Viime talven ravinnekuormitus - uusi normaali?
Saaristomeren ja koko Itämeren ravinnekuormitus ja rehevöityminen pyörii tiedotusvälineissä lähes päivittäin. Erityisen paljon se on ollut esillä kuluvan vuoden alkupuolella - eikä syyttä. Talven runsaat sateet ja niistä johtuneet poikkeuksellisen suuret ravinnehuuhtoumat huutavat varoitusta siitä, millainen tulevaisuus meitä voi odottaa, kirjoittaa Janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.
Ilmastonmuutoksen ennustetaan lyhentävän lumipeitteistä aikaa ja lisäävän sademäärää erityisesti talvella, minkä seurauksena ravinteita huuhtoutuu vesistöihin entistä enemmän. Mennyt talvi on tästä harmillisen hyvä esimerkki. Joulu - helmikuun fosforikuorma Saaristomereen oli lähes yhtä suuri kuin koko tähänastisen mittaushistorian ennätysvuoden 2008 kuormitus. Joulu- ja tammikuussa fosforia virtasi jokien mukana Saaristomereen noin kaksinkertainen määrä verrattuna vuosien 2000–2019 talvikuukausien keskiarvoon. Helmikuu oli vielä pahempi. Esimerkiksi Uskelanjoessa pelkästään helmikuun kahden huippuvuorokauden fosforikuormitus vastasi yli puolta joen keskimääräisestä vuotuisesta fosforikuormituksesta. Kuormitus oli huomattavan suurta myös Suomenlahdella, Selkämerellä ja Perämeren eteläosissa saakka.
Ravinteiden lisäksi pelloilta huuhtoutui suuret määrät hyvää pintamaata jokiin ja mereen. Tämä on menetys myös maanviljelijälle. Meren ja viljelijän etu onkin yhteinen. Maatalouden vesiensuojelun onnistuminen vaikuttaa oleellisesti siihen, paljonko ravinnekuormitus ilmastonmuutoksen seurauksena tulee kasvamaan. Kaikki mahdolliset keinot pitää ottaa käyttöön. Vesiensuojelutoimenpiteitä tulee kohdentaa erityisesti kuormittavimmille ja eroosioherkimmille peltolohkoille. Niiden pitäminen kasvipeitteisinä läpi talven sekä suojavyöhykkeiden sijoittaminen kaltevimmille pelloille vesistöjen varsille vähentäisi eroosiota ja olisi auttanut monia peltoja menneenäkin talvena.
Poikkeuksellinen talvi oli havaittavissa selvästi myös saaristossa: kauniin lumipeitteisen jääkannen tilalla velloi vesi likaisenharmaana ja sameana. Tilanne näkyi hyvin satelliittikuvista: esimerkiksi helmikuun jälkipuolen huippusateiden jälkeen koko sisäsaaristo ja paikoin välisaaristokin oli värjäytynyt harmaanruskeaksi. Näitä havainnollisia satelliittinäkymiä voi tarkastella Suomen ympäristökeskuksen TARKKA -palvelussa.
Näkyykö mennyt talvi runsaina leväkukintoina kesällä?
Vaikka mereen valui talvella huima määrä fosforia, ei uima-asua kannata jättää vaatekaappiin. Valtaosa talven fosforista tuli maahiukkasiin sitoutuneena ja on jo laskeutunut pohjalle. Todennäköisesti vain pieni osa fosforista muuttuu leville käyttökelpoiseen liukoiseen muotoon ja päätyy pohjalta takaisin pintaveteen ja levien käyttöön kesän mittaan. Lisäksi ravinteiden määrä on pieni, kun sitä verrataan mereen ja merenpohjaan aiemman kuormituksen seurauksena kertyneisiin ravinnemääriin. Levien kasvuun vaikuttavat eniten tulevan kesän sää ja meren sisäiset prosessit.
Viime talven ravinnekuorma ei siis todennäköisesti ratkaise tulevan kesän levätilannetta, mutta kaikki kuormitus lisää meren ravinnepankkia ja rehevöitymistä ja vie hyvän tilan tavoitetta entistä kauemmas. Ilmastonmuutos tulee väistämättä vaikeuttamaan vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamista. Mallilaskelmien mukaan erityisesti Saaristomeren ravinnekuormitus tulee kasvamaan. Fosforikuormitus voi ennusteiden mukaan lisääntyä vuoteen 2060 mennessä jopa kolmanneksella.
Ravinnekuormituksen kasvun lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa mereen haitallisesti myös muilla tavoilla. Itämeri on lämmennyt viimeisten 30 vuoden aikana lähes kaksi astetta. Vaikka veden lämpeneminen voi ihmisestä tuntua miellyttävältä, ei se meren tilan ja meriluonnon kannalta sitä ole. Lämpötilan nousu lisää meren perustuotantoa. Erityisesti sinilevät viihtyvät lämpimässä vedessä. Meren pohjassa lämpötilan nousu nopeuttaa kuolleen eloperäisen aineksen hajoamista, mikä lisää hapenkulutusta. Happitilanteen heikkeneminen puolestaan lisää fosforin vapautumista pohjasta takaisin veteen. Meriveden lämpeneminen vaikuttaa myös lajistoon: viileässä vedessä viihtyvät lajit kärsivät ja lämpimässä viihtyvät hyötyvät. Mikäli Itämeren suolapitoisuus alenee ilmastonmuutoksen aiheuttaman lisääntyneen makean veden valuman seurauksena, monet Itämeren oloihin sopeutuneet herkät eliölajit tulevat kärsimään.
Vaikka tilanne saattaa tuntua toivottomalta, sen edessä ei pidä lannistua. Vesiensuojeluun ja ilmastonmuutosta ehkäiseviin toimiin pitää panostaa entistä määrätietoisemmin. Se koskee meitä jokaista. Ruoantuotanto muodostaa 60 % keskimääräisen suomalaisten Itämerta kuormittavasta ravinnejalanjäljestä. Suosimalla kasvisravintoa ja luonnonkalaa, voit vähentää omaa ravinnejalanjälkeäsi ja samalla myös hiilijalanjälkeäsi. Elämäntapoja ei tarvitse muuttaa kokonaan. Mitä jos aloittaisit vaikkapa yhdellä kasvis- tai luonnonkalapäivällä viikossa? Silakka kunniaan ja palkokasveja pöytään!
Janne Suomela, johtava asiantuntija, Varsinais-Suomen ELY-keskus, vesiyksikkö
