjestelmien kehittäminen sekä lisäarvon monitorointi ja määrällinen arviointi on koettu varsin haasteellisiksi tehtäviksi. Yhteistyön lisäarvoa on pyritty määrittämään myös Itämeren alueella, siinä vielä kovinkaan hyvin onnistumatta. Erityisenä haasteena on ollut saada kansallinen ja alueellinen rahoitus kanavoitua paremmin alueiden välisiin yhteistyöhankkeisiin. Yhteistä säveltä haettaessa saatetaan törmätä myös erilaisiin käsityksiin makroalueyhteistyön (ja ylipäätään kansainvälisen yhteistyön) luonteesta; aina ei välttämättä tarvitse tähdätä suoraan yhteisesti toteutettaviin yhteishankkeisiin, mikäli se tuntuu liian suurelta ja vaivalloiselta hallinnolliselta harppaukselta ja riskiltä. Pienillä askeleilla eteenpäin meneminenkin on arvokasta ja myös ”vain” hallintojen välinen yhteistyö ja toimintojen koordinointi ovat merkityksellinen hyppy eteenpäin.
Itämeristrategian näkyvin yhteistyön ilmentymä ovat strategiset projektit, eri toiminta-alueilla (prioriteettialueilla) toimivat lippulaivahankkeet. Erityisesti näiden suurten strategisten yhteishankkeiden osalta korostuu kansallisten ja alueellisten rahoitusohjelmien välinen koordinointi ja yhteistyö sekä yhteen hiilen puhaltamisen mukanaan tuoman lisäarvon tunnistaminen. Näiden lippulaivakokonaisuuksien rakentamisessa eri rahoittajien välinen tiedonkulku on olennaista, jotta toisiaan täydentävät hankkeet voitaisiin linkittää keskenään eri rahoituspohjasta huolimatta tulosten parantamiseksi ja tehokkaammaksi levittämiseksi.
Interact toteutti vuoden 2015 loppupuolella selvitystyön, jossa kartoitettiin Itämeren alueella toteuttavaan yhteistyöhön soveltuvia rahoitusinstrumentteja. Kartoitus kattaa 318 eri rahoitusinstrumenttia, mutta tarjoaa silti vain valikoidun otoksen kokonaiskuvasta. Työn laajuus yllätti nimittäin täysin tekijänsä! Itämeren alueen jäsenvaltioissa hallinnoitavien rahoitusinstrumenttien lisäksi kartoitus kohdentui myös EU-rahoitusohjelmiin, ja tämän lisäksi siihen sisältyy joitakin olennaisia rahoitusinstrumentteja myös Norjasta ja Venäjältä. Kartoitustyötä hidasti se, että useimmissa Itämeren alueen valtioissa kattavaa yleiskuvaa olemassa olevista julkisista ja/tai yksityisistä rahoituskanavista ei ole saatavilla. Näyttäisi kuitenkin siltä, että erityisesti Puolan ja Saksan osalta kartoitus kattaa arviolta vain noin viidesosan rahoitusinstrumenttien kokonaismäärästä.
Erityisesti Euroopan alueellisen yhteistyön (Interreg) ohjelmien rooli on ollut näkyvä Itämeristrategian tukijana, sillä yhteistyö on luonnollinen ja olennainen osa niiden rahoittamaa toimintaa. Interreg-ohjelmien rahallinen osuus kaikista rahoitusinstrumenteista on kuitenkin niin pieni, että on ollut ensiarvoisen tärkeää käynnistää keskustelua muiden toiminnan rahoituksen soveltuvien instrumenttien (ja niitä hallinnoivien viranomaisten) mukaantulosta. Tätä keskustelua on Itämeren piirissä käyty jo muutamien viime vuosien ajan. Rahoituksen koordinointi (”alignment of funding”) ja erilaisten makroaluestrategioiden toteuttamista tukevien yhteistyömallien merkitys on korostunut, erityisesti muiden kuin perinteisesti yhteistyötä tukevien rahoituslähteiden osalta.
Rahoitusta on siis saatavilla, ja nyt keskeistä olisi panostaa eri rahoitusinstrumentteja hallinnoivien tahojen keskinäiseen koordinointiin, keskustelunavauksiin ja yhteistyöverkostojen aktiivisuuteen. Uusien yhteistyömallien pilotointi ja niistä saatujen hyvien käytäntöjen aktiivinen levittäminen on tervetullutta! Interactilla on tässäkin sormensa pelissä, Itämeren alueella toteutettu selvitystyö ERI-ohjelmien yhteistyömuodoista ja niiden soveltamisesta tulee näkymään toiminnassamme eri tavoin kehiteltävinä keskustelunavauksina. Saman sisältöinen selvitys kohdentuu parhaillaan Tonavan ja Adrianmeren makroalueille, josta saadaan selvityksen valmistuttua hedelmällinen vertailukohta jatkopohdinnoille.
EU:n Itämeristrategia on erinomainen mahdollisuus koko talousalueelle niin talouden, ympäristön kuin sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Käytännössä asiat tapahtuvat vain rohkeiden aloitteiden ja avausten kautta ja tiiviillä, hyvin organisoiduilla yhteistyöllä. Näitä kaikkia tarvitaan juuri nyt.
Lisätiedot: satu.hietanen(a)interact-eu.net
Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.
