Kansallisen turvallisuuden ytimessä on valtion ja kansakunnan olemassaolo. Valtion keskeinen tehtävä on huolehtia kansallisesta turvallisuudesta ja kansallisista intresseistä. Kansallinen turvallisuus on jatkuvassa tulemisen tilassa. Se on prosessi ja tavoitetila, joka ei ole koskaan valmis.
Uhka ja muutos sekä geopoliittinen sijaintimme ja suurvaltain välinen kilpailu muokkaavat päivittäin kansallista turvallisuuttamme ja intressejämme. Valtiot kamppailevat resursseista ja poliittisesta tilasta samalla kun pyrkivät huolehtimaan entistä vaikeammin suojattavista turvallisuusrajoistaan. Maailmanpolitiikan virrat kun eivät pysy taitavimmankaan strategin kontrollissa.
Aivan kuten kansallinen turvallisuus, niin myös turvallisuusrajat elävät ajassa ja paikassa. Turvallisuusraja on moniulotteinen konsepti. Perinteinen tapa käsittää turvallisuusraja on valtion fyysiset rajat. Terrorismi tai rajat ylittävä verkkorikollisuus haastavat perinteistä turvallisuusrajan ideaa. Rajoja muokataan ei vain fyysisesti, vaan myös diskursiivisissa käytännöissä.
”"Toimintaympäristöjen kuvaaminen perustuu yhä enemmän ajatukseen jatkuvasti muuttuvasta ja verkostoituneesta todellisuudesta. …. Lego-palikoita voi yhdistellä toisiinsa melko vakioidulla ja rajoitetulla tavalla ja purkaa erilleen helposti. Sen sijaan vesivärien asettuminen paperille johtaa siihen, että värejä ei saa enää toisistaan irti."
Laitinen & Huhtinen 2021, 34
Pääministeri Orpon hallitusohjelman mukaisesti valmisteltu kansallisen turvallisuuden strategia, ensimmäinen laatuaan, tunnistaa nykyiset turvallisuushaasteemme mukaan lukien erilaiset turvallisuusrajat kattavasti. Strategia toteaa Itämeren alueen korostuneen merkityksen Suomen taloudelle ja kriisinsietokyvylle. Uudessa geotaloudessa keskeiset resurssit ja infrastruktuuri voidaan välineellistää geopoliittisiin tarkoituksiin. Rajat ylittävään kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhat ovat kasvaneet. Huoltovarmuuden haasteet kuten esimerkiksi arvo- ja toimitusketjut ovat luonteeltaan yhä keskinäisriippuvaisempia. Lisäksi kansallista turvallisuutta ja kansallisia intressejämme haastavat suurten merellisten onnettomuuksien ja ympäristövahinkojen riskit.
Samanaikaisesti Venäjän vihamielinen hybridivaikuttaminen ja sabotaasitoiminta ei ole rajoittunut vain Ukrainaan. Välineellistetty maahantulo yhtäällä tai toisaalla informaatiovaikuttaminen, jossa vääristellyn tiedon avulla rapautetaan yhteiskunnallista luottamusta jopa häiriten vaaleja, ovat esimerkkejä hyvin hankalista eri tavoin rakentuvista turvallisuusrajoihin kohdistuvista haasteista.
Alueellisen koskemattomuuden lisäksi valtiosuvereniteettiin sisältyy myös suvereniteetti kyberympäristössä. Siten erityinen turvallisuusrajahuoli kohdistuu tietoverkkoihin ja murroksellisiin teknologioihin. Näiden osalta emme edes tiedä mitä tuleman pitää, ja millä kaikilla mahdollisilla tavoilla nämä teknologiat ja tekoäly haastavat kansallisen turvallisuutemme tulevaisuudessa. Datakeskukset ovat olleet syystäkin runsaasti esillä. Niiden toimintaan ja olemassaoloon sisältyy sekä mahdollisuuksia että uhkia. Yksittäinen datakeskus tuo tavallaan jälleen yhden vaikeasti hallittavan turvallisuusrajan rajojemme sisään. Kaikkien ikään kuin uusien turvallisuushaasteiden lisäksi ilmastonmuutos ei ole kadonnut yhtään mihinkään, päinvastoin.
Strategiassa todetaan, että meidän tulee kyetä ymmärtämään, perinteisten uhkakuvien ja turvallisuusrajojen lisäksi, ennakoivasti erilaisia kysymyksiä ja kehityskulkuja, jotka eivät välttämättä näyttäydy uhkina vielä tänään. Meidän tulee kyetä tunnistamaan kansallisia intressejä, joiden suojaaminen on tarpeen. Samoin tulee kyetä tunnistamaan ne intressit, joiden edistäminen luo taloudellista hyvinvointia ja siten perustaa konkreettisemmille kansallisen turvallisuuden toimille.
Kansallisen turvallisuuden strategia kuvaa tätä vaikeasti ennakoitavaa maailmaa. Tiedon, tiedustelutiedon ja ennakoinnin merkitys korostuu kansallisesta turvallisuudesta ja intresseistä huolehdittaessa. Uusi, ei välttämättä kovin uljas maailma haastaa myös meidän turvallisuutta tuottavat organisaatiomme. Aivan erityisesti se haastaa kansallisen turvallisuusjohtamisen, kyvykkyytemme hyödyntää tehokkaasti tietoa ja analyysia sekä etenkin tiedustelutietoa. Onnistunut kansallisen turvallisuuden politiikka ja sen johtaminen nojaa kykyyn yhdistää tiedustelutieto, ennakointi ja strateginen johtaminen kokonaisuudeksi, ei sirpaleisiksi toiminnoiksi.
Kari Laitinen
Tampereen yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti
Työskentelee tällä hetkellä suojelupoliisissa
Lähde: Kansallinen turvallisuus murroksessa. Laitinen Kari & Aki-Mauri Huhtinen. Docendo, 2021.
Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin tai suojelupoliisin kantaa.
