Onko Itämeren rehevöitymisongelma ratkaistavissa?
BSR Policy Briefing 7/2023 -julkaisu teki katsauksen Itämeren ympäristötutkimukseen ja alueen keskeisimpiin ympäristöhaasteisiin. BSR Policy Briefing 8/2023 jatkaa teemaa ja nostaa esiin seuraavat askeleet ja toimenpiteet rannikkovesien rehevöitymisen vähentämiseksi erityisesti Suomessa.Voidaanko rehevöitymisongelma ratkaista?
Itämeren rehevöityminen on vaikea ongelma: se on kiireellinen, monimutkainen, monitahoinen ja vaikuttaa lähes mahdottomalta ratkaista. Jokaisella maalla ja alueella on erilaiset luonnonolot ja myös mittaus- ja raportointimenetelmät vaihtelevat maittain. Rehevöitymisongelmalla on kulttuuriset ja sosiaaliset ulottuvuutensa, jotka ovat kietoutuneet historiaan ja politiikkaan.
On tunnustettu tosiasia, että maatalous on merkittävä syy sisämaan pintavesien sekä Itämeren rannikko- ja avomerialueiden rehevöitymiseen. Saaristomeren alue erottuu negatiivisesti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Alue on edelleen HELCOMin pahimpien kuormittajien Hot Spot -listalla, ainoana kohteena Suomessa. Tällä maantieteellisellä alueella on toteutettu monia hankkeita ja toimenpiteitä, erityisesti viime vuosina.
Projektien tulokset osoittavat aukot tietämyksessä
Uusin BSR Policy Briefing -raportti tutkii viranomaisten ympäristö- ja maataloushankkeisiin liittyvää raportointia viimeisen 10 vuoden ajalta. Selvityksen tavoitteena oli tunnistaa keskeiset puutteet tietämyksessä ja osoittaa, mihin suuntaan maatalouden rehevöitymishaasteiden ratkaisussa tulisi seuraavaksi mennä. Kansainvälisen näkökulman selvittämiseksi tutkittiin myös EU:n Interreg- ja BONUS-ohjelmista rahoitettuja maatalouteen ja rehevöitymiseen liittyviä hankkeita. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 30 kansallista ja 25 kansainvälistä hanketta, joiden teemat vaihtelivat prosessien ymmärtämisestä käytännön ratkaisujen arviointiin.

Ratkaisuna laadukkaampi tieto ja eri sektorien välinen yhteistyö
Raportissa tunnistetaan kaksi keskeistä puutetta, joiden avulla voidaan päästä kohti kestävämpiä maatalouden ympäristökäytäntöjä ja meren käyttöä:
1) Laadukkaamman tiedon tarve ja saatavuus, erityisesti maatalouteen liittyvä tieto (esim. maaperän ravinnearvot ja käytetyt viljelymenetelmät)
Yksi keskeinen näkökulma on maatalouteen ja maankäyttöön liittyvän tiedon puute, josta on myös raportoitu yhä enemmän. Jotain tietoa hyödynnetään, mutta kaikkea ei raportoida tai mitata, eivätkä tiedot ainakaan ole yleisesti saatavilla. Jos tietoja ei kerätä tai siirretä järjestelmällisesti eteenpäin, ne eivät ole viranomaisten käytössä tai edes kiinnostuneiden tutkijoiden hyödynnettävissä.
2) Tehokkaampi yhteistyö eri sektorien välillä, yhteisen tietopohjan parantaminen ja jakaminen nykyistä laajemmalle keskeisten toimijoiden joukolle
Hankkeiden toimenpiteet ja politiikkaehdotukset eivät usein ylitä eri sektorien välisiä rajoja, vaikka mukana olisikin suuri joukko kumppaneita. Toimialakohtaiset ”kielimuurit” eli erilaiset kulttuurit, terminologiat, tiedon tarpeet jne. tekevät tehtävästä entistä haastavamman. Varsinkin kun on kyse Suomen tilanteesta, joka edellyttää monialaista ja -tieteistä asiantuntijayhteistyötä.
Raportin tulokset korostavat tiedon jakamisen merkitystä eri sektoreiden, toimijoiden ja sidosryhmien kesken. Lisääntynyt yhteistyö ja yhteiskehittäminen ovat tärkeitä seuraavia askeleita kohti kokonaisvaltaisempaa ja tehokkaampaa vesihuoltoa ja kestävää maataloustuotantoa. Rohkeat poliittiset päätökset ovat avainasemassa, jotta rehevöitymisongelman vaatimaa systeemistä muutosta voidaan tutkia.
