Suomen julkisen talouden kehitys on huolestuttava verrattuna Itämeren alueen muihin maihin

Kuluvan vuosikymmenen alun kriisit ovat koetelleet julkisia talouksia koko Euroopassa ja siten myös Itämeren alueella. Ensin koronapandemia ja sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan pakottivat valtiot reagoimaan kriiseihin, jotta kriisien iskua kansalaisiin, yrityksiin ja yleiseen turvallisuuteen voitiin lieventää. Tapahtumat ovat johtaneet monissa maissa julkisen talouden nopeaan velkaantumiseen.

Oleellista julkisen talouden velkakestävyyden kannalta ovat tulevaisuudennäkymät. Mille näyttää julkisten talouksien velkakehitys Itämeren alueen maissa tällä vuosikymmenellä?

Yleisesti ottaen julkisten velkasuhteiden arvioidaan IMF:n laskelmien mukaan laskevan tai pysyvän maltillisella tasolla Itämeren alueen maissa kuluvan vuosikymmenen aikana. Sen sijaan Suomen julkisen talouden velkaantuneisuus on erkaantunut merkittävästi etenkin muista Pohjoismaista.

Suomen velkasuhteen arvioidaan kasvavan ja ylittävän selvästi EU:n perussopimuksen 60 prosentin rajan ainoana Itämeren alueen maana. Yllättävät kriisit sekä edelleen nousevat velanhoitokustannukset voivat sysätä Suomen julkisen talouden entistäkin ahtaammalle tulevaisuudessa.

Kuvio 1. Julkinen velkasuhde Itämeren alueen maissa 2010–2028.

Muihin maihin verrattuna Suomen talouskasvu on 2010-luvulla ollut keskimäärin paljon hitaampaa, mikä on osaltaan myös kasvattanut velkasuhdetta. Suomen julkinen talous on ollut kroonisesti epätasapainossa jo ennen vuosikymmenen alun kriisejä. Julkisen talouden rahoituspohjan kehitystä määrittävä BKT:n kasvu ei ole riittänyt tuottamaan tarpeeksi tuloja menojen katteeksi, ja sen myötä julkinen talous on velkaantunut rakenteellisesti. Toisaalta aiemman suotuisamman talouskasvun oloissa luotuja julkisen talouden menorakenteita ei ole onnistuttu sopeuttamaan hitaamman talouskasvun ja ikääntyvän väestön määrittämään raamiin.

Velkasuhteen kasvun pysäyttämisestä tekee entistä vaikeampaa se, että Suomen väestö ikääntyy. Julkiset menot kasvavat automaattisesti, kun paljon julkisia palveluja tarvitsevien ikäryhmien koko kasvaa, mutta samalla työikäisen väestön määrä supistuu. Lisäksi puolustushankinnat ja turvallisuusympäristön muutoksesta aiheutuva muu varautuminen sekä tuki Ukrainalle kasvattavat velanottotarvetta lähivuosina.

Suomen julkisen talouden tilan vakauttaminen on vaikea tehtävä, eikä edessä ole helppoja tai mukavia ratkaisuja. Yhtäältä talouskasvun edellytysten vahvistaminen voi vaatia lisää julkisia panoksia, mutta toisaalta tämä lisää entisestään velanottoa ja siten tarvetta nopeavaikutteisille sopeutustoimille. Tästä syystä tilanne vaatii pitkäjänteistä talouspolitiikkaa julkisen talouden vahvistamiseksi. Julkista taloutta vahvistamalla ja talouskasvun edellytyksiä parantamalla voidaan varmistaa julkisten palveluiden ja etuuksien rahoitus myös tuleville sukupolville sekä turvata mahdollisuus reagoida finanssipoliittisin keinoin tulevissakin kriiseissä, joita vääjäämättä on edessä.

Julkisen talouden vahvistamistarvetta korostaa myös se, että kriisivuosien jälkeen EU:ssa ollaan palaamassa takaisin sääntöperustaiseen finanssipolitiikkaan. EU:n taloussääntöjä ollaan uudistamassa. Kaavailujen mukaan jatkossa tarkasteltaisiin maiden velkakestävyyttä pidemmällä aikavälillä. Tästä huolimatta sääntöjen keskiössä on edelleen, että velkasuhde tulisi saada uskottavasti alenevalle uralle ja alijäämän tulisi pysyä alle 3 prosentin rajan. VM:n talven 2023 kokonaistaloudellisessa ennusteessa julkisen talouden alijäämä on 3 prosentin rajan väärällä puolella vuoteen 2027 saakka. Myös pääministeri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus uudistaa ja vahvistaa finanssipolitiikan sääntöjä. Kansallinen finanssipolitiikan vahvistaminen ja EU:n finanssipoliittisen kehikon muutokset yhteen sovitetaan kansalliseen lainsäädäntöön.

Julkiseen talouteen liittyvät haasteet ja Itämeren turvallisuusympäristön perustavaa laatua oleva muutos asettavat poliittiset päätöksentekijät tasapainoilemaan turvallisuuden edellyttämien panostusten ja julkisen talouden vakauttamisen välillä. Venäjän aloittaman Ukrainan sodan seurauksena Itämeri on noussut aiempaa vahvemmin idän ja lännen välisen vastakkainasettelun polttopisteeseen. Energia- ja tietoliikenneinfrastruktuuriin kohdistuneet tuhotyöt osaltaan osoittavat Itämeren taloudellista merkitystä.

Ei pidä myöskään unohtaa, että yhteisenä haasteena Itämeren alueen maille ovat ympäristöasiat. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon seurausten ja torjunnan kustannukset eivät ole tiedossa. Toisaalta siirtyminen kohti vihreää taloutta ja uusiutuvaa energiaa luo mahdollisuuksia talouskasvulle. Tämä kuitenkin edellyttää mittavia yksityisen sektorin investointeja, sillä julkisella rahoituksella näin mittavaa muutosta ei ole mahdollista rahoittaa.

Suomen vahvuus on ollut vahva sitoutuminen kestävään julkisen talouden hoitoon. Siitä tulisi pitää kiinni ja pyrkiä ylivaalikautiseen ajatteluun. Tärkeää on myös, että kun uusia menotarpeita syntyy, niin samalla pitäisi pystyä priorisoimaan vanhoja. Kun asioita tekee etupainotteisesti, pääsee vähemmällä. Jos päätöksiä lykätään, joudutaan tekemään entistä vaikeampia ratkaisuja, kun velka on kumuloitunut entistä korkeammalle tasolle. Enää ei ole varaa sortua toiveajatteluun, että kyllä talouskasvu jostain ilmestyy ja hoitaa koko ongelman.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.