Yritysten TKI-investointihalukkuus edellyttää vastavuoroisuutta

Pulloposti 22
Minna Martikainen
Rehtori
Vaasan yliopisto

Ensimmäinen konkreettinen askel bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä asetettua neljän prosentin tutkimus-, kehitys ja innovaatiotavoitetta realisoitui hiljattain valtion ns. tohtorikoulutuksessa. Rahoitusta ei kuitenkaan kohdennettu elinkeinoelämän tarpeisiin, vaikka siltä odotetaan suuria TKI-investointeja jatkossa.

Laki valtion tutkimus- ja innovaatiotoiminnan rahoituksesta tuli voimaan vuosi sitten. Hallitus oli havainnut, että olemme jäämässä tutkimuksessa ja innovaatioiden kehittämisessä muista maista jälkeen.  Maa velkaantui kovaa vauhtia eikä vienti vetänyt. Paitsi laissa, myös parlamentaarisen ohjausryhmän loppuraportissa  kirjataan elinkeinoelämän keskeinen rooli hyvinvointi-Suomen säilyttäjänä: ”Suomen on määrätietoisesti pyrittävä kestävän tulevaisuuden tekijäksi…esimerkiksi energia- ja ympäristöteknologissa”. Nämä alat ja niihin keskittyvä tutkimusyhteistyö yritysten kanssa eivät kuitenkaan nousseet tärkeiksi, kun valtion TKI-rahoitusta jaettiin tohtoripilotissa.

Miten tässä näin pääsi käymään? Muste ei ole asian sopimuksessa ehtinyt juurikaan kuivua ja julkisen sektorin ensimmäiset lisärahoitukset asian suhteen viittaavat kintaalla sopimukselle. Rohkeasti kysyn, mitä yritysten tutkimusyhteistyölle tapahtuu, jos valtio ei pysy sovitussa linjassa? Suomella on vihreän siirtymän ja digitaalisuuden avainkortit kädessään, mutta ainakaan tässä pelissä näille korteille ei annettu painoarvoa. Tohtoripilottien kohdentamisessa käytettiin 80-prosenttisesti lippulaivoja. Alun perin lippulaiva -ohjelmat perustettiin kuitenkin muuhun tarkoitukseen. Nyt niitä käytettiin jakokanavana toteutettaessa kansallisesti liki tärkeintä sopimusta Suomen tutkimus ja innovaatiokyvyn kehittämisessä ja yhteisrahoittamisessa yritysten kanssa.

Yhteinen pyrkimys Suomen kansallisen elinvoimaisuuden eteen tulee selkeästi esiin TKI-laissa. Yksityisen sektorin edellytetään investoivan tutkimus- ja kehittämistoimintaan aiempaa tehokkaammin. Samaan aikaan valtio sitoutuu tukemaan koulutusta ja tutkimusta vastaavasti enemmän. Päinvastaisessa tilanteessa valtio kiristää TKI-rahoitustaan. Elinkeinoelämältä siis odotetaan lain hengessä paljon. Tämän yhteisen sopimuksen tulee olla voimassa kumpaankin suuntaan. Yritykset eivät voi sitoutua TKI-sopimukseen yksin.

Tohtoripilotin kohdalla on aihetta kysyä, miten käy tutkimusrahoittajien motivaation, jos maan talouskasvua tukevat alat, kuten energia- ja ympäristöteknologia sekä yritysten ja yliopistojen yhteistyön tukeminen jäävät valtion rahoituksessa marginaaliin jatkossakin?  Se, että Vaasan yliopisto sai tuhannesta tohtorikoulutuspaikasta vain seitsemän, tuli kummastusta herättävänä yllätyksenä, sillä Vaasan yliopiston ydintehtävä on aivan nykyisen hallituksemme strategisen tahtotilan ytimessä – energiatransition ja kestävän liiketoiminnan yhteiskehittämisessä.

Velkaantuneen Suomen kansantalous tarvitsee pääomavirtoja. Ilman vientiä emme selviä globaalissa kilpailussa emmekä edes itseksemme. Yliopistojen tutkimusyhteistyö yritysten kanssa tulevaisuuden kannalta elintärkeillä energian ja vihreän siirtymän sektoreilla on elinehto hyvinvointi-Suomen elinvoimaisuuden kannalta. Vaasan yliopisto tuottaa tutkimusta tavanomaista enemmän juuri elinkeinoelämän tarpeisiin ja siten kouluttaa juuri näitä tarvittuja TKI-osaajia kansainväliseen vientiteollisuuteen. Kysyä sopii, millainen Suomi meillä saattaa olla edessämme ilman kasvavaa vientiteollisuutta?

Rahan saaminen tohtorikoulutukseen on ylipäänsä tietenkin valtavan hieno asia. On kyetty ottamaan iso, 255 miljoonan euron suuruinen askel kohti kansallisia TKI-tavoitteita. Koska kyseessä on Suomen tärkein panostus vuosikymmeniin tohtorikoulutukseen ja tutkimusosaamisen, on tärkeää, että asiasta käydään myös suoraviivaista keskustelua.

Valtion rahoituksen tohtoripilotteja ei valittu Suomeen saatavien investointien näkökulmasta. Vientipotentiaali ja huoltovarmuus eivät olleet keskeisiä kriteereitä, vaikka TKI-tavoitteisiin ne on hyvin selkeästi kirjattu. Hyvä puoli TKI-investointeja koskevassa prosessissa on se, että korjausliikkeitä ehditään vielä tehdä. Yritykset, jotka satsaavat hallituksen tukemaan TKI-strategiaan, olisi saatava hankkeisiin nykyistä tiiviimmin mukaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomen kaikkien yliopistojen tulisi voida hakea rahoitusta monipuolisissa konsortioissa yhtäläisin edellytyksin. On oleellista, että tutkimusta lisätään erityisesti elinkeinoelämän kestävän kasvun, vihreän siirtymän sekä osaamisen huoltovarmuuden kannalta tärkeille aloille. Jotta asiat tehtäisiin jatkossa paremmin, tulisi siis elinkeinoelämän tarpeet huomioida tarkemmin valtion TKI-investointeja tehtäessä. Suomi on pieni maa, jolla ei ole varaa lipsua linjasta, jos sellainen on yhteistuumin säädetty. Suomi on myös vientimaa – ilman vientiä ei ole hyvinvointi-Suomeamme.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin