Esko Aho: Suomen ja EU:n taloudellisten suhteiden kehitys Venäjän kanssa
East Officen johtokunnan puheenjohtaja ja Suomen entinen pääministeri (1991–1995) Esko Aho vieraili Centrum Balticumin ja Turun kaupungin järjestämässä lounastilaisuudessa keskiviikkona 8.3.2017. Lounastilaisuuden jälkeen Aho piti avoimen yleisöluennon Turun kauppakorkeakoululla.
Venäjä ei ole mustavalkoinen
Puheessaan Aho toi esille usein liian mustavalkoisen suhtautumisen Venäjään. Ahon viesti kuulijoille oli, että Venäjällä tapahtuva kehitys ei ole yksiselitteisesti hyvää tai huonoa, vaan maassa on käynnissä samanaikaisesti monia rinnakkaisia ja erisuuntiin kulkevia kehityskulkuja. Harmaan eri sävyjen näkeminen edellyttää kuitenkin ajantasaista tietoa, jota lännessä ei ole aina tarjolla riittävästi. Esimerkkinä tästä Aho mainitsi Venäjän kauppasuhteiden kehityksen EU-maiden kanssa ennen ja jälkeen Krimin valtauksena 2014. Toisin kuin voisi kuvitella, EU-maiden osuus Venäjän kaupasta on pysynyt käytännössä samoissa lukemissa pakotteista ja vastapakotteista huolimatta. Venäjän talous on vahvasti kytköksissä globaaliin kauppaan eikä se ole tässä suhteessa kuin Neuvostoliitto, muistutti Aho.
Lähihistoria avain nyky-Venäjään
Luennon yhtenä kantavana teemana oli Venäjän lähihistorian merkitys nykyhetken ymmärtämisen kannalta. Ahon mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen aika voidaan jakaa neljään vaiheeseen: romahdukseen, muutokseen, vakauttamiseen ja pysähtyneisyyteen. Neuvostoliiton hajottua Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin teki strategisen virheen ottamalla instituutiot haltuun ylhäältä alaspäin, minkä takia ne ovat säilyneet tähän päivään asti lähes muuttumattomina. Nykyhetken kannalta on keskeistä ymmärtää myös Neuvostoliiton hajoamista seuranneita tapahtumia venäläisten omasta näkökulmasta. Siinä, missä lännessä 1990-luku nähdään usein muutoksen, uudistusten ja edistyksen aikakautena, monille venäläisille se edustaa väkivaltaa, korruptiota ja epävakautta. Sekasortoa seurannut Putinin vakauttamispolitiikka on puolestaan saanut ylikorostuneen merkityksen Venäjän 2000-luvun talouskasvun selittäjänä. Tosiasiassa talouskasvun moottorina toimi lähes yksinomaan öljyn ja kaasun suotuisa hintakehitys maailmanmarkkinoilla. Tähän liittyen onkin tärkeää ymmärtää, ettei Venäjän talouskasvun pysähtyneisyys alkanut Krimin valtauksesta. Tosiasiassa Venäjä ei ole missään vaiheessa toipunut vuoden 2008 talouskriisistä, sillä se ei ole onnistunut uudistamaan ja monipuolistamaan talouttaan riittävästi.
Venäjän kolme vaihtoehtoa
Venäjän tulevan kehityksen suhteen Aho näki kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan nostalginen nationalistinen populismi vahvistuu, minkä Venäjä kääntyy sisäänpäin esimerkiksi lisäämällä protektionismia. Toinen vaihtoehto on rämpiä eteenpäin ilman dramaattisia yhteiskunnallisia uudistuksia, mikä on tuhoisaa taloudella, mutta saattaa sopia poliittisen johdon tarkoitusperiin. Kolmas skenaario on uudistautuminen, joka voi tapahtua joko uudistamalla instituutiot tai jättämällä ne paikoilleen sellaisenaan. Mikäli Venäjä valitsee uudistautumisen tien, tarvitsee se niiden toteuttamiseen yhteistyökumppaneita, jolloin ainoa looginen vaihtoehto on Ahon mukaan EU. Kiinalla ei ole kapasiteettia tai tahtoa auttaa Venäjää uudistautumaan eikä Yhdysvallat ole Trumpista huolimatta kovinkaan kiinnostunut Venäjästä. Mikäli kolmas vaihtoehto toteutuu muodossa tai toisessa, voi Suomella olla Ahon mukaan erityinen rooli EU:n ja Venäjän suhteissa.
Mitä tapahtuu Putinin jälkeen?
Venäjän tulevan kehityksen kannalta Putinin seuraajakysymys on äärimmäisen tärkeä. Seuraavien, vuonna 2018 järjestettävien presidentinvaalien tulosta Aho piti ennakkoon selvänä, jolloin oleellinen kysymys on se, mitä tapahtuu vuonna 2024. Vallanvaihdos on tapahtunut Venäjällä vain harvoin rauhanomaisesti ja tässä suhteessa vallansiirto Jeltsiniltä Putinille on yksi harvoista poikkeuksista. Vallanvaihdoksen lähestyessä onkin odotettavissa, että maan ylimmässä johdossa tullaan näkemään merkittäviä muutoksia kun Kremlin pesänjakajat alkavat ajaa itseään asemiin tulevaa valtataistelua silmällä pitäen. Ahon oman, toiveikkaan veikkauksen mukaan uusi, uudistamishaluinen sukupolvi noussee ainakin lähemmäs valtaa Putin jälkeisellä aikakaudella.
Toisaalta, Venäjän kehitys on niin arvaamatonta, että se saattaa hyvinkin osoittaa kaikki ennusteet paikkansa pitämättömiksi, muistutti Aho esityksensä päätteeksi.
