Venäjän hyökkäys Ukrainaan luo aiheita tiedustelun tutkimukselle

Pulloposti 26
Olli-Matti Mikkola
Filosofian tohtori, erikoistutkija
Puolustusvoimat

Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tutkitaan tulevaisuudessa paljon monilla tieteenaloilla. Monitieteinen ja vielä Suomessa muotoaan hakeva tiedustelun tutkimus löytää käynnissä olevasta sodasta runsaasti tutkimusaiheita. Esimerkiksi, sodan alkamiseen liittynyt erityispiirre ennakkovaroituksen julkistamisessa on erityisen hedelmällinen. Yhdysvaltojen linjaus julkistaa tiedustelun tuottamia ennakkovaroituksia lähes reaaliajassa oli uudenlainen lähestymistapa, jolla todennäköisesti pyrittiin vaikuttamaan hyökkääjän aikomuksiin ja aiheuttamaan epämukavuutta päätöksentekijöissä. Lähestymistavan onnistuminen on tutkijoiden tehtävä selvittää tulevaisuudessa, viimeistään sodan lopputuloksen ollessa selvillä.

Kiinnostava ja laaja tutkimusaihe on sekin, miten erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä tiedustelu lopulta onnistuu ja miksi. Venäjän tiedustelun epäonnistuminen Ukrainassa on selkeästi käynyt ilmi, kun taas Yhdysvaltojen julkistamat tiedustelutiedot näyttävät pitäneen hyvin paikkansa läpi sodan. Ukraina on kyennyt käyttämään tehokkaasti vihollista ennalta arvioitua heikompaa asevoimaansa, mikä kielii tiedustelun onnistumisesta. Venäjä luuli kykenevänsä tekemään paraatimarssin Kiovaan ja valloittamaan alueita, se lähti tyylipuhtaasti ”soitellen sotaan”. Näyttääkin siltä, että Venäjän epäilemättä hyvin resursoitu tiedustelujärjestelmä ei kyennyt ennakoimaan Ukrainan vastarintaa ja operaation riskit arvioitiin väärin. Tämä on sinänsä erikoista, sillä oma kokemukseni Ukrainasta muutaman vuoden takaa mahdollisti tehdä noin viikossa analyysin, jonka mukaan Ukrainan kansa ei aio antautua Venäjän edessä.

Toisaalta, Suomessa ja länsimaissa monet kommentaattorit julkisuudessa olivat viime hetkiin asti sitä mieltä, että Venäjä ei aio hyökätä, koska logiikka hyökkäyksestä puuttuisi. Venäjän suorituskyky ja joukkojen keskittämiset olivat selvillä, mutta aikomuksista oltiin epävarmoja, joten uhkaa pidettiin vain keskinkertaisena. Monilla oli näkemys, että Venäjä ei ryhtyisi hyökkäykseen, jonka logiikka ei olisi seurattavissa ja taloudellinen kustannus liian suuri. Ideologian merkitystä on toistuvasti väheksytty Venäjän päätöksenteossa, vaikka esimerkiksi hyökkäyksen ideologiaa sanoittava Putinin kirjoitus heinäkuulta 2021 ja Vladislav Surkovin haastattelu helmikuulta 2020 ovat olleet kaikkien saatavilla. Kognitiivinen vinouma oli jälleen kerran läsnä Venäjään liittyvissä analyyseissä, kuten tapahtui myös vuonna 2008 Georgian sodassa ja 2014 Krimin laittomassa liittämisessä Venäjään. Tämäkin ilmiö osuu tiedustelun tutkimuksen alaan. Analyyseihin liittyvien kognitiivisten vinoumien vaikutusta on varsin paljon tiedustelun tutkimuksessa tutkittukin.

Tiedustelun tutkimus on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana länsimaissa omaksi tutkimussuuntauksekseen, jolla on yhtymäkohtia moniin tieteenaloihin. Perusteiltaan tutkimus on usein yhteiskuntatieteellistä tai kansainvälisiin suhteisiin liittyvää, mutta viitepisteitä on helposti löydettävissä myös luonnontieteisiin, liiketaloustieteisiin ja vaikkapa psykologiaan. Tutkimuksen liikehdintä on ollut yhdysvaltalaisvetoista, mutta Euroopassa on lisääntyvässä määrin tutkijoita, tiedejulkaisuja ja yliopistollisia ohjelmia, jotka tutkivat ja opettavat tiedustelun ilmiöitä ja ongelmakohtia. Suomessa tiedustelun tutkimus ottaa ensi askeleitaan. Tiedustelua koskevat tutkimukset ovat keskittyneet 2010-luvulle asti lähinnä historiaan, mutta viime vuosina maanpuolustuskorkeakoulussa ja muissakin yliopistoissa tutkimusten aihevalinnat ovat lähestyneet yhä enemmän tiedustelun nykypäivää ja tulevaisuutta, jonka ennakointi on yksi tiedustelun perustehtävä. Jyväskylän yliopistossa tiedustelun opetusta on edistetty ansiokkaasti. Suomalaisen tiedustelun tutkimuksen takamatkaa selittää tiedustelukulttuurin kehittymättömyys, joka kuitenkin on saanut lisää selkänojaa julkisen keskustelun lisääntymisestä tiedustelulakien laatimisen ja tiedustelun tarpeellisuuden ymmärryksen myötä. Suomen mahdollinen jäsenyys Natossa lisää myös tiedustelun kansainvälistä yhteistyötä ja siitä keskustelua entisestään.

Palaa otsikoihin