16.3.2017
Andrii Olefirov: Ukraina EU:n ja Venäjän välissä
Ukrainan suurlähettiläs ja Ukrainan entinen varaulkoministeri Andrii Olefirov vieraili Centrum Balticumin ja Turun kaupungin järjestämässä lounastilaisuudessa torstaina 16.3.2017. Lounastilaisuuden jälkeen Olefirov puhui Pan-Eurooppa Instituutin järjestämällä yleisöluennolla Turun kauppakorkeakoululla.
Alkuvuodesta 2014 ukrainalaisten tyytymättömyys venäläismielisenä pidettyä hallintoa kohtaan kärjistyi mielenosoitukseksi, jossa lopulta kuoli yli sata ihmistä. Vallankumouksen seurauksena Venäjä miehitti Krimin ja järjesti tasan kolme vuotta sitten 16.3.2014 kansanäänestyksen Krimin liittämiseksi Venäjään. Äänestyksen tulosta Venäjä piti oikeutuksena toimilleen Krimillä. Konflikti on sittemmin rauhoittunut, mutta jatkuu suurlähettiläs Olefirovin mukaan hybridi-sotana vielä vuosia. Ratkaisun konfliktiin on löydyttävä neuvottelupöydässä Venäjän, Ukrainan ja länsimaiden kanssa.Olefirov näkee Ukrainan tilanteessa paljon yhtäläisyyksiä Suomen asemaan historiassa. Ukraina itsenäistyi Venäjän vallankumouksen seurauksena 1917 ja on sen jälkeen ollut tiiviissä yhteydessä entisen emämaansa kanssa. Venäjä on ollut vuosikymmeniä Ukrainan suurin yksittäinen kauppakumppani ja Ukraina oli pitkään täysin riippuvainen venäläisestä kaasusta sekä öljystä. Olefirovin mukaan Ukrainan suhde Venäjään ennen Krimin miehistystä oli hyvin samanlainen kuin Suomen ennen kuin Venäjä hyökkäsi Suomeen ja aloitti talvisodan. Talvisodassa vastakkain oli, samoin kuin Krimillä, valtava hyökkääjä ja pieni puolustaja. Erotuksena talvisotaan Olefirov mainitsee, ettei Venäjällä tuolloin ollut ydinaseita.
Ydinaseet herättävät kysymyksen luottamuksesta. Venäjä rikkoi yksinkertaisesti Ukrainan sekä kansainvälisen yhteisön luottamuksen. Ukrainalla ja Venäjällä on pitkä yhteistyön historia ja Venäjä oli mukana takaamassa Ukrainan koskemattomuuden, kun Ukraina suostui luopumaan ydinaseistaan. Ydinaseista 80 % siirrettiin Venäjälle. Venäjä petti Ukrainan luottamuksen, kun Ukraina alkoi näyttää halukkuuttaan kehittyä länsimaisena sivistysvaltiona.
Eurooppa on edustanut ukrainalaisille vapautta ja Krimin kriisin jälkeen ainoaa luotettavaa vaihtoehtoa yhteistyökumppaniksi. Kansalaisille tärkeimpänä asiana EU-yhteistyössä Olefirov näkee viisumivapauden, joka olisi ensimmäinen askel ukrainalaisten eurooppalaistumisena. Suurlähettiläs on Hollannin vaalien lopputuloksen seurauksena yhä toiveikkaampi, että Ukraina saisi pian viisumivapauden ja lopulta jopa jäsenyyden Euroopan unionissa. Viisumivapauden vastustajat pelkäävät, että köyhemmästä ja sodassa olevasta maasta alkaisi väestöpako muualle Eurooppaan. Olefirov kiistää tällaisen tulevaisuuden, sillä hänen mukaansa ukrainalaiset uskovat edelleen maahansa. Vain noin yksi prosentti Krimin pakolaisista on lähtenyt pois Ukrainasta, ja ne ukrainalaiset, jotka maasta lähtevät, ovat ahkeria työntekijöitä, jotka varmasti elättävät itsensä ja palaavat pian kotimaahansa.
Olefirov uskoo vakaasti Ukrainan tulevaisuuteen länsimaisena hyvinvointivaltiona, mistä kertovat monet uudistukset esimerkiksi korruption torjunnassa ja kansalaisten kasvavassa luottamuksessa esimerkiksi maan armeijaan. Hän myöntää, että tehtävää on vielä paljon, mutta ukrainalaiset haluavat olla eurooppalaisia: EU:n sekä muiden länsimaiden tuella se voi onnistua.
