Yliopisto on yhteiskunnan elinvoiman lähde

Pulloposti 10
Mika Hannula
Vararehtori
Turun yliopisto

President
International Council of Academies of Engineering and Technological Sciences

Osaaminen on kansakunnan menestyksen tärkein tekijä. Suomen historiassa luonnonvarat ja erityisesti metsä ovat olleet tärkeitä menestystekijöitä, mutta ilman osaamista ei niidenkään avulla kansakunnan hyvinvointia rakennettu. Hyvällä syyllä voi sanoa, että osaaminen ja sen jatkuva uudistaminen ovat Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin edellytys.

Yliopistoilla on keskeinen rooli kansakunnan osaamispääoman rakentamisessa ja uudistamisessa. Yliopistot kasvattavat yhä uusia osaavia sukupolvia ja tarjoavat monipuolista tutkittua tietoa. Yliopiston yhteiskunnallista elinvoimaa ylläpitävät tehtävät käyvät selkeästi ilmi myös yliopistolaista, jonka mukaan niiden tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.

Yliopistot toimivat pääasiassa verovaroin, jonka vuoksi lienee kohtuullista, että yliopiston on instituutiona kyettävä osoittamaan hyödyllisyytensä. Jos yliopisto toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, ollaan tässä jo pitkällä.

Myös yliopistolaki edellyttää yliopiston toimivan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Samassa yhteydessä yliopistolta edellytetään myös vaikuttavuutta. Tämä ei ole irrallinen velvoite yliopiston perustehtävistä; tutkimuksesta ja opetuksesta. Se pikemminkin muistuttaa siitä, mihin yliopistoinstituution menestys osana yhteiskuntaa perustuu: merkitykselliseen toimintaan, joka on hyväksi koko yhteiskunnalle, mukaan lukien elinkeinoelämä. Yliopiston ei siis pidä olla muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, norsunluutornista puhumattakaan, vaan rohkeasti kehityksessä mukana oleva aktiivinen toimija, joka toteuttaa perustehtäviään vahvassa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

Yhteiskunta tarvitsee yliopistosta valmistuvia nuoria osaajia yhtä lailla kuin uusinta tutkittua tieteellistä tietoa. Myös yliopisto tarvitsee muuta yhteiskuntaa pysyäkseen relevanttina.

Suomalaiset yliopistot ovat kohtaamassa osin yhteisiä haasteita, mutta samaan aikaan ne ovat kukin hieman erilaisessa tilanteessa. Turun yliopistot kohtaavat lähitulevaisuudessa muiden suomalaisten yliopistojen tavoin pienenevien ikäluokkien aiheuttaman haasteen: kilpailu lahjakkaista nuorista on kovenemassa. Lähitulevaisuudessa sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut laittavat luovuutensa peliin löytääkseen lahjakkaimmat opiskelijat sekä Suomesta että ulkomailta. Viime kädessä opiskelijoiden kokema laatu ja – sanalla sanottuna – asiakaskokemus on se, mikä yliopiston houkuttelevuuden ratkaisee. Vaikka opiskelijat ovat aivan olennainen osa yliopistoyhteisöä, ovat he opetustilanteessa pitkälle myös asiakkaita, joiden kokemalla laadulla on merkitystä.

Tutkimuksen ja tieteen laatu on tärkein tekijä yliopiston riittävän rahoituksen varmistamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusrahoitus riittää suunnilleen yliopiston hallintoon ja opetukseen, mutta merkittävään tutkimukseen rahoitus on hankittava täydentävänä rahoituksena, joka on käytännöllisesti katsoen aina kilpailtua. Jotta sitä voisi saada, on tutkimuksen laadun oltava korkea. Vaikka laadultaan korkea tieteellinen tutkimus menestyy myös kotimaisessa kilpailussa, kannattaa katse kääntää Suomen ulkopuolelle ja EU:n suuntaan. Kansainvälisesti kilpaillun tutkimusrahoituksen hankkimisessa on sekin hyvä puoli, että nykyisen rahoitusmallin mukaan jokainen hankittu kansainvälinen euro tuottaa toisen euron koko yliopiston kassaan riippumatta siitä, mikä tieteenala tai tiedekunta on kansainvälisessä kilpailussa menestynyt. Kansainvälinen tutkimusrahoitus koituu siis kaikkien tieteenalojen hyväksi.

Venäjän aloittaman Ukrainan sodan myötä kansainvälinen turvallisuuspoliittinen ympäristö on Euroopassa ja Suomessa muuttunut nopeasti. Suomi liittyi Natoon nopeudella, jota harva – jos kukaan – olisi osannut ennustaa. Katse Suomessa on yhä laajemmin kääntynyt länteen. Kun tähän lisätään tilastojen perusteella vääjäämätön väestöliike Suomen sisällä kohti etelää ja lounasta, tarjoaa tulevaisuus mielenkiintoisia mahdollisuuksia myös alueen yliopistoille. Ruotsin kanssa Suomella on ollut vahva historiallinen kulttuuriyhteys jo historiallisista syistä, mutta kovin näkyväksi yliopistoyhteistyöksi se ei välttämättä ole realisoitunut.

Voisiko Suomen liittyminen yhä vahvemmin osaksi läntistä kulttuuriyhteisöä vahvistaa yhteyttä Ruotsiin? Voisiko Itämeri toimia entistä vahvempana yhdistävänä tekijänä, joka edistäisi samalla myös Turun yliopistoille tärkeän Saaristomeren asiaa? Edistääkö Natoon liittyminen alueen yritysten mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan? Tuoko se alueen korkeakouluille pääsyn uusiin täydentävän rahoituksen lähteisiin?

Yliopistolle sen toimintaympäristön muutos muuttuu positiiviseksi mahdollisuudeksi vain, jos yliopisto sen sellaisena ymmärtää ja siihen tarttuu. Jos muutoksiin ei tartuta, jäävät niiden vaikutukset yliopistolle sattumanvaraisiksi. Toimintaympäristön muutoksiin tarttuminen ja niiden kääntäminen mahdollisuuksiksi sujuu sekin yliopistolta paremmin, jos sen tekee yhdessä sidosryhmien ja sellaisten kumppanien kanssa, joiden kanssa on mahdollista löytää yhteinen intressi ja joilla on myös resursseja. Parhaassa tapauksessa kumppanit saattavat haluta lahjoittaa yliopistolle rahaa yhteisten intressien toteuttamiseen. On selvää, että yliopiston tulee lahjoituksia saadessaan toimia vastuullisesti ja huolehtia siitä, että lahjoitukset käytetään viisaasti ja strategista kykyä osoittavalla tavalla.  

Vaikka yliopistot toimivat kansainvälisellä tieteen areenalla, löytyvät pitkäaikaisimmat ja arvokkaimmat kumppanit usein yliopiston läheltä. Yliopisto ei ole yhteiskunnan digitalisoitumisen myötä muuttunut täysin ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Edelleen on merkitystä sillä, millaisia osaajia yliopisto alueelleen tuottaa ja kenen kanssa se tekee tutkimusta ja yhteistyötä. On siis kysymys alueen, maakunnan ja kaupungin intresseistä. Parhaassa tapauksessa nämä intressit kohtaavat tavalla, josta kaikki hyötyvät osaamisen kasvuna ja uudistumisena, hyvinvointina.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin