Yhteyksien ja suhteiden meri

Pulloposti 21
Tapio Luoma
Arkkipiispa

Vesireitit olivat kauan reiteistä tärkeimpiä. Joet yhdistivät rannikon ja sisämaan, järvet ja meri niiden rannoilla asuvat. Matkustaminen vesistöjä pitkin oli nopeampaa, edullisempaa ja hyvillä välineillä myös turvallisempaa kuin liikkuminen vaivalloisilla ja huonokuntoisilla maareiteillä. Vasta nyt, maaliikenteen nuorella valtakaudella ihmiset ovat alkaneet ajatella vesistöjä liikkumisen esteinä. Lentoliikenteen nopea kasvu on vahvistanut tätä mielikuvaa.

Itämeren rooli sen rannoilla elävien ihmisten ja niissä sijaitsevien valtioiden yhdistäjänä on silti edelleen merkittävä. Vilkas laivaliikenne kuljettaa suuria ihmis- ja tavaramääriä satamasta toiseen. Itämeri yhdistää edelleen, vaikka kilpailevat liikennemuodot tarjoavatkin nopeampia siirtymisiä. Liikkuminen tekee mahdolliseksi synnyttää ja pitää yllä yhteyksiä.

Globalisaatio perustuu yhä uusien yhteyksien rakentamiseen ja niiden hyödyntämiseen. Juuri nopeiden yhteyksien takia maailmamme usein todetaan pienentyneen. Uudet yhteydet synnyttävät uusia ja yhä läheisempiä suhteita. Yhteydet ja suhteet eivät kuitenkaan ole sama asia. Jälkimmäiset edellyttävät edellisiä, mutta eivät ole niiden välttämätön seuraus.

Yhteys on kontaktien luomista ja ylläpitämistä, viestittämistä, ajatusten ja tavaroiden vaihtoa. Yhteyksien avulla tutustutaan johonkin uuteen ja valikoidaan vaikutteita, joita voi itse eri tavoin hyödyntää. Turismi on hyvä esimerkki yhteyksien varassa toimivasta vuorovaikutuksesta. Siinä matkustetaan uuteen ympäristöön ja päästään hetkeksi pois omista tutuista ympyröistä. Turistimatkalta saavutaan lopulta kotiin kännykällä otettujen kuvien ja joidenkin matkamuistojen ja kenties rusketuksenkin kanssa. Siitä arki jatkuu jokseenkin samoin kuin ennen matkaa.

Suhteessa oleminen merkitsee sen sijaan jotakin syvempää. Turistin suhde vieraaseen maahan voi kasvaa erityisen merkittäväksi jopa niin, että se osaltaan alkaa määrittää hänen identiteettiään. Suhteessa oleminen on avoimuutta muuttumiselle. Kohdatessaan uusia ihmisiä ja ilmiöitä hän ei ainoastaan kerää kokemuksia, muistoja ja vaikutelmia, vaan sallii niiden muuttaa ajatteluaan ja toimintaansa. Suhteiden verkostossa ihmisestä tulee se, mitä ja kuka hän on.

Itämerta ympäröi nykyisin yhdeksän valtiota. Niiden kesken on aina ollut runsaasti meren mahdollistamia yhteyksiä mutta myös suhteita. Rantavaltiot ovat muotoutuneet identiteetiltään ja yhteiskunnallisilta oloiltaan nykyisenlaisiksi osin keskinäisten suhteidensa ansiosta. Yhteisen historian hedelmiin kuuluu sitoutuminen Itämeren suojeluun. Luonnon haavoittuvuus velvoittaa toimimaan sen hyväksi, että kaikkialla yhteisen meremme rannoilla ymmärretään sen korvaamaton arvo.

Itämeri on myös geopoliittisesti tärkeä alue, jossa itä ja länsi kohtaavat. Naapuruus on toisinaan ollut veristä, kun suurvaltapyrkimykset ovat pitäneet yllä vihollisuuksia. Juuri tällä hetkellä Euroopan elämää varjostaa sota. Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan heijastuu myös Itämerelle ja sen reunoille, joissa suurvallalla on keskeisiä intressin kohteita. Sota on merkinnyt monien yhteyksien katkeamista Venäjälle.

Voi hyvin kuvitella, että tuhoisan sodan päätyttyä yhteyksien uudelleen virittäminen käy nopeasti, jos tulevasta rauhasta muodostuu Ukrainan kannalta oikeudenmukainen. Sen sijaan suhteiden normalisoituminen on paljon vaikeampaa, koska Venäjän toimet ovat romuttaneet luottamuksen perusteellisesti. Yhteyksien korjaaminen voi sujua viikoissa ja kuukausissa, mutta suhteiden palautumiseen saattaa kulua kokonainen ihmisen ikä.

Venäjä-yhteyksien katkeamisesta ja suhteiden romuttumisesta huolimatta Itämeri on nähtävä keskeisenä valtioita yhdistävänä vesistönä. Rauhan rakentamisessa sillä on oma paikkansa niissä prosesseissa, joissa hyvien yhteyksien avulla rakennetaan luottamuksellisia suhteita ja kestävää tulevaisuutta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin