Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, mukaan lukien Krimin miehitys, ekologisten haasteiden oikeudellinen luokittelu

Pulloposti 43
Borys Babin
Professori, Krimin uudelleenintegraation yhdistyksen asiantuntija

Pullopostin kesäsarjassa tuodaan keskiöön sodan varjossa taisteleva Ukraina.

Vuodesta 2014 lähtien Venäjä on laittomasti miehittänyt Krimin niemimaata, joitakin Donetskin ja Luhanskin alueita sekä läheisiä Mustanmeren ja Asovanmeren alueita osana meneillään olevaa hyökkäystä, myös merellä. Venäjän tarkoituksellinen ja järjestelmällinen politiikka Krimillä, joka rikkoo raa’asti kollektiivisia ja yksilöllisiä oikeuksia turvalliseen ympäristöön, kestävään kehitykseen ja ekologiseen tietoon, on vuodesta 2014 alkaen sisältänyt ongelmia liittyen ilman, veden ja maaperän saastumiseen, joka on peräisin sotilaallisesta toiminnasta, Armjanskin ja Krasnoperekopskin kaupunkien kemianteollisuudesta, jätteistä ja jätevesistä, sekä ongelmia liittyen pohjaveden, maakaasun, rakennuskiven ja hiekan laittomaan kaivamiseen.

Venäjän politiikka Krimillä tähtää ainutlaatuisen paikallisen ekosysteemin sekä muiden luontokohteiden tuhoamiseen, joista tulee osa kaupungistuneita alueita. Krimin yhteisöllinen infrastruktuuri on heikentynyt vuodesta 2014 lähtien korruption lisääntyessä paikallisissa Venäjän hallitsemissa ”hallinnoissa” ja Venäjän nimetessä Krimin kaupungeille uusia pysyviä ”johtajia”.

Ennen vuotta 2022 Ukraina reagoi näihin kysymyksiin Krimin miehityksen purkamista ja Krimin liittämistä takaisin Ukrainaan sekä kansainvälisten oikeusmenettelyjen aloittamista koskevien kansallisten suunnitelmien tasolla. Ukraina antoi Venäjälle 16.9.2016 tiedonannon ja haastekirjelmän koskien kiistaa rannikkovaltioiden oikeuksista Mustallamerellä, Asovanmerellä ja Kertšinsalmen alueella vedoten vuoden 1982 YK:n merioikeusyleissopimukseen (UNCLOS). Tässä tapauksessa 2017-06 Ukraina pyysi Haagin pysyvää välitystuomioistuinta antamaan tuomion ja julistamaan muun muassa, että Venäjän on tehtävä Ukrainan kanssa kaikkea asianmukaista yhteistyötä meriympäristön suojelemiseksi, mukaan lukien tiedottaminen mahdollisista öljyvuodoista tai muista saastumistapauksista merialueilla, joilla Venäjä ei ole riitauttanut Ukrainan lainkäyttövaltaa ja oikeuksia ennen helmikuuta 2014. Välitystuomioistuin totesi oikeudenkäyntiväitteistä vuonna 2020 antamassaan tuomiossa, että Venäjän vastalause toimivallasta koskien Ukrainan vaatimuksia liittyen toimintaan Asovanmerellä ja Kertšinsalmella ei ole luonteeltaan yksinomaan valmisteleva, eikä siitä siten ole tässä tapauksessa tehty ratkaisua. Ekologisia kysymyksiä ei ole käsitelty erikseen Kansainvälisen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen menettelyissä, jotka Ukraina on aloittanut Venäjän hyökkäyksen liittyen vuodesta 2014 lähtien.

Krimiä koskevissa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmissa, kuten päätöslauselmat 71/205, 72/190, 73/263, 74/168, 75/192 ja 76/179 ”Ihmisoikeuksien tilanne tilapäisesti miehitetyssä Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolin kaupungissa Ukrainassa” sekä päätöslauselmat 73/194, 74/17, 75/29 ja 76/70 ”Krimin autonomisen tasavallan ja Ukrainan Sevastopolin kaupungin sekä Mustanmeren ja Asovanmeren osien militarisoinnin ongelma”, jotka on hyväksytty vuodesta 2016 lähtien, käsiteltiin joitakin ekologisia ongelmia. Esimerkiksi päätöslauselmassa 76/179 tuomittiin raportoidut luonnonperinnön tuhot Krimillä ja ilmaistiin huoli Krimin asukkaiden ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvistä lisähaasteista, jotka johtuvat miehittävän valtion tuhoisasta toiminnasta, mukaan lukien infrastruktuurihankkeiden rakentaminen sekä maan pakkolunastus ja luonnonvarojen ehtyminen, joilla on kielteinen vaikutus Krimin fyysiseen luonteeseen. Päätöslauselmassa vaadittiin Venäjää miehittävänä valtiona kantamaan vastuunsa riittävien elinolojen varmistamisesta Krimillä muun muassa varmistamalla makean veden resurssien oikeudenmukainen toimittaminen siviiliväestölle. YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 76/70 toisti huolensa Krimillä ja sen läheisellä merialueella olevien Venäjän asevoimien joukkojen useista sotilaallisista harjoituksista, jotka heikentävät alueellista turvallisuutta ja aiheuttavat merkittäviä pitkän aikavälin kielteisiä ympäristövaikutuksia alueella.

Ukrainan hallitus hyväksyi määräyksellä nro 218-r toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena oli panna täytäntöön joitakin valtion sisäpolitiikan Krimiä koskevia periaatteita. Se peruttiin vuonna 2021, mutta se ei sisältänyt ekologisia kysymyksiä. Myöhemmin Krimin miehityksen purkamisen ja Ukrainaan liittämisen strategia hyväksyttiin Ukrainan presidentin asetuksella N:o 117/2021, ja hallituksen määräys N:o 1171 hyväksyi strategian täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman. Strategiaan sisältyy ympäristöpolitiikkaa koskeva osio, johon sisältyy ympäristön seuranta Krimillä, ympäristörikkeitä ja -rikoksia koskevien tosiseikkojen kirjaaminen, kansainvälisen yhteistyön mekanismeja käyttäen, rekisterin pitäminen aiheutetuista vahingoista, saastumisesta ja muista kielteisistä ympäristövaikutuksista sekä meriympäristön suojelua koskevia erityistoimia.

Ukrainan näitä kysymyksiä koskevat lainvalvontatoimet aloitettiin jo aikaisemmin, kun vuonna 2016 aloitettiin ensimmäinen ympäristöntuhontaa koskeva tutkinta, joka käsitteli Venäjän miehittämän Perekop-kylän lähellä sijaitsevan ”Crimea Titan” -yhtiön toimintaa, jossa tapahtui vuonna 2018 ilmansaasteonnettomuus. Vuonna 2019 tutkijat luokittelivat tapauksen uudelleen ympäristöntuhonnaksi ja ilman saastuttamiseksi. Tapaus laajeni huomattavasti sekä sisällön että syytteiden osalta. Käytettävissä olevat menettelypäätökset osoittavat, että tapaus koskee nyt kahta muuta laittomasti Venäjälle rekisteröityä, mutta Pohjois-Krimillä sijaitsevaa yhtiötä – ”Crimean Soda” ja ”Brom”, jotka kuuluvat samaan teollisuuskeskittymään kuin ”Crimea Titan”. Väitetyn laittoman toiminnan väitetään aiheuttavan vakavia seurauksia, kuten luonnonvarojen väärinkäyttöä ”miehitysviranomaisten omiin tarpeisiin” ja ympäristön saastumista.

Tämä ei myöskään ollut ainut ukrainalainen oikeusjuttu ennen vuotta 2022, joka liittyi Venäjän miehittämällä alueella tehtyihin ympäristörikoksiin. Vuodesta 2016 alkaen on pantu vireille vähintään kolme muuta tutkintaa, jotka koskevat syyllistymistä ympäristöntuhontaan. Yksi niistä koski niin sanottua ”Clivage”-kohdetta – teollisuusydinräjähdyspaikkaa, joka sijaitsee Venäjän miehittämässä osassa Ukrainan Donetskin aluetta sijaitsevassa hiilikaivoksessa. Saatavilla olevien oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan laitosta valvovat laittomat ”viranomaiset” eivät kyenneet pumppaamaan pohjavettä ydinluolasta, mikä aiheutti riskin paikallisten syvänteiden, mukaan lukien Asovanmeren, radioaktiivisesta saastumisesta.

Venäjä on 24.2.2022 alkaen toteuttanut laajan ja avoimen sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainan koko alueella. Tämän hyökkäyksen aikana Venäjän hallitsemat joukot ja palkkasotilaat ovat syyllistyneet Ukrainassa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön törkeään rikkomiseen, mukaan lukien laajat rikokset omaisuutta, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia sekä ympäristöä vastaan, kuten hyökkäykset metsiä, patoja, kansallispuistoja, ranta- ja meriekosysteemejä sekä Ukrainan maatalousliiketoimintaa kohtaan.

YK:n yleiskokous hyväksyi 24.3.2022 päätöslauselman ES-11/2, jossa ilmaistaan huoli Ukrainan ydininfrastruktuurin pommittamisesta ja tulittamisesta mahdollisesti aiheutuvista vakavista humanitaarisista seurauksista, toistetaan velvoite varmistaa kaiken ydininfrastruktuurin turvallisuus sekä ilmaistaan huoli konfliktin vaikutuksista ympäristöön.

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) neuvosto piti ylimääräisen istunnon (C/ES.35) ja päätöksessään 10.3.2022 tuomitsi jyrkästi Venäjän Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja suvereniteetin loukkaukset ulottuen Ukrainan aluevesille, mikä muodostaa vakavan hengenvaaran ja vakavan vaaran meriympäristölle. IMO:n neuvosto paheksui Venäjän federaation kaupallisiin aluksiin kohdistuneita hyökkäyksiä ja niiden takavarikointia, mukaan lukien etsintä- ja pelastusalukset, mikä uhkaa merenkulkijoiden ja meriympäristön turvallisuutta ja hyvinvointia.

Toukokuuhun 2023 mennessä Venäjän joukot tekivät lisää uusia sotarikoksia, kuten tuhosivat siviili-infrastruktuuria, metsiä, patoja ja muita maanrakennusjärjestelmiä miinojen räjähdyksillä, ohjuksilla ja tykistöllä. Venäjän joukot tuhoavat ja ryöstävät Ukrainan metsätalouden ja maanrakennuksen sekä Hersonin ja Zaporižžjan alueiden kansallispuistojen teknistä kalustoa suuressa määrin.

Vastaavia Venäjän ympäristöön kohdistuvan hyökkäyksen kielteisiä vaikutuksia ovat muun muassa laajamittaisten palamistuotepäästöjen aiheuttama ilman saastuminen, tuhansien neliökilometrien laajuinen metsien ja viljelmien tuhoutuminen lähellä rintamaa, maaperän pilaantuminen Krimin läheisellä taisteluvyöhykkeellä sekä venäläisten miehittäjien puuttuminen maanrakennuksen hallintaan ja vesiväyliin Etelä-Ukrainassa.

Ilmastoon kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin kuuluvat myös Mustanmeren ja Asovanmeren hapenvaihdon kannalta tärkeiden ekosysteemien tuhoutuminen, joka johtuu Venäjän merialusten öljytuotteiden, kemikaalien ja ohjusammustarvikkeiden aiheuttamasta saastumisesta Venäjän merihyökkäyksen aikana sekä ekosysteemien muutokset, jotka johtuvat nisäkkäiden ja kalojen massakuolemasta, joka johtuu melusta ja räjähdysainesaasteesta meritoiminnan aikana. Tällä alueella esiintyy erityisiä riskejä, jotka liittyvät Mustanmeren syvänmeren osassa sijaitsevan rikkivetykerroksen mahdollisiin muutoksiin ja vastaaviin päästöihin, erityisesti räjähdysprosessien vuoksi.

YK:n yleiskokous ES-11/6 pani 23.2.2023 erittäin huolestuneena merkille sodan kielteiset vaikutukset maailmanlaajuiseen elintarvikevarmuuteen, energiaan, ydinturvallisuuteen ja ympäristöön sekä kehotti kaikkia YK:n jäsenvaltioita tekemään solidaarisuuden hengessä yhteistyötä, jotta voidaan puuttua sodan maailmanlaajuisiin vaikutuksiin elintarviketurvaan, energiaan, rahoitukseen, ympäristöön ja ydinturvallisuuteen. Ukraina käynnisti joitakin uusia rikosoikeudellisia menettelyjä, jotka koskivat Venäjän joukkojen tekemää ekosysteemin tuhoamista ja joissa toimet määriteltiin ympäristöntuhonnaksi, mutta koko ympäristöntuhonnan käsite ei ole kovin kehittynyt nykyaikaisessa kansainvälisessä oikeudessa, eikä sillä ole perinteistä suojelua.

Edellä mainituista kysymyksistä keskusteltiin myös Sharm el-Sheikhin ilmastonmuutoskonferenssin (COP 27) oheistapahtumassa ”Vaikutukset ilmastonmuutokseen: Krim, alkuperäiskansat ja kansainväliset rikokset”, jonka pitivät asiantuntijamme yhdessä Krimin tataarien resurssikeskuksen ja Ukrainan edustuston kanssa 17.11.2022. Asiantuntijat korostivat COP 27 -konferenssissa, että suurimmat kielteiset seuraukset Krimin alkuperäiskansoille ovat luonnon ekosysteemien ja perinteisten viljelyalueiden ympäristömuutosten aiheuttama tuho ja vahingot: Länsi-Krimin aavikoituminen, Krimin vuorten metsäkato, rannikkovesistöjen kokonaisuuksien tuhoutuminen ja katoaminen, Asovanmeren biosysteemien romahtaminen sekä Keski- ja Itä-Krimin maaperän suolaantuminen. Asiantuntijat korostivat COP 27 -konferenssissa hallitustenvälisten elinten, kehitysmaiden hallitusten, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen sekä maailman alkuperäiskansojen instituutioiden velvollisuutta käsitellä ja arvioida Venäjän hyökkäyksen suoria ja välillisiä kielteisiä ympäristö- ja taloudellisista vaikutuksia ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien alkuperäiskansojen oikeuksien saralla. ARC:n asiantuntijat ovat raportoineet näistä kysymyksistä New Yorkissa heinäkuussa 2023 järjestettävän World Law Congress -konferenssin esitapahtumissa.

Kansainväliset oikeudelliset ja järjestölliset reaktiot Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäykseen, mukaan lukien kansainvälinen vastuu ympäristöntuhonnasta, ovat siis edelleen äärimmäisen tärkeitä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin