Itämeren alueelle iski disintegraatio 80 vuotta sitten – viimeiset vuosikymmenet ovat korjanneet sen jälkiä

Noin 80 vuotta sitten loppunut toinen maailmansota päättyi jyrkän rajan vetämiseen Itämeren alueelle. Uusi raja esti tehokkaan yhteistyön noin 50 vuoden ajaksi. Euroopan unionin laajeneminen Suomeen ja Ruotsiin 30 vuotta sitten ja Baltian maihin sekä Puolaan 20 vuotta sitten johti siihen, että Itämeren alueella on koettu integraation taloutta rakentava voima.

Tapahtumat osoittavat, kuinka talouden institutionaalinen toimintaympäristö vaikuttaa kasvuun. Panostekijöiden määrän ja tuottavuuden vaikutus kasvuun ei riitä selitykseksi, jos haluamme ymmärtää maiden kasvueroja pitkän päälle. Pitää löytää myös tekijät, jotka selittävät tuottavuuden vauhdissa havaittuja eroja. Kasvuun vaikuttavat vahvasti talouden instituutiot ja sen suhteet muihin talouksiin, siis kaupan vapaus ja integraatio.

Suomen ja Viron vertailu tarjoaa tästä esimerkin. Maiden BKT asukasta kohti oli 1930-luvun lopulla samaa suuruusluokkaa. On vaikea kuvitella, että jos Viro olisi jäänyt itsenäiseksi, sen BKT-taso olisi vajonnut puoleen Suomesta 1990-luvulle tultaessa. Muutos on niin suuri, että jotain olennaista oli tullut väliin. Neuvosto-Viron talouden institutionaalinen rakenne ja sen suhde muihin talouksiin oli pitkään kasvun kannalta epäedullisempi kuin Suomen.

Eipä ollut siis ihme, että Baltian maat tunsivat itsenäistymisen jälkeen vetoa päästä EU-integraation piiriin – aina yhteiseen rahaan saakka. Siellä ei saanut sijaa sellainen epäilys, että integraatio tekee rikkaat maat ja alueet entistä rikkaammiksi ja köyhät köyhemmiksi. Enemmänkin uskottiin siihen positiiviseen näkemykseen, että kun mailla on pääsy samoille markkinoille ja samanlaisen teknologian käyttämiseen, toteutuu ns. konvergenssi, eli alhaisemman tulotason maat voivat tavoittaa korkeamman tulotason maita.

Lähde: Eurostat

Kuviosta näkyy hyvin viime aikoina tapahtunut tulotasojen lähentyminen eli konvergenssi. Se on seurausta talouksien integroitumisesta, ja sitä on tukenut EU:n koheesiopolitiikka. Baltian maat ja Puola ovat lähestyneet EU:n keskiarvoa alhaaltapäin – Suomi ja Ruotsi ylhäältäpäin. Näyttää kuin vähitellen kaikki menisivät samalle tasolle. Niin ei kuitenkaan käy. Erot ovat kuitenkin ikuisia. Tulotason noustessa kasvuvauhti hidastuu, ja etumatkan kiinnikuromisen tahti hiipuu. Ei Kiinakaan pysty pitämään nykyistä kasvuvauhtia pitkän päälle.

EU-jäsenyyden aikana Baltian maat ja Puola ovat siis ottaneet muiden etumatkaa kiinni, eli integraatio on toiminut toivotulla tavalla. Suomi on samalla menettänyt etumatkaa. Olimme vuonna 2011 noin 19 % EU:n keskiarvon yläpuolella, nyt enää 10 %. Jo ihan aritmetiikastakin seuraa, että keskiarvon yläpuolella oleva helposti tippuu, jos alapuolella olevat kasvavat keskiarvoa nopeammin. Ruotsillekin on käynyt samoin. On meidän kasvuvauhdissakin ollut kuitenkin toivomisen varaa.

Entä jos Viron sekä Suomen kasvuvauhdit pysyisivät tästä eteenpäin samoina, mitä ne ovat olleet Viron jäsenyydestä (2004) lähtien. Milloin Viro saisi Suomen etumatkan kiinni? Viron BKT:n keskimääräinen vuosikasvu on ollut Viron EU-aikana 2,57 %/v ja Suomen samana aikana 1,04 %/v. Viron BKT/asukas oli 77 % Suomen tasosta vuonna 2022. Jos noilla vauhdeilla jatkettaisiin, Viro ohittaisi Suomen vuonna 2041. Silloin siis Viro palautuisi BKT:n näkökulmasta samaan, missä se Suomeen verrattuna suunnilleen oli jo 1930-luvun lopulla. Tämä on tietysti vain yksi laskuharjoitus. Tulevaisuus näyttää aikanaan, miten tässä käy.

Brexit on antanut esimerkin siitä, että EU-integraation tie ei ole jatkuvaa laajenemista ja syvenemistä. Integraation ja globalisaation vastatuuli alkoi jo ennen Ukrainan sotaa. Geopolitiikan uusi asetelma on muuttanut myös taloudellisen yhteistyön rakenteita maailmassa. EU:n sisällä on vahvaa ristivetoa sen tulevaisuusstrategiasta, vaikka sen yhtenäisyys on ollut suurta Ukrainan auttamisessa. Taas on käynyt niin, että integraation eteen nousseet ongelmat näyttäisivät olevan ratkaistavissa syventämällä integraatiota. Sitä ratkaisua myös Mario Draghin kasvuraportti tarjoaa. Nyt sillä tiellä jatkaminen saa kuitenkin vahvaa vastustusta.

Itämeren alueen asetelma on nyt onneksi melko vakaa. Sen sisällä ei ole pahoja jakolinjoja. Puolustuspoliittisesti alue on Naton laajenemisen jälkeen historiallisen yhtenäinen, taloudellisesti se voi jatkaa tulotasokonvergenssin tiellä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.