Viljelijät ratkovat vesiensuojeluhaasteita vaihtelevissa oloissa

Pulloposti 7
Airi Kulmala
Asiantuntija
MTK

Maatiloilla tehdään paljon vesiensuojelutoimia. Niillä on ollut myös vaikutusta. Esimerkiksi Manner-Suomen maaseutuohjelman (2014 - 2020) ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan maatalouden fosforikuormitus (P) on laskenut 18 % ja typen (N) hajakuormitus yli 10 % verrattuna ympäristötuen alkuun (1995 - 1999). Lisäksi ravinteiden käyttöä kuvaavat N- ja P-taseet ovat laskeneet ja peltojen P-pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun, mikä vähentää N- ja P-kuormitusriskiä. Vähentynyt peltojen muokkaus on pienentänyt eroosiota ja typen kuormitusta.

Valitettavasti vaikutus vesissä näkyy hitaasti. Tämä ei ole toisaalta ihme. Valunnan vuosivaihtelu on suurta, jolloin kuormitusta vähentävien toimenpiteiden vaikutus jää helposti piiloon. Tukholman yliopiston mukaan Itämeren P-kuormituksesta vain pieni osa on peräisin nykyisestä lannoituksesta. Kun fosforia käytetään valuma-alueella, kuluu keskimäärin 30 vuotta ennen kuin se päätyy mereen tai pidättyy tiukasti maahan tai vesistöjen sedimenttikerroksiin. Meressä fosfori pysyy toiset 30 vuotta vedessä ja pintasedimentissä aiheuttaen sisäistä kuormitusta ennen kuin se hautautuu syvälle pohjasedimenttiin tai kulkeutuu Pohjanmerelle. P-kuormituksen vähentäminen on pitkäjänteistä työtä. Nykyisten viljelijöiden tehtävä on huolehtia, että maahan ei kerry kasvien tarpeeseen nähden liikaa fosforia, ja näin vähentää tulevien viljelijöiden vesiensuojeluhaasteita.

Toiveena oikea talvi

Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän maatalouden vesiensuojelun haasteita. Pelkästään nykyisessä kuormitustilanteessa pysyminen vaatii entistä enemmän ponnisteluja. Viime talvi oli leuto ja satoi paljon. Tämä johti siihen, että ravinnehuuhtouma oli monilla alueilla suurta. Myös viime syksynä satoi paikoitellen paljon, ja tulva nousi pelloille. Viljelijän silmin tilanne vaikutti huonolta, tätäkö tämä tulee olemaan vuosi vuoden perään. Tammikuun alussa lounaisessa Suomessa oli pientä pakkasta, maa vähän jäätynyt ja luntakin oli kertynyt vain pari senttiä. Tätä kirjoittaessani tilanne on aivan toinen: märkää lunta on satanut parikymmentä senttiä ja lämpötila on hieman plussalla. Se, miten sää tästä kehittyy, vaikuttaa pelloilta lähikuukausina tulevaan ravinne- ja maa-aineskuormitukseen.

Pieni pakkanen ilman valtavaa lumimäärää olisi niin viljelijän kuin ravinnekuormituksen kannalta toivottavaa. Jäätyneestä maasta ei huuhtoudu veden mukana ravinteita. Maan routaantuminen murustaa savimaita, joka on tärkeää maan vesitalouden toimivuudelle ja samalla kasvien kasvulle. Tämä vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä kasvukaudella. Jäätyneen maan aikana voidaan kalkita peltoja, joka sekin on tärkeää ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen kannalta. Eroosion vähentämiseksi peltojen tulisi olla suurelta osin kasvipeitteisiä myös kasvukauden ulkopuolella. Syysviljat ovat yksi tapa tämän toteuttamiseen. Nolla-asteen molemmin puolin vaihtelevat lämpötilat ja vesisateet vaikeuttavat syysviljojen talvehtimista. Ne viihtyvät paremmin jäätyneeseen maahan sataneen lumen alla suojassa pakkasilta ja ahavalta. Vihreistä kasveista vapautuu myös ravinteita, kun kasvisolut rikkoutuvat kasvien jäätyessä ja sulaessa.

Kasteluun varauduttava

Ilmastonmuutos saattaa lisätä myös kesän rankkasateita tai kuivuusjaksoja. Jos äärimmäiset sääilmiöt osuvat sadon kehittymisen kannalta kriittiseen vaiheeseen, voi sadolle tarkoitettuja ravinteita huuhtoutua tai jäädä käyttämättä, jolloin ne ovat alttiina myöhemmin tapahtuville häviöille. Ympäristökuormituksen lisäksi menetetyt satokilot ja käyttämättä jääneet ravinteet ovat viljelijöille taloudellinen tappio. Viljelijä voi vähentää riskiä jakamalla typpilannoituksen useampaan erään. Teknologia kehittyy kovaa vauhtia, ja uudet täsmälannoitusmenetelmät tulevat entistä useamman viljelijän saataville.

Nykyisellään kastelua, joko sadetuksena tai säätösalaojien kautta, käytetään ensisijaisesti erikoiskasvituotannossa, mutta tulevaisuudessa myös nurmien ja viljojen kastelu voi olla enenevässä määrin tarpeen sadon varmistamiseksi. Sadetuslaitteiden tai säätösalaojien lisäksi tarvitaan riittävästi kasteluun sopivaa puhdasta vettä. Salaojia, ojia ja muita uomia on kaivettu ja kunnostettu lähinnä liikaveden poisjohtamiseksi alueelta. Jatkossa on entistä tärkeämpää miettiä, miten uomaverkostoa voidaan kehittää ja hyödyntää myös veden varastointiin ja johtamiseen takaisin pellolle. Veden tulee liikkua eri suuntiin tarpeen mukaan.

Valuma-aluekohtainen vesienhallinta

Sekä liiallisen että liian vähäisen vesimäärän aiheuttamien ongelmien ratkomiseen tarvitaan valuma-alueella entistä kokonaisvaltaisempaa sektorirajat ylittävää vesitalouden tarkastelua. On selvitettävä, mitkä ovat alueella toimivien tarpeet ja haasteet vesienhallinnassa. Tämä vaatii eri osapuolilta uudenlaista asennoitumista vesitalouden hallintaan, asiantuntevaa suunnitteluapua sekä tasokasta ojitusta ja muiden rakenteiden toteutusta. Lisäksi on mietittävä, miten uomia ja rakennelmia ylläpidetään ja miten kustannukset jaetaan tasapuolisesti. Asian edistämiseksi tarvitaan kannustavaa tukijärjestelmää.

Kohti vesien hyvää tilaa

Tuottajajärjestöt MTK ja SLC ovat yhdessä julkaisseet vesiohjelman, johon on koottu maa- ja metsätalouden osalta ratkaisukeinoja vesien hyvän tilaan pääsemiseksi ja sen ylläpitämiseksi. Maa- ja metsätaloutta ei voida harjoittaa ilman puhdasta vettä. Vesiensuojelu on luonnollinen osa vastuullista ja kestävää suomalaista maa- ja metsätaloutta.

Rakennettu pohjapato muistuttaa luonnonkoskea tai virtapaikkaa

Palaa otsikoihin