Väestönmuutoksia Välimereltä Itämerelle

Pulloposti 14
Simo Grönroos
Puoluesihteeri
Perussuomalaiset

Ennen kuin koronavirus sai Euroopan valtiot laittamaan rajansa kiinni, löytyi Euroopan kiistanalaisin rajatilanne Kreikan ja Turkin väliltä. Turkin presidentti Erdogan luopui alkuvuodesta Euroopan unionin kanssa sovitun Turkki-sopimuksen periaatteista, avasi Kreikan vastaisen rajansa ja kehotti miljoonia maassa olevia siirtolaisia suuntaamaan Eurooppaan, jossa ruoho oli vihreämpää parempaa elintasoa haluaville muuttajille. 

Kreikka ei kuitenkaan innostunut Turkin suunnitelmasta ja laittoi rajan kiinni. Helsingin Sanomien haastatteleman Kreikan suurlähettilään mukaan Turkki pyrki operaatiolla muuttamaan Kreikan väestön etnistä koostumusta, eikä Kreikka voinut hyväksyä tätä. Pelkona viime siirtolaiskriisin kauttakulkumaana toimineella Kreikalla siis oli se, että suuri osa tulijoista olisi tällä kertaa jäänyt maahan, kun moni eurooppalainen valtio oli nyt ottanut tiukemman asenteen siirtolaisia kohtaan. 

Välimeren rannoilla historia on vanhempaa, väki on liikkunut vuosituhansia ja muuttoliikkeet ovat muokanneet alueita jo pitkään. Itämeren rannikoiden historia ei ulotu yhtä kauas kuin Välimeren seudun, mutta myös Itämeren rannoilla väestöt ovat vaihtaneet asuinalueita. Tällä hetkellä Itämeren rantavaltioita kohtaavat väestömuutokset ovat itseasiassa jopa suurempia, kuin Välimeren alueella, jota kautta merkittävä osa Eurooppaan suuntaavista siirtolaisista on viime vuosina tullut.   

Itämeren rantavaltiot ovat suhtautuneet monella eri tavalla siirtolaisvirtoihin. Taloudellisesti vielä hieman jäljessä tulevat entisen itäblokin maat eivät ole Pohjoismaihin nähden erityisen houkuttelevia siirtolaisvirroille ja esimerkiksi Unkarin, Tshekin ja Slovakian kanssa tiiviisti yhteistyötä tekevä Puola on myös torjunut jyrkästi massamaahanmuuton ja monikulttuuriajattelun. 

Saksa ja Ruotsi ovat olleet pitkään avointen rajojen politiikan kannalla, siinä missä Tanska on saanut osansa monikulttuurisuudesta ja taas sanonut ”Ei kiitos” rajoittamattomalle maahanmuutolle. Jos tanskalaiset sosialidemokraatit ovat maahanmuuttolinjoiltaan lähempänä Perussuomalaisia kuin Suomen sosialidemokraatteja niin Suomen SDP:n johtama hallitus on taas sitoutunut vahvasti avoimiin rajoihin ja maahanmuuton kasvattamiseen kaikessa muodossaan. 

Viimeisin osoitus Marinin hallituksen ja Suomessa jo pitkään vallinneesta avointen rajojen maahanmuuttopolitiikasta on se, että samalla kun koko Suomi on laitettu kiinni rajoja myöten, niin turvapaikkamaahanmuutolle näytetään edelleen vihreää valoa, jos tulijoita vain pääsee Suomen rajoille asti.

Pitkään maahanmuutosta puhumiselle naurettiin Suomessa, sillä niin vähäpätöisestä ilmiöstä sanottiin olevan turha edes puhua täällä kaukana Pohjolassa. Muutokset ovat kuitenkin olleet viime vuosina nopeita ja vuoden 2015 siirtolaisvyöry oli vain jäävuoren huippu. 

Vuosi 2014 oli symbolisesti merkittävä vuosi väestökehityksen kanssa, sillä tuolloin vieraskielisen väestön määrä ylitti ruotsinkielisten määrän, joita maan väestöstä on noin 300 000 henkeä. Syntyvyys on jo vuosia pudonnut heikoista luvuista vielä toivottomampiin lukuihin ja koko maan väestönkasvu perustuu enää vieraskielisen väestön kasvuun.

Ottaen huomioon ilmiön merkittävyyden, on erikoista, että maahanmuuttajataustaisen väestön määrän kasvusta ei ole olemassa valtakunnan tason ennusteita. Helsingin kaupungin tietokeskus tekee kuitenkin aika ajoin laskelmia vieraskielisen väestön määrän kehityksestä pääkaupunkiseudulla ja laatii ennusteita tilanteen kehityksestä, joten tiedämme ainakin kehityksen vauhdista alueittain. Luvut ovat karua kertomaa.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun kaupungeissa väestöstä noin 15-20 % on vieraskielistä väestöä. Uusimpien ennusteiden mukaan osuus nousee vuoteen 2035 mennessä pääkaupunkiseudun kaupungeissa 20 – 35 % tasolle. Pääkaupunkiseutu kasvaa nopeasti ja pääosin maahanmuutosta ja maahanmuuttajien väestönkasvun kautta.   

Pohjanlahden toisella puolella Ruotsissa väestökehitys on vielä tätäkin jyrkempi. Maa on jo useamman vuosikymmenen ollut edelläkävijä avointen rajojen politiikassa ja se näkyy myös väestökehityksessä. Ulkomailla syntyneitä maan väestöstä on parisen miljoonaa ja ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on tätäkin suurempi.

Myös Ruotsissa viralliset väestöennusteet maahanmuuttajataustaisen väestön kasvusta loistavat poissaolollaan. Suomessa Aalto-yliopiston systeemianalyysin dosentti Kyösti Tarvainen on tutkinut asiaa ja arvioinut, että kantaruotsalaiset jäävät tätä menoa vähemmistöksi Ruotsissa vuonna 2060 – eli neljänkymmenen vuoden sisään. 

Maahanmuuton ongelmat ovat Ruotsissa olleen näkyvissä jo vuosia ja Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden turvallisuustilanne on noussut Suomessa viimein valtamediankin uutisaiheeksi. Jengisodat ja pommien räjäytykset ovat arkipäivää länsinaapurissa. Ruotsi on väestön määrään suhteutetuissa raiskausrikoksissa maailman huippuluokkaa. 

Maahanmuuttoa on monenlaista ja toiset ryhmät sopeutuvat paremmin kuin toiset. Väestörakenteen muutoksilla on lisäksi laajat vaikutukset kautta yhteiskunnan.

Valtaosa tällä hetkellä Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta on julkisen talouden kannalta negatiivista, tulijat käyttävät enemmän palveluita ja saavat tulonsiirtoja kuin maksavat veroja. Rikollisuus on monissa ryhmissä huomattavasti kantaväestöä korkeampaa. Sosiaalinen pääoma ja luottamus heikkenee monikulttuurisuuden kasvaessa – ihmiset eivät enää koe olevansa samassa veneessä. Lisäksi kulttuurien ja uskontojen väliset ristiriidat kasvavat väestömuutosten myötä.   

Maahanmuuttajaväestön kasvuvauhti on järkyttävän nopeaa. Puhe väestönvaihdosta ei kuitenkaan ole mitään ”salaliittoteoriaa”, kuten valtamedia pyrkii asian kuittaamaan. Ilmiö on sama mikä on tapahtunut historiassa useasti. 

Olemme Itämeren rannoilla nähneet, kuinka ruotsalaiset asuttivat Suomen rannikkoseudun ristiretkien myötä satoja vuosia sitten. Esimerkiksi Espoo taas oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten pieni ruotsinkielinen pitäjä, joka muuttui taas maan sisäisen muuttoliikkeen kautta muutamassa vuosikymmenessä ensin suureksi suomenkieliseksi kaupungiksi ja on nyt siirtolaisuuden kautta muuttumassa vauhdilla monikulttuuriseksi suurkaupungiksi. 

Yhtä lailla väestönmuutoksia ollaan nähty kun suomalaiset muuttivat toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta ja tilalle rajojen siirryttyä ovat muuttaneet uudet kansallisuudet. Neuvostovallan lopulla Viroa taas alettiin venäläistämään ja venäläisväestön määrän kasvu pienessä miehitetyssä maassa oli totisinta totta, eikä mitään äärioikeiston salaliittoteoriaa – vaikka näin 1980-luvun kommunistilehdistö yritti Suomessa väittää. 

Muuttoliikkeet muuttavat yhteiskuntia. On politiikan tehtävä arvioida mihin suuntaan yhteiskuntaa halutaan muuttaa ja minkälaisella nopeudella. Muuttoliikkeet eivät ole luonnonvoima, vaan poliittisesti päätettävissä oleva asia. Välimerellä Kreikka on sulkenut rajansa epätoivotulta muutolta ja Itämeren rannoilla Suomi voi tehdä samalla tavalla, jos poliittista tahtoa vain löytyy.   

Palaa otsikoihin