Vapaaehtoistyö tietoisuuden ja yhteiskunnan yhdistämisen muotona

Pulloposti 45
Gleb Fishchenko
Johtaja
Hyväntekeväisyyssäätiö Vilni

Pullopostin kesäsarjassa tuodaan keskiöön sodan varjossa taisteleva Ukraina.

Jokainen sota sanelee omat ehtonsa. Sotatoimien onnistumiselle välttämättömät perusasiat ovat selviö eikä niiden ymmärtämiseen tarvita syvällistä analyysia. Kuitenkin missä tahansa sodassa tärkein tekijä jommankumman osapuolen voitossa on ihmisten valmius kohdata globaali uhka. Mikä kansakunta siis, elleivät ukrainalaiset, voi osoittaa koko maailmalle, mitä yhtenäisyys ja vapauden tahto merkitsevät. Jostain syystä monia jää silti askarruttamaan kysymys: kuinka ihmiset, joista monet eivät edes uskoneet täysimittaiseen sotaan, pystyivät reagoimaan niin nopeasti sen alkamiseen?

Löysimme vastauksen, joka on ensi silmäyksellä hyvin yksinkertainen. Ukrainassa oli jo ennen täysimittaista sotaa vahva kansalaisyhteiskunta, joka on välttämätön demokraattiselle valtiolle. Ja kuten lähihistoriamme osoittaa, kriisien hetkellä se aktivoituu. Ukrainan valtio on selkeästi suuntautunut rakentamaan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, mutta kansalaisilla on sen suhteen monia ongelmallisia kysymyksiä. Tärkein niistä on neuvostoajan totalitaarinen menneisyys, jonka aikana mitään kansalaisyhteiskuntaan viittaavaakaan ei saanut mainita Ukrainassa, ei vain akateemisten piirien, vaan myös tavallisten kansalaisten tasolla. On huomattava, että Ukrainan yhteiskuntapoliittiset tapahtumat vuoden 2013 lopussa ja 2014 alussa, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä ihmisarvon vallankumous tai Euromaidan, osoittivat, että valtion oli kiireellisesti ryhdyttävä toimiin kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi, ja vaatimattoman mielipiteeni mukaan valtio onnistui tässä prosessissa.

Vuonna 2014 alkanut aseellinen hyökkäys sai aikaan ennennäkemättömän vapaaehtoistoiminnan. Kansallishengen elpymisen innoittama Ukrainan kansa ei voinut katsoa syrjästä Venäjän käynnistämää rumaa hybridiaggressiota. Tuhannet vapaaehtoiset halusivat rynnätä taisteluun, ja kymmenet tuhannet vapaaehtoiset puolestaan varustaa heidät nykyaikaisimmilla sotatarvikkeilla.

Sitten tuli täysimittainen sota. Suuri vapaaehtoisten joukko, paikallisneuvostojen edustajat, paikalliset yrittäjät ja monet yhteiskunnalliset ryhmät muistelevat yhä uudestaan ensimmäisiä päiviä täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen. Joku ryhtyi toimeen, teki kaiken kerralla ja oli valmis kaivamaan juoksuhautoja, joku keskeytti eurooppalaiset liikesopimuksensa siirtyäkseen valmistamaan sotilaspukuja ja ampumatarvikkeita Ukrainan puolustusvoimille. Joku muutti maan sisäisenä evakkona toiseen osaan maata ja alkoi uudessa paikassa auttaa muita evakkoja. Joku siirsi kaikki säästönsä puolustusvoimien tilille. Joku liittyi johonkin lukuisista ryhmistä ja käyttää koko pehmeiden ja kovien taitojensa arsenaalia rahankeräykseen armeijan auttamiseksi. Joku istui autonsa rattiin ja kuljettaa kaikkea tarvittavaa. Sitten on niitä tapauksia, että kokonaiset kylät Länsi-Ukrainassa alkoivat puhaltaa yhteen hiileen ja ryhtyivät huolehtimaan armeijan yksiköstä, jossa joku kyläläinen palvelee.

Vapaaehtoistyö hitsasi yhteen ukrainalaisia, koska se oli ja on ainoa suora sijoitus voittoon venäläisiä hyökkääjiä vastaan. Tämä lujittuminen tapahtui juuri siinä vaiheessa, kun tajuttiin, että Ukrainan maat on peruuttamattomasti miehitetty ja että aktiivisen ase- tai lapioavun lisäksi ainoa keino on taloudellinen apu suoraan armeijalle tai sitä tarjoaville rahastoille. Hyvästä syystä aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan tehtäväkseen tehdä penneistä patruunoita.

Tätä tarkoitusta varten vapaaehtoiset liittyvät ryhmiin, sitten niistä muodostuu sotilaskansalaisliikkeitä. Viimeisenä etappina samanmielisten huolehtivaisten ihmisten ryhmästä perustetaan vapaaehtoinen hyväntekeväisyysjärjestö, joka tehokkaasti kerää rahalahjoituksia.

Ukrainan vapaaehtoistyön historiassa on runsaasti esimerkkejä tällaisista rahastoista. Tällainen on esimerkiksi Palaa elävänä -rahasto - ​​yksi harvoista rahastoista, jotka ovat erittäin hyvin ja asiallisesti avustaneet Ukrainan puolustusvoimia jo ennen täysimittaisen hyökkäyksen alkamista. Serhiy Prytul -säätiö on loistava esimerkki siitä, kuinka Ukrainan media edistää voittoa miehittäjästä.

Ei pidä unohtaa myöskään alueellisia aloitteita ja säätiöitä tai sosiaalisia yrityksiä. Sota herätti lepotilasta Ukrainan kansakunnan geenin - yhteisen työn (enemmän tai vähemmän laajamittaisen) voiton vuoksi. Kaikki tietävät sosiaalinen yritys Kolomyia borschtin aloitteesta, se on ihanteellinen osoitus ukrainalaisen yhteistoiminnan voimasta. Tämä sosiaalinen yritys ilmoittaa: "Hinnoittelemme kaikki armeijan tilaukset omakustannushintaan niin raaka-aineiden kuin työntekijöiden työaikojen osalta. Tällä tavalla aiomme työskennellä sodan viimeiseen päivään asti, kun yhteiskunnallinen tehtävämme on täytetty." (Linkki)

Solidaarisuudesta puolustajiemme auttamiseksi kertovat myös mm. seuraavat alueelliset aloitteet:

1. Solomyanin kissat luotiin Solomyan-keskuksen pohjalta, jossa kansanedustaja Roman Hryštšukilla Kansan palvelija -puolueesta ja Kiovan kaupunginvaltuuston jäsenellä, myös Kansan palvelija -puolueesta, Ksenia Semenovalla on vastaanotto. Nyt he työskentelevät joka päivä kerätäkseen kansalaisiltamme lahjoituksia etulinjassa tarvittavaan laadukkaaseen lääkintään ja hoitoon.
2. Kaupunginosa nro 1. Vuodesta 2018 täysimittaiseen sotaan asti Kaupunginosa nro 1 -projekti on osallistunut Reitarska-kadun kehittämiseen Vanhan Kiovan keskustassa, mutta 10. huhtikuuta lähtien se on muutettu hyväntekeväisyyssäätiöksi, joka on mukana Kiovan, Kiovan alueen ja muiden Ukrainan alueiden jälleenrakennuksessa miehityksen jälkeen. Rahaston päätehtävänä on nyt suojella kaupunkeja ja kyliä, niiden infrastruktuuria, kunnostaa kunnallisia rakennuksia ja asuinrakennuksia kaupunkilaisten sodanjälkeisen paluun ja sopeutumisen nopeuttamiseksi. Koulut, päiväkodit, terveydenhoidon laitokset, kulttuurikeskukset ovat niitä tärkeimpiä tiloja, jotka varmistavat minkä tahansa kaupungin ja kylän elinkelpoisuuden.
3. Hyväntekeväisyyssäätiö Vapaaehtoisliike Vilni koostuu 99-prosenttisesti aktiivisista isänmaallisista kansallistuntoisista nuorista. Vapaaehtoistyön lisäksi Vilni harjoittaa koulutustoimintaa lisätäkseen ukrainalaisten tietoisuutta sodasta ja aktiivisen kansalaistoiminnan merkityksestä.

Nuorisosta puheen ollen, nyt kun Ukrainan itsemääräämisoikeuden ja valtiollisuuden kohtalo on yksinomaan kansalaisten käsissä, opiskelija- ja nuorisoliike ei ole jäänyt sivuun, vaan osallistuu varsin aktiivisesti taisteluun miehittäjiä vastaan varsinkin kulttuurisella ja sosiaalisella rintamalla. Maamme nuoriso ei ole koskaan jäänyt ulkopuolelle Ukrainan historian kohtalon jaksojen aikana. Tämä kansankerros on ollut selkärankana kaikille Ukrainan kansakunnan sukupolville, jotka ovat taistelleet ja taistelevat kaikkia maahamme kohdistuneita hyökkäyksiä vastaan. Täysimittaisen Venäjän vastaisen sodan alettua vapaaehtoistyö on saanut uusia kierroksia. Hyväntekeväisyystapahtumien avulla opiskelijat keräävät itsenäisesti varoja droneihin ja ajoneuvoihin Ukrainan armeijalle sekä nykyaikaisiin tietokonelaitteisiin droneoperaattoreille.

Kansakunnan yhtenäistyminen on ollut vapaehtoistyön punainen lanka ja se on tapahtunut myös sosiaalisten verkostojen kautta. Latšenin tai Sternenkon kaltaiset bloggaajat ovat sisältönsä ja miehittäjien kukistamiseen tähtäävän toimintansa ansiosta luoneet tarvittavan perustan ukrainalaisten luottamukselle, mikä on mahdollistanut toimimisen Internet-ympäristössä valtavien summien keräämiseksi sotilastekniseen apuun. Juuri läpinäkyvä tilivelvollisuus ja näkyvyys siitä, mihin ukrainalaisten rahastoihin lahjoittamat varat on käytetty, on se tekijä, miksi ukrainalaiset ovat pystynet keräämään varoja Bayraktarien, satelliittien jne. hankkimiseksi.

Tärkeintä, mitä lähes puolitoista vuotta kestänyt täysimittainen sota on meille opettanut, on se, että ihmiset voivat myötävaikuttaa voittoon paitsi maksamalla tunnollisesti veronsa, myös luomalla vapaaehtoistoiminnan biosfäärin, jonka tarkoituksena on miehittäjien tuhoaminen ja miehityksestä vapautettujen alueiden integroiminen uudelleen yhteiskuntaan.

Ukrainalaiset ovat maailman vahvin kansakunta. Tämän todistaa vierailu lähimmässä vapaaehtoisten päämajassa. Näistä paikoista on tullut kansakunnan uusimman sukupolven kehto, sukupolven, joka vie maamme voittoon. Yleisesti ottaen kansalaissektorista on tullut vapaaehtoisliikkeen veturi kaikkialla Ukrainassa. Suurin osa kaikista aloitemuodoista on ollut kansalaisaloitteita. Näiden aloitteiden merkitystä ei voida mitata pelkästään määrällisillä tuloksilla. Niiden arvo näkyy esimerkiksi siinä, miten suurta maan sisäisten evakoiden joukkoa on autettu löytämään asunto tai siinä, miten puolustusvoimille on kerätty droneja. Tutkimuksessa tarkasteltujen kansalaisaloitteiden syvällinen merkitys on siinä, että niiden ansiosta Ukraina kesti täysimittaisen sodan vaikeimmat viikot ja kuukaudet. Mikään valtio ei voi olla täysin valmistautunut täysimittaiseen aseelliseen hyökkäykseen eri suunnista. Jokainen valtio tarvitsee aikaa sopeutuakseen uuteen todellisuuteen ja oppiakseen toimimaan siinä. Kansalaisyhteiskunta antoi valtiolle tämän ajan ja otti osittain vastuulleen sen tehtävät. Jos valtion instituutioiden olisi pitänyt täysimittaisen sodan ensimmäisistä päivistä alkaen etsiä asunnot maan sisäisille evakoille, siirtää yrityksiä ja kattaa kaikki armeijan yhä kasvavat tarpeet, niiden olisi paljon vaikeampaa keskittyä päätehtävään eli vihollisen torjumiseen. Näin ei käynyt, koska kansalaisyhteiskunta aktivoitui kriisin tullen ja otti hoitaakseen osan näistä tehtävistä. Siten se antoi valtion instituutioille aikaa sopeutua.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin