Uussuomettuneisuuden aika on ohi

Pulloposti 23
Ville Viita
Everstiluutnantti
Upseeriliiton puheenjohtaja

Merisotakoulun päärakennuksen seinällä on lause: ”Kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä”. Näin kirjoitti J.V. Snellman vuonna 1863. Katson lausetta siitä kulmasta, että Suomen turvana on aina ollut oma kyky puolustaa isänmaataan. Kyky on oltava - sitä ei voi ostaa tai liisata.  

Muistan, kuinka pohdimme yleisesikuntaupseerikurssin operaatiotaidon opetuksessa oman puolemme voimalähdettä. Maanpuolustustahto oli monen mielestä hyvin tärkeä tekijä. Historia on kasvattanut meidät uskomaan suomalaiseen menestystarinaan, jossa sota ja kriisi ovat voitettavissa yhdessä. 

Kokonaisturvallisuuden kivijalat 

Arvostetut tutkijamme kertovat, että ulkomaiset kollegat arvostavat kykyämme operoida yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Mielestäni kyky kumpuaa pohjimmiltaan yleisestä asevelvollisuudesta. Jos toisella viranomaisella ei ole käsitystä ja luottamusta armeijaan, jää yhteistyö ohueksi. Jos päättäjällä ei ole omaa tietoa ja ymmärrystä puolustuksesta ja rajan turvaamisesta, jää käsitys vajaaksi. 

Asevelvollisuuden tulevaisuutta selvitetään tällä hetkellä parlamentaarisessa komiteassa. On selvää, että tasa-arvoa tulee lisätä, ja että kansalaispalvelusta on pohdittava. Yksi asia on kuitenkin säilytettävä; asevelvollisuusjärjestelmä itsessään.  

Suomalaiselle järjestelmälle virnuiltiin 2000-luvun alussa. Näytimme vanhanaikaisilta, koska panostimme niin paljon kansalliseen suorituskykyymme. Miten kävikään? Suomen lähialueen turvallisuustilanne heikentyi Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan konfliktin jälkeen. Tilanne luisui nopeasti epävakaampaan suuntaan ja jatkuu yhä. Ruotsissa herättiin melkein kasakan nauruun. Nyt siellä on paljon tekemistä, jotta puolustusjärjestelmä saadaan nostettua taas riittävälle tasolle.  

Kansainvälisyys on olennainen osa kokonaisturvallisuutta. Yhteistyö Nato-maiden ja Ruotsin kanssa on hyvällä tasolla. Kriisinhallinnan tehtävät ovat meille tärkeitä vaikuttavuuden kannalta, mutta myös siksi, että saamme oppia ja osaamista.  

Natoon vai ei – kuuma kysymys 

Upseeriliitto selvittää liittoutumisen kannatuksen säännöllisesti. Tuoreimman jäsenkyselyn (2020) perusteella 54 prosenttia Upseeriliiton jäsenistä kannattaa Suomen liittymistä Natoon. 28 prosenttia vastustaa ja 18 prosenttia ei osaa sanoa. Edellisessä jäsentutkimuksessa (2017) kannatus oli 61 prosenttia ja jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvia 25 prosenttia. Vuonna 2019 Upseeriliitto teki turvallisuuspolittiisen jäsenkyselyn yhdessä MTV:n kanssa. Tässä kyselyssä Naton jäsenyyttä kannatti 67 prosenttia ja vastusti 33 prosenttia. 

Nato-jäsenyyden kannatus kasvaa tuntuvasti kokemuksen myötä. Kenraalit ja everstit suhtautuvat asiaan myönteisimmin, kun taas pienintä kannatus on kadettien joukossa. Puolustushaaroja vertailtaessa merivoimien upseerit suhtautuvat jäsenyyteen myönteisimmin (66 %). Rajavartiolaitoksessa palveluksessa olevien osalta jäsenyys on vähäisintä (42 %). Maavoimissa jäsenyyttä kannattaa 56 % ja ilmavoimissa 44 %. Merivoimissa myönteiseen suhtautumiseen voi vaikuttaa se, että merivoimilla on pisin historia kansainvälisyyteen liittyvässä toiminnassa.  

Tutkimuksista ja kyselyistä nähdään, että upseerit antavat tukensa selkeästi länteen suuntautuvalle liittoutumiselle. Naton lisäksi sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa saa suuren kannatuksen.  

Nato-jäsenyydestä keskusteltaessa on pidettävä mielessä, että Suomen on liittoutuneenakin velvollisuus huolehtia oman alueensa puolustuksesta. Kansakunnan tulee luottaa itseensä ja puolustuskykyynsä. 

Suomalaisilla upseereilla ei ole täysiä poliittisia oikeuksia. Siksi myöskään Upseeriliitto ei ota poliittista kantaa asioihin, mutta tuo jäsentensä mielipiteet esiin jäsentutkimusten kautta. Upseerit haluavat kuitenkin osallistua ja ottaa kantaa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Meillä on luottamus siihen, että päättäjät kuuntelevat ja luottavat meihin.   

Pidetään ikkunat auki Eurooppaan ja keskustellaan myös liittoutumisesta – avoimesti ja asiallisesti. Liittoutuminen on ennen kaikkea poliittinen päätös, mutta tarvitsee tuekseen asiantuntijoiden näkemyksen. Uussuomettumisen aika ei ole nyt, eikä tulevaisuudessa.   

Palaa otsikoihin