Venäjä on uhka myös Itämeren ympäristölle

Pulloposti 60
Jaakko Henttonen
Adviser on the Arctic Environment
Arctic Eco Advisors Ltd

Euroopan ympäristöohjelma (Environment for Europe, EfE) polkaistiin käyntiin vuonna 1991, kun Neuvostoliiton ja sen alaisten valtioiden ympäristön tila tunnustettiin surkeaksi. Perustettiin mm. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) vauhdittamaan investointeja ja luomaan kestäviä ja läpinäkyviä rahoitusrakenteita korruption välttämiseksi tulevissa hankinnoissa. Suomi oli aktiivisesti mukana alusta lähtien perustamalla ympäristöministeriöön hankkeiden edistämistä varten yksikön. Tämä antoi mahdollisuuden toimia myös Venäjän hankkeiden osarahoittajana ja niiden seuraajana. Sen perusteella voidaan arvioida, mitä vaikutuksia Venäjän jo 2014 käynnistämällä sodalla Ukrainassa on ympäristöyhteistyöhön ja Itämeren tilaan. 

Taustaa hieman laajentaen oli palkitsevaa toimia mukana heti 1990-luvun alusta lähtien Keski- ja Itä- Euroopan maiden tietoisesti valitseman ympäristön tilan nopean parantamisen panostuksissa. EfEn ministerikokous perusti koko alueen hankerahoituksen ohjaamiseksi hankevalmistelukomitean (Project Preparation Committee), jotta avustajavaltioiden, myös EU, asettamat tukivarat tehokkaasti täydentävät rahoituslaitosten (EBRD, NIB, EIB, NEFCO, Maailmanpankki) lainarahoitusta. Samalla kansalliset rahoitustoimet voitiin ensi sijassa kohdentaa ympäristön kannalta keskeisimpiin kohteisiin.

Itämeren alueella HELCOM (Itämeren suojelukomissio) laati listan tärkeimmistä kuormittajista, yhteensä 132 kohdetta. Se vahvisti maiden välistä yhteistyötä ja tuloksia alkoi näkyä ripeästi, mm. Tallinnan jätevesipuhdistamon ensivaihe otettiin käyttöön jo vuonna 1993 suomalais-virolaisen toteutuksen pohjalta. Vastaavasti valtioiden, rahoituslaitosten ja kansainvälisen rahoitusyhteistyön konkreettiset tulokset ulottuivat jo 1990-luvun aikana Virosta Bulgariaan. Mutta yksi valtio puuttui ympäristöhankkeiden toteutuksen listalta - Venäjä. Vasta Pohjoisen ulottuvuuden ympäristörahasto (NDEP) vuonna 2001 sai Venäjän hyväksymään tuen ympäristöhankkeille. Siinäkin täytyi ottaa Luoteis-Venäjän ydinjätteet ehtona mukaan.

Venäjän keskushallinto päätti Neuvostoliiton hajotessa siirtää kunnallisten investointien vastuun paikallisille hallinnoille. Tämä lopetti vuonna 1991 täysin rahoituksen mm. jätevesien käsittelyyn sekä kunnalliseen infrastruktuuriin, koska kaupunkien ja alueiden budjetit olivat tyhjät. Suomen aloitteesta käynnistettiin vanhojen yhteyksien ansiosta yhteistyö Pietarin vesi- ja viemärilaitoksen Vodokanalin kanssa aluksi koulutuksena ja suomalaiseen vesiteknologiaan perehtymisenä. Tällöin harvinaisena poikkeuksena Vodokanalin pääjohtaja Felix Karmazinov otti tavoitteeksi länsimaisen jätevesien käsittelyn tason.

Pietarin jätevesienkäsittely on todella poikkeus Venäjän Itämeren alueen piirissä tasokkuutensa takia. Koko järjestelmän kunnostus toteutettiin pääjohtaja Karmazinovin päättäväisyyden ansiosta - vahvalla alkupanostuksella NDEP-rahoittajilta, pääosan rahoituksesta tullessa Pietarista ja omarahoituksesta. Venäjän laatimassa HELCOMin Action Planissa vuonna 2010 oli Leningradin oblastissa 184 toimimatonta jätevedenpuhdistamoa - niistä ei yhtäkään ole vielä kunnostettu, oli noin 10 toimivaakin.

Pietarin esimerkki osoittaa, että vain paikallinen määrätietoinen työ Venäjällä voi tuoda tuloksia ympäristön hyväksi. Venäjän keskushallinto ei panosta ympäristön tilan parantamiseen, päinvastoin uudet investorit saavat lievennyksiä päästövaikutuksiin. Niinpä useat kansalaisjärjestöt, jotka seuraavat ympäristöpäästöjä, saavat ”ulkomaisen agentin” tuomion. Ukrainan sota on karsinut ympäristöinvestoinnit minimiin. Myös Pietarin Vodokanal toimii jopa välttämättömiä korjaustoimia viivyttäen. 

Tulevaisuus Itämeren tilan suhteen on lyhyelläkin näkymällä synkkä Venäjän toimien - ja toimettomuuden takia. Kansainvälinen yhteistyö on täysin pysähtynyt, vaikka se on ollut eräs tärkeimmistä Venäjän tarvitseman teknologian tuottajista. Jätevesien käsittely, jätehuolto, kiertotalous, mustahiili, uudet energiamuodot jne. ovat vain sanoja Venäjän nykytodellisuudessa. Venäjä ei ole toiminut kansainvälisten sopimusten tai sitoumusten mukaisesti missään - ei Ukrainan sodassa eikä oman maansa alueella. Nord Stream -putkien tuho on huolestuttava indikaattori - onko seuraava Venäjän johdon epätoivon osoitus öljyonnettomuus Suomenlahdella, jää nähtäväksi.

Sota Ukrainassa vaikuttaa tuhoisasti ympäristöön. Mustaltamereltä Itämerelle ja aina arktisille alueille - yhä vahvemmin mitä kauemmin se jatkuu. Venäjä ei laske siinä tappioita.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin