Usvainen ja sotainen turvallisuusympäristömme

Pulloposti 56
Marko Palokangas
Sotilasprofessori, yleisesikuntaeverstiluutnantti
Maanpuolustuskorkeakoulu

Maailmalla vallitsevaa turvallisuustilannetta leimaavat suurvaltakilpailu, epävakaus ja vaikea ennakoitavuus, jota ohjaavat erityisesti Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kilpailuasetelma sekä jännitteiden lisääntyminen. Erityisesti Venäjän toimissa näkyy strategisen syvyyden tavoittelu ja yhtenäinen puolustusvyöhyke, joka ulottuu Kremlin kartoilla arktiselta alueelta Mustanmeren kautta Välimerelle. Pohjois-Eurooppa ja Itämeren alue ovat keskeinen osa tätä laajempaa kokonaisuutta. Sotilaallisen voiman käyttö säilyy keskeisenä Venäjän keinovalikoimassa, eikä sen käyttöä tai sillä uhkaamista voida tulevaisuudessakaan sulkea pois.

Preussilainen kenraali Carl von Clausewitz esitteli maailmalle 1800-luvulla ajatuksen niin sanotusta sodan usvasta ja sumusta. Hänen mukaansa sotaa käymätön ei voi ymmärtää, mitä ovat ne hankaluudet, joista sodankäynnissä puhutaan. Sodankäynti on hankalaa ja odottamattomia vaikeuksia tulee ilmi. Vaikka vaikeudet tai hankaluudet tiedettäisiin ja otettaisiin huomioon, niin sodan monimutkaisuudesta ja kaoottisuudesta johtuen tulee eteen aina uusia ja odottamattomia tekijöitä, mitkä hankaloittavat tekemistä ja olemista sodassa.

Usvaisen turvallisuusympäristön jatkuva muutos on heijastunut ja tulee edelleen vaikuttamaan muuttuneeseen sodankuvaan, jonka määrittelyä ohjaa entistä moninaisemmat uhkakuvat. Syyskuun 2001 terrori-iskut Yhdysvalloissa, terrorismin vastainen sota Lähi-Idässä ja Afganistanissa, vuoden 2008 Georgian sota, Arabikevät, entisten Neuvostotasavaltojen värivallankumoukset sekä Krimin niemimaan valtausoperaatio ja siitä alkanut sota Ukrainassa vuodesta 2014 lähtien vahvistivat viimeistään uudenlaisten uhkakuvien olemassaolon ja niiden vaikutukset globaaliin turvallisuusympäristöön sekä sodan kuvaan. Euroopan ja osittain koko maailman turvallisuustilanne muuttui merkittävästi viimeistään 24. helmikuuta 2022, kun Venäjä asevoimineen hyökkäsi oikeudettomasti Ukrainaan. Vuodesta 2014 lähtien käyty sota Ukrainassa sai uuden käänteen, kun sodan usva laskeutui kaikessa sakeudessaan Ukrainan ja koko Euroopan ylle. Olemme maailmanlaajuisesti palanneet jälleen sotien sekä muiden uhkakuvien muodostamaan turvattomaan arkeen.

Turvallisuusympäristön tutkimus ja analysointi ovat perinteisesti liittyneet läheisesti turvallisuutta ylläpitävien ja kasvattavien tehtävien, niin sotilaallisten kuin poliittisten, suunnitteluun. Valtioiden sekä liittoumien käsitys siitä minkälaisiin turvallisuusuhkiin nyt ja lähitulevaisuudessa tulee varautua, voidaan todeta ohjaavan sitä, minkälaista sotilaallista puolustusta tarvitaan ja minkälaisiin tehtäviin eri maiden asevoimien pitää kyetä. Tulevaisuuden turvallisuusuhkista ei kuitenkaan voida muodostaa näkemystä tyhjiössä, vaan historiallisten kokemusten lisäksi käsitykseen uhkista vaikuttaa läheisesti syy-seurausvaikutuksiin keskittyvä tutkimus, globaali turvallisuusympäristö tai esimerkiksi liittokuntien käsitykset sodankuvasta. On tehtävä valintoja siitä, miten ja minkälaisia uhkakuvia yhdistellään sekä onko tulevaisuutta arvioitaessa seurattava yhtä tai useampaa näkemystä uhkakuvista ja sodankuvasta.

Kun tarkastelemme sotaa ilmiönä, on ymmärrettävä sodan paradigman viitekehyksen muodostuvan viidestä eri tekijästä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Vallitsevan sodankäynnin kulttuurin keskeisinä määrittäjinä nähdään uhkakuvat, käsitys sodan luonteesta sekä asevoimien rooli osana turvallisuutta. Näiden kolmen osaparadigman lisäksi teknologian kehitys sekä yhteisön käytössä olevat resurssit vaikuttavat keskeisinä käsitykseen sodan kuvasta. Sodan kuva on vahvasti kulttuurisidonnainen ja objektiivista käsitystä sodan luonteesta on mahdoton muodostaa. Sodan kuvaa määriteltäessä osaparadigmoista uhkakuva on keskeinen. Uhkakuva ei tarkoita pelkästään valtiota, vaan se voi olla mikä tahansa riskitekijäksi tulkittu tekijä. Uhkakuva ja sen muutos asettaa toimijoilleen vaatimuksia valmistautua uhkan torjuntaan.

Kuva Puolustusvoimat

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin