Venäjän presidentinvaalit – sekurokratian valtataistelua ja välienselvittelyä

Pulloposti 49
Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto

Keväällä 2024 pidettyjen Venäjän federaation presidentinvaalien ympärillä käytiin ankaraa valtakamppailua, jossa panoksena ei ollut itse presidenttiys vaan se, kuka seuraa Putinia maan seuraavana presidenttinä.

Venäjän valtataistelut ovat kuin shakkipeliä ja kuten shakissa – kokematon ei tätä peliä ymmärrä.

Mutta kun säännöt oppii, niin sitä pystyy lukemaan.

Valtataistelun juoni oli yksinkertainen. Se alkoi terrori-iskusta, jota seurasi yritys käydä Putinin kimppuun puolustusministeriön kautta. Putin kuitenkin vastasi jättämällä ”salaliittolaiset” tyhjän päälle.

Osa Yksi: terrori-isku: ”Neljän kopla” (Patrušev, Bortnikov, Bastrykin ja Medvedev) tiesi syyllisen?

Maaliskuun 22 päivänä 2024 Moskovan lähistöllä konserttitalo ”Crocus-City Hall” nimisessä paikassa tapahtui terrori-isku, jossa kuoli 144 ihmistä. Iskun syylliset löydettiin heti: ne olivat Ukraina ja salaperäinen ISIS-K. Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev totesi julkisuudessa yksikantaan, että iskun takana on ”Ukraina tietysti”(конечно, Украина). Tämä Patruševin tokaisu 26.3. 2024 julkaistiin (https://tass.ru/politika/20360013) Tassin sivuilla ja siitä on myös videodokumentti ( https://twitter.com/i/status/1772580305380999215).

Maan tiedustelupalvelun johtaja Aleksandr Bortnikov oli samaa mieltä ja uhosi Venäjän teilaavan Ukrainan sotilastiedustelupalvelun GUR:n johtajan Kyrylo Budanovin. Kun Bortnikovilta kysyttiin, että miksi Budanov on vielä elossa vastasi FSB:n johtaja, että ”kaikki on vielä edessä”.

Hänen tulkintansa mukaan Ukrainan tiedustelu oli fasilitoinut ja avustanut islamilaisia terroristeja Keski-Aasiassa, terroristit olivat pakenemassa Ukrainaan ja että Venäjän erikoispalvelut tekivät parhaansa estääkseen tämän tapahtuman.

USA:n varoitukset olivat niin yleisluontoisia, että niihin ei kannattanut reagoida. Bortnikov totesi myös, että aikoo tehdä kaikkensa näiden terroristien organisaattorin tunnistamiseksi. Lopuksi Bortnikov totesi vielä, että terroristihyökkäys oli tarpeen läntisille erikoispalveluille ja Ukrainalle paniikinluomista varten Venäjälle. Pienestä haastattelusta tuli myös selväksi, että tapahtuman suurin konna on Ukraina. (https://twitter.com/i/status/1772608382769283271; https://twitter.com/i/status/1772618458477310419).

Presidentti eri leirissä

Maan presidentti Vladimir Putin oli taas ollut sillä kannalla, että syyllinen on Isis-K ja islamilainen terrorismi. Enempää hän ei ole maininnut, vaikka halusikin vastauksia Ukrainalta. Putinin tueksi riensi myös Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka, joka kertoi, että Patruševin tarinasta poiketen terroristit olivatkin jo Valko-Venäjän rajalla, mutta kääntyivät siitä takaisin aktivoidun rajakontrollipisteen vuoksi. Tämä kumosi ”ukrainalaisen jäljen” kokonaan.

Mielipiteiden eroavuus kertoi syvästä ristiriidasta ja repeämästä Venäjän ylimmässä johdossa. Se, että Venäjän ”vahvat miehet” uskalsivat tuoda esille oman kantansa ennen presidenttiä, paljasti sen, miten syvällisestä skismasta oli kyse.

Kesän 2023 juhannuksena tapahtunut ”Prigožin-kapina” paljasti salamanleimahduksen lailla Venäjän sisäiset yhteiskunnalliset ristiriidat ja sen poliittisen järjestelmän heikkouden. Sen jälkeen ruvettiin Venäjällä puhumaan, että ”Putin ei ole enää sama”.

Poliittisten kommentaattoreiden analyyseissä alkoi yhä enemmän nousemaan esille se, että ”Putinin appelsiinit on syöty” ts. hänen poliittiset vaihtoehtonsa ovat lopussa ja että se sekurokratian järjestelmä, jonka hän loi, syö hänet lopulta pois tai tekee hänestä ”nukkehallitsijan”.

Terrori-isku paljasti myös sen väkivallan määrän, mikäli syyllisiä olisi ruvettu jahtaamaan Moskovan muslimiväestön keskuudesta. Esimerkiksi Moskovassa tällaiset ”bursurmaanien” (бусурман) vastaiset pogromit olisivat voineet yltyä väkivaltaisiksi tappo-orgioiksi. Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrov varoitti terrori-iskun jälkeen syyllisten yksipuolisesta määrittelystä. Oli selvää, että jos hallinto oli antanut pienenkään merkin siitä, että ”viholliset ovat keskuudessamme” niin seurauksena olisi ollut verilöylyjä ja väkivaltaisuuksia. Moskovassa ja suurissa kaupungeissa oli suuria määrä vierastyöläisiä Tadžikistanista ja muista entisen Neuvostoliiton tasavalloista. Jos pogromit olivat alkaneet, niin nämä vähemmistökansallisuudet eivät olisi kääntäneet toista poskea.

Rauhanprosessi? Onko Venäjä mukana?

Lännen syyttäminen oli vaikeaa myös siksi, että kulissien takana hierottiin mahdollisuutta tulitaukoon ja jonkinlaiseen välirauhaan. CIA:n johtaja William Burns on tätä varten Bidenin hallinnon toimeksiannosta toimittanut rauhaa Ukrainaan jo pidemmän aikaa (https://www.rferl.org/a/cia-director-visits-kyiv-secret-talks-zelenskiy/32232190.html).

Hankkeessa on ollut mukana aktiivisesti myös Saksa, jonka johtaja Olaf Scholz halusi tulla tunnetuksi ”rauhankanslerina”. Tämän rauhan ensi askeleena olisi ollut ilmeisesti konfliktin jäädyttäminen ts. Korea-vaihtoehto. Sekin olisi sopinut Saksalle, joka haluaisi päästä ”bisnes as usual” suhteisiin Venäjän kanssa.

Kapinoiden ja terroritekojen perustella voidaan todeta, että Ukrainan sota avasi väkivallan tien Venäjän sisälle. Wagnerin johtajan kapina kesällä 2023 oli merkki tästä ristiriidasta. Mikäli vakava kriisi puhkeaisi, käynnistyisi se Venäjän sisällä valtataisteluna heikkenevän presidentin ja sekurokratian välillä.

Osa Kaksi: ”Neljän kopla” hyökkäsi Šoigua vastaan

Valtataistelun seuraava askel oli dramaattisempi. Venäjän varapuolustusministeri Timur Ivanov pidätettiin 23.4 2024 korruptiosyytösten perusteella. Uutinen sähköisti maan poliittisen tilanteen kerralla.

Ivanovia syytettiin siitä, että hän olisi hyväksynyt venäläisten liikemiesten Aleksandr Fominin ja Sergei Borodinin tarjoamat miljardin ruplan (n. 10 miljoonaa euroa) lahjukset. Epäillyt ovat tutkintavankeudessa aina kesäkuun 23. päivään saakka.

Ensiksi Ivanov oli puolustusministeri Sergei Šoigun suojatti. Mahtavat ministerit ja vallankäyttäjät luovat omaksi suojakseen luotettavista ihmisistä Venäjällä verkostoja. Se on kuin shakin linnoitus jossa ”kuningasta” suojelevat ”moukkien” ja ”upseereiden” rivistöt. Varapuolustusministeri Ivanov oli tällainen pelin nappula.

Toiseksi operaation pääkohde ei suinkaan ollut pelkästään Ivanov vaan kampanjan aloittaneet tahot jahtaavat jalompaa riistaa. Kohteena on puolustusministeri Šoigu sekä tietysti armeija.

Tämän pidätyksen takana on mitä ilmeisimmin ns. ”neljän kopla”. Siihen kuuluvat Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeri Nikolai Patrušev, FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov, vaikutusvaltaisen tutkintakomission (Следственный комитет Российской Федерации) johtaja Aleksandr I. Bastrykin ja mitä ilmeisimmin myös ex-presidentti Dmitri Medvedev, joka on löytänyt itselleen uuden ”isännän” Patruševista.

