Yritykset, yhteistyö ja viestintä aseiksi hankkeita kehitettäessä

Pulloposti nro 23
Paula Biveson
ohjelmajohtaja/EU-hankkeet
Baltic Sea Action Group

Hankemaailmassa eletään jännittäviä aikoja, kun monilla Itämeren alueen hankerahoitustahoilla on vanha kausi lopuillaan ja uutta kehitellään. Nyt on siis erinomainen mahdollisuus korjata hankkeiden rakenteita. Itämeren tila heikkenee edelleen, joten lisätiedon tuottamisen rinnalla olisi pikaisesti syytä saada aikaan enemmän tekoja.

Toki hankkeissa on tuotettu Itämeren suojelun kannalta paljon arvokasta. On esimerkiksi:

– kartoitettu se, miten taustakuormitus määritellään eri Itämeren maissa (Baltic COMPASS)
– luotu  yli sadan demofarmin ketju  maatalouden  ympäristönsuojelutoimenpiteiden  edis-
   tämiseksi viljelijöiden keskuudessa (Baltic DEAL)
– luotu  ohjeisto  Itämeriystävällisempään  lannan  käsittelyyn  ja  hyödyntämiseen  (Baltic 
   MANURE)
– kehitetty    konsepti  ja   koetiloja    kierrätykseen   perustuvalle   maataloudelle   (Beras
   Implementation)
– kartoitettu 11 HELCOMin  vaaralliseksi  luokitteleman  aineen  lähteitä  ja vaikutustapoja
   (COHIBA)
– parannettu  jätevesien käsittelyä  Valkovenäjällä,  Latviassa, Virossa ja Puolassa   sijait-
   sevilla laitoksilla (PURE)
– vähennetty Valkovenäjältä tulevan jäteveden aiheuttamaa fosforikuormitusta (PRESTO)
– luotu opas saastuneiden kerrostumien ruoppaukseen (SMOCS)
– tehty tarkennuksia EU:n vesienhoidon kansallisiin toimenpideohjelmiin (Waterpraxis)
– ja paljon muuta.

Suomalaisittain tärkeimmissä EU:n alueellisissa hankerahastoissa eli Itämeren ohjelmassa (Baltic Sea Region Programme) ja Keskisen Itämeren ohjelmassa (Central Baltic Programme) on menossa pohdinta tulevasta kaudesta. EU:n Itämeren Strategiassa on Itämeren suojelu nostettu tavoitteista ensimmäiseksi. Ympäristöpainotus tulisi vastaavasti näkyä myös EU:n hankerahastoissa ja tulevaisuudessa myös rahoituksen jakautumisena. Mitä Itämeren suojelu sitten näissä ohjelmissa seuraavalla kaudella tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tarkoittaa? Tätä on pohdittu ohjelmien järjestämissä temaattisissa työpajoissa, joissa on nimetty tärkeimpiä fokusalueita, ja hyvä niin. Yhtä tärkeää on kuitenkin siirtää katse hankkeiden rakenteeseen. Tähän ei työpajoissa ole puututtu.

Yritykset on saatava vahvemmin mukaan, jotta hanketieto muuttuisi teoiksi. Nyt puhutaan paljon Public-Private-Partnershipeistä tai Triple Helix -mallista, jossa tiedeinstituutiot, julkinen sektori ja yritysmaailma tekevät yhteistyötä. Baltic Sea Action Group on sitoumusprosessissaan toiminut menestyksekkäästi juuri tällaisen eri tahojen yhteistyön katalysaattorina. Uuden ohjelmakauden hankkeiden rakenteiden tulisi notkeammin mahdollistaa eri sektorien ja erityisesti yritysmaailman mukaantulo, jotta hankkeiden tulokset saataisiin ripeästi käyttöön.

Yhteistyötä vaaditaan myös hankkeiden välillä. Itämeren ohjelman loppumetreillä on kokeiltu klusterimallia, jossa vesiensuojeluun liittyvät hankkeet on kerätty Baltic Impulse -vesiklusteriksi. Klusterin yhdeksän hanketta ovat keskittyneet mm. maatalouteen, jätevesien puhdistukseen, vaarallisiin aineisiin, vesipuitedirektiivin implementointiin ja saastuneiden kerrostumien käsittelyyn. Näinkin erilaisista hankkeista on löytynyt paljon yhtymäkohtia ja mahdollisuuksia yhteistyöhön. Baltic Impulsen ongelmana on kuitenkin se, että osa hankkeista oli klusterin alkaessa jo loppunut tai loppumetreillä, joten yhteistyö jää raapaisuksi. Klusterikokeilu kuitenkin osoittaa sen, että hankkeita tulee yhdistellä teemojen mukaisiksi ryppäiksi, mutta yhteistyö pitää kirjoittaa mukaan jo hankesuunnitelmaan, jotta siitä saadaan kaikki irti. ”Samansukuiset” hankkeet ovat jo kuluneellakin kaudella voineet toimia yhdessä säästääkseen resurssejaan ja tehostaakseen toimintaansa. Tästä on hyvänä esimerkkinä maatalouden ympäristönsuojeluun keskittyvät hankkeet, jotka yhdistivät voimansa luomalla menestyksekkään A Greener Agriculture for a Bluer Baltic Sea -konferenssin. Seuraavan, Helsingissä 27.–28.8.2013 pidettävän konferenssin järjestelyihin osallistuu jo viisi Itämeren ohjelman alaista projektia.

Hankkeiden helmasynti on tulosten jääminen pienen piirin tietoon. Hankkeiden viestinnän resurssit ovat täysin alimitoitettuja, kun pahimmillaan (parhaimmillaan?) partnereita on kolmattakymmentä ja hankkeen kohdeyleisönä Itämeren alueen kansalaiset. Suuren yleisön, yli 80 miljoonan vastaanottajan, puhutteluun eivät ohjelmien budjetit riitä, mutta tärkeimpien sidosryhmienkin saavuttaminen vaatisi hieman enemmän kuin nettisivut, muutaman uutiskirjeen ja loppuraporttitiiliskiven. Monien hankkeiden tavoitteena on tuottaa koko Itämeren alueen tasoisia tai useamman maan välisiä ratkaisuja Itämeren kannalta kestävämmiksi kehitysmalleiksi. Sitä, mistä ei ole koskaan kuullutkaan, on vaikea ottaa käyttöön! Kansallisten ja EU-tason päätöksentekijöiden tulisi siis saada hankkeiden tulokset selväkielisinä käyttöönsä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kohderyhmiä on juuri niin monta kuin on kansallisia tai EU-tason päätöksentekoinstansseja, ja ne ovat keskenään erilaisia niin kielen kuin viestintäkanaviensa käytön suhteen. Paremmin resursoitu ja sitä kautta todennäköisemmin onnistunut viestintä voisi kuitenkin tuoda päätöksentekoon yhteisesti löydettyjä ja jossain Itämeren alueen maassa mahdollisesti jo testattuja ratkaisuja. Näin päästäisiin EU-hankkeiden avulla tehokkaammin toteuttamaan EU:n Itämeren strategian ensimmäistä tavoitetta: maiden yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi.

Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä. 

Pulloposti 23/2013

Palaa otsikoihin