Jännittävin loppukysymys on kuitenkin, kenelle puolestaan Šoigu olisi kuningasta suojaava upseeri? Sillä vastaus tähän voi olla vain Putin itse. Johtopäätös oli selvä: ”neljän kopla” hyökkäsi presidenttiä vastaan epäsuorasti.

Mielenkiintoista samalla tässä on se, että Ivanov oli edesmenneen Aleksei Navalnyin organisaation mielenkiinnon kohteena – oppositiopolitiikon organisaatio epäili häntä korruptiosta ja ylellisestä elämäntavasta. Ivanovilla onkin Tverin lähellä hulppea luksuskoti ja 8 hehtaarin tontti.

Venäjällä korruptio on yhtä yleistä kuin hengittäminen

Ivanovin ”kormuška” (ven. syöttökaukalo ts. varallisuuden lähde ja valtion varojen kavalluksen lähde) oli Venäjän puolustusministeriön rakennushankkeista vastaava yhtiö nimeltä Oboronstroi. Se rakentaa armeijalle linnoituksia, armeijan rakennuksia, ym. Kuten meilläkin rakentaminen tarjoaa varsin hyvät mahdollisuudet vetää välistä.

Se mikä herättää tässä jutussa huomiota, on korruptiosumman suhteellinen pienuus. Venäjällä korkeimman tason korruption lonkerot ovat pitkät ja summat suuria. Siksi tällainen kymmenen miljoonan väitetty lahjus ei mittasuhteiltaan ole kunnolla ”uusvenäläinen”.

Ivanovin mukana pidätettiin lahjusten antajat: liikemiehet Fomin & Borodin, jotka omistavat firman nimeltä ”Olimpsitistroi”. Vuonna 2021 Ivanov palkitsi Fominin ja ko. yhtiön siitä, että se rakensi terveyskeskuksia Venäjälle. On oletettavaa, että tällä kolmikolla on yhteisiä etuja ja rahan liikkeet ovat käyneet valtiolta näiden henkilöiden taskuihin.

Siitä huolimatta Ivanov totesi ensimmäisessä tuomioistuimen käsittelyssä lakimiestensä välityksellä olevansa syytön. Ja se mikä herätti myös ihmetystä, oli se, että hän esiintyi sotilaan univormussa. Oikea sotilashan hän ei ole kuten ei ole Šoigukaan, mutta on saanut kenraalin arvonimen virkaurallaan. Tuomarin täytyy olla tässä tapauksessa hyvin varovainen ja kuunnella mitä poliittiset päättäjät hänelle sanovat. Moskovassa liikkuvien huhujen ja itsenäisten tiedotusvälineiden mukaan kyse ei olisi korruptiosta vaan paljon suuremmasta asiasta – valtiopetoksesta ja valtataistelusta.

Näyttää siltä, että nyt jaettiin Putinin perintöä. Presidentin eläessä.

Kuka Ivanov oikein on?

Tilanteen tekee merkilliseksi se, että Ivanov ei ole pelkkä shakkilaudan ”moukka”.

Hän on ollut läheinen Šoigun avustaja jo aikaisemmin. Ivanovin vaimo; Marija Kitajeva on ollut puolustusministerin neuvonantaja. Hänet nimitettiin tähän virkaan vuonna 2016; sen jälkeen kun Šoigu sivuutti edellisen Anatoli Eduardovitš Serdjukovin puolustusministerinä vuonna 2012.

Silloin armeija halusi Serdjukovin pois. Ammattisotilaat eivät kunnioittaneet Serdjukovia vaan vieroksuivat hänen armeijareformiaan ja haukuskelivat häntä ”huonekalukauppiaaksi”. Myös Serdjukovia syytettiin aikoinaan kavalluksesta.

Ivanov on yksi ’sotilaallisen erikoisoperaation arkkitehtejä’ esimiehensä kanssa. Šoigua on taas moitittu siitä, että tämän toiminta vei Wagnerin johtajan Jevgeni Prigožinin vuonna 2023 sotilasvallankaappausyritykseen.

Selvää on kuitenkin ainoastaan se, että näiden suurta johtajaa suojelevien ”moukkien” pidättäminen, kuulustelu ja murtaminen oli FSB:n mielitaktiikkaa, kun se pyrkii tuhoamaan varsinaisen kohteensa.

Itse tutkinnan aloittaminen kuului tutkintakomitealle mutta varsinaiset kuulustelut tapahtuvat epäilemättä FSB:n ”erikoisasiantuntijoiden avulla”. Kuulustelujen aikana etsittiin todistusaineistoa Šoigua ja hänen edustamaansa puolustusministeriötä vastaan.

Analyysi: valtataistelu on jo käynnissä

Venäjän tulevassa Putinin ajan lopun jälkeisessä välienselvittelyssä armeija olisi kaikkein vahvin osapuoli – jos se pystyisi esiintymään yhtenäisesti. Sotilaallisesti. Sotilaat tottelevat tietysti presidenttiä, mutta tilanteessa, jossa auktoriteetti ei ole selvä, armeijalla voisi olla kiusaus kaapata valta. Prigožinin helppo marssi Moskovan suuntaan vuonna 2023 todisti sen, miten hauraalla pohjalla valta oikeastaan Venäjällä on.

Mikäli Šoigu -jonka aiempi kansansuosio on kuihtunut- olisi vangittu tai edes jätetty nimittämättä muodollisesti uuteen hallitukseen toukokuun 7., olisi hyötyjänä sisäisten turvallisuuskoneistojen apparaatti. Se olisi voinut eliminoida tällä tavalla mahtavan kilpailijan valtataistelussa ja osoittanut, että armeija ei ole yhtenäinen, eikä puolusta omiaan tai läheisiään sisäisen turvallisuuden blokkia vastaan.

Ainoastaan Patruševilla oli auktoriteettia ja arvovaltaa käynnistää tämä tutkinta. Käydessään Ivanovin ja ennen kaikkea Šoigun kimppuun hän myös yritti ottaa niskalenkin Putinista.

Osa Kolme: Putin iski takaisin – ”Neljän kopla” jäi tyhjän päälle

Vladimir Putin iski takaisin iltayöllä 12.-13.5.2024 ja nimitti hallituksensa.

Ajankohta oli ilmeisesti tarkasti valittu. Kyseessä oli merkittävä Venäjän johtoon ja maan politiikkaan vaikuttava muutos.

Suurin pommi oli puolustusministeri Sergei Šoigun nimitys Venäjän federaation turvallisuusneuvoston sihteeriksi.

Turvallisuusneuvosto yhdistää ja valjastaa maan turvallisuuselinten – ennen kaikkea FSB:n ja GRU:n toiminnan sekä johtaa armeijaa poliittisesti. Sen sihteeri esittelee asiat kokoontuvalle turvallisuusneuvostolle. Turvallisuusneuvoston puheenjohtaja on presidentti Putin. Kyseinen elin päättää käytännöllisesti asiat niin sodasta kuin rauhasta Venäjällä ja sen edellinen sihteeri oli ”sekurokraattien” johtajaksi ja mahtimieheksi kohonnut Nikolai Patrušev.

Patruševia roikotetaan nyt kansan edessä ”kuin jänistä korvista”

Patrušev ja hänen ympärilleen syntynyt joukko vallanpitäjiä oli nyt vaikeassa paikassa; entiset liittolaisuudet ja verkostot haihtuvat nopeasti, kun itse vallan konstellaatiot muuttuvat.

Patruševin liittolaiset – niin tutkintakomitean johtaja Aleksandr Bastrykin kuin FSB:n johtaja Aleksandr Bortnikov olivat nyt eristettyjä. Nämähän olivat ryhtyneet toimimaan Šoigua vastaan pidättämällä hänen varapuolustusministerinsä Timuv Ivanovin. Nyt nämä herrat ovat itse vaarassa.

Patruševin alentaminen tyhjän päälle oli täysin tietoinen ele. Se, että hänelle ei annettu mitään virkaa vaan jätetään ulkopuolelle, merkitsi kertakaikkista alentamista. Entistä ”pajaria” roikotettiin nyt tietoisesti kansan ja median edessä kuin ”jänistä korvista”. Hän voi saada ehkä nimityksen senaattoriksi, joka merkitsee täydellistä kasvojen menetystä tai valtuutuksen jonkin viraston päälliköksi. Molemmissa tapauksissa kyse on tappiosta valtataistelussa.

Patruševista eroon pääseminen merkitsee hyvästijättöä eräälle aikakaudelle. Putinin ”isoveljet” Pietarin tšekisteistä ovat saaneet mennä; vuonna 2016 Sergei Ivanov sai mennä ja nyt lähti sitten Patrušev. Putin haluaa tällä osoittaa, että hän ei tarvitse vertaisiaan vaan ainoastaan alaisia.

Patruševin poika, Dmitri Patrušev saa nyt 3. varapääministerin viran, joka on Venäjän hallinnon rangissa varsin yhdentekevä ja kunnianarvoisa ”ei mitään” virka. Kyseessä on hallituksen ”tsupparin” virka, joka annettiin hänelle ilmeisesti sillä ajatuksella, että mikäli hän toimii neutraalisti ja hänen isänsä ei rettelöi alennuksestaan, niin tehköön työtä mieluummin siellä kuin maatalousministerinä. Hän on siten myös ns. panttivanki isän hyvästä käytöksestä.

Mitä tämä merkitsee? Aselevon tai rauhan tekeminen mahdollista

Patruševin alennus merkitsee salaliittoteorioiden ja paranoidisten vainoteorioiden vähentymistä Venäjän johdossa. Patrušev on patologinen ”Suomen syöjä” – hän inhoaa Suomea ja sen poliittista johtoa leppymättömästi ja näkee Suomen olevan Venäjän strateginen vihollinen.

On selvää, että kun roolinsa hallinnon vahtikoirana loppuu, niin vähenee myös Pietarin FSB:n rooli uhkakuvien rakentajana. Se on näkynyt siinä, että pakolaisten syöttäminen Suomeen on loppunut – ainakin väliaikaisesti. Pietarista on jo väläytetty sitä, että rajalle tulleet kolmansien maiden asukkaat on viety joko Ukrainan rintamalle sotimaan tai sitten pistetty oikeuteen saamaan ankaria rangaistuksia. Suomen valtiojohdon kannattaa nyt ottaa tämä huomioon omassa rajapolitiikassaan. Rajalait kannattaa säätää, mutta on ehkä mahdollisuus avata rajat henkilöliikenteelle.

Patruševin epäsuosio merkitsee myös sitä, että nyt olisi hetki avata ”mahdollisuuksien ikkuna” aselevolle tai rauhalle Ukrainassa. Samoin Venäjän osallistuminen Sveitsin Luzernin rauhankokoukseen joko suoraan tai epäsuoraan Kiinan edustamana voi olla mahdollisuuksien rajoissa.

Uusi puolustusministeri on asiantuntija, talousmies ja neutraali

Puolustusministeriksi nimitettiin varapääministeri Andrei Belousov. Hän on siviilimies, pitkän linjan talousmies (isä taloushistorioitsija) eikä kuulu mihinkään taistelevaan valtaryhmittymään. Upseereille siinä on nieleskelemistä, mutta nämä tulevat tietenkin hyväksymään annetun määräyksen. Edellisen puolustusministerin Šoigun merkitys ei vähene armeijassa, sillä hän pitää silmällä varusteluteollisuutta. Tässä suhteessa turvallisuusneuvoston valtuuksia laajennettiin puolustusministeriön kustannuksella.

Šoigun seuraajan ”epäpoliittisuus” ja se, että hänellä on niin vähän sotilaallista kokemusta, merkitsee, että Putin ei halua itselleen kilpailijaa armeijasta ja että puolustusministerin poliittinen rooli tulee vähenemään. Uuden puolustusministerin nimitystä perusteltiin ennen kaikkea ”innovaatioilla”. Sotilaille tämä on aikamoinen korvapuusti ja se tulee herättämään pahaa verta. Presidentin hallinto on ahkerasti perustellut Belousovin tehokkuutta ja sitä, että tämä ei merkitse nykyisen sotilaallisen järjestelmän kumoamista tai Ukrainan rintaman komentajan kenraali Valeri Gerasimovin aseman heikentymistä. Lyhyesti muista nimitetyistä: ulkoministeri Lavrov pitää paikkansa, vaikka onkin ilmeisesti ollut halukas vetäytymään kyseistä virasta (en ihmettele sitä yhtään). Samoin sisäministeri Vladimir Kolokoltsev pysyy virassaan. Samoin pääministeri pysyi paikallaan.

Lopuksi

Valtataistelu Venäjällä jatkuu yhä, sillä yhä useampi siihen osallistuja ymmärtää, että vanhan presidentin aika juoksee kohti loppuaan. Suomen kannalta on tärkeää, että me ymmärrämme sen mitä itänaapurissa tapahtuu ja että osaamme reagoida siihen pro-aktiivisesti – ei reaktiivisesti. Tämä on tärkeätä niin Suomen kuin EU:n ja koko lännen kannalta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin