Unelmatiimillä ekotehokkaisiin tuloksiin

Pulloposti 32
Milla Harju
ECOPRODIGI-hankkeen projektipäällikkö
Turun yliopisto

Jokainen projektipäällikkö unelmoi tiimistä, joka on tehokas ja omistautunut, sekä yksinkertaisesti tekee sen mitä sovitaan. Jos sovittu vielä saadaan aikaiseksi määrätyssä budjetissa ja aikataulussa, eivät onnenkyyneleet ole kaukana. Parhaimmillaan kuvattu tilanne toteutuu silloin, kun jokainen tiimin jäsen hyötyy projektista muutenkin kuin vain palkkansa verran.

Kuinka tällainen supertiimi sitten kootaan? No nimenomaan huolehtien, että tiimissä on jäseniä joilla on joko a) henkilökohtainen, tai b) liiketoiminnallinen intressi. Tämä tasapaino ideaalitilanteessa pitää huolen siitä, että pyörät rullaavat.

Naiiviako? Ehkä niin, mutta so far, so good. En tietenkään lähtisi huutelemaan tällaisia ilman empiiriseen ihmettelyyn perustuvia havaintoja: olen tällä hetkellä vetämässä Turun yliopiston Pan-Eurooppa Instituutin käynnistämää EU-rahoitteista meriteollisuuden kehitysprojektia ECOPRODIGI:ä. Sen tarkoituksena on sekä tutkia, kehittää että implementoida ekotehokkaita ratkaisuja meriteollisuuden prosesseihin digitalisaation avulla Itämeren alueella. Ekotehokkuus viittaa sekä ekologisiin että taloudellisiin tekijöihin ja siksi projektin ei ollut erityisen vaikea houkutella teollisuuden edustajia mukaan. Ekotehokkuus voidaan nähdä win-win-tekijänä sekä teollisuuden että ympäristön kannalta, todellinen no-brainer kuten kestävään kehitykseen tähtäävät konseptit usein – aina – ovat.

Projektimme 21 kumppanista 10 on meriteollisuuden yrityksiä ja/tai liike-elämän tukitoimijoita. Tämä varmistaa sen, että kun työt projektin puitteissa päättyvät vuoden 2020 lopussa, lopputulokset eli digiratkaisut jäävät elämään ja parhaimmassa tapauksessa vielä innostavat sivuprojekteihin saman teeman alla. ECOPRODIGI:n tarkoituksena on tarkastella laivan elinkaarta sisältäen telakka-, lastaus- ja merenkulun prosessit. Yksi akateemisista kumppaneistamme on keskittynyt indikaattorien määrittelyyn, jotta voimme luotettavasti mitata tuloksia, yksi erikoistuu projektissa kehitettävien ratkaisujen koulutuspakettien kehitykseen, yksi digitaalisten työkalujen kartoitukseen määriteltyjen ongelmakohtien perusteella. Itse ongelmakohdat tulevat suoraan teollisuudelta, mikä varmistaa sen, että tilaus projektille on aito ja tarpeellinen. Itse asiassa tämän viimeisen seikan takia olenkin ääneen ihmetellyt, miksi esimerkiksi hankettamme rahoittava INTERREG-ohjelma on vasta nykyisellä rahoituskaudella mahdollistanut teollisuuskumppanien täysimittaisen osallistumisen projekteihin. Miten se ei ole ollut normi alusta alkaen?

Myönnän, uutena tyyppinä on helppo huudella. Uuteen työympäristöön tullessaan alkaa helposti kyseenalaistaa toimintamalleja: miksi tämä on näin, miksei tehdä noin, mitä järkeä tuossa on? Yksityis- ja vapaaehtoissektorilta tulleena minulla on ollut roppakaupalla opittavaa akateemisessa ympäristössä työskentelystä. Fiksut työpaikat käyttävä uuden tyypin ääneenihmettelyjä ja ehdotuksia voimavarana. On hyvä, että vanhoja toimintatapoja tuuletetaan ja otetaan opiksi muualta tulleiden kokemuksista. Tämän vuoksi on hienoa, että ECOPRODIGI tulee olemaan mukana myös useiden ’clean shipping’ -tematiikan alla toimivien projektien yhteishankkeessa, jossa tehtävänämme on tuoda kokemuksia nimenomaan teollisuuden ja tutkimusinstituutioiden välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena on koota ’best practices’ -ohjeistus, joka rohkaisisi useampia teollisuuden edustajia yhteistyöhön yliopistojen kanssa.

Yritän olla kuulostamatta liian kliseiseltä lainatessani äiti Teresaa, mutta hän on yksinkertaisesti lausunut ”I can do things you cannot, you can do things I cannot; together we can do great things.” Tähän tiivistyy mielestäni erinomaisesti se, miksi todella muutoshakuisia projekteja täytyy tehdä yhdessä eri sektoreiden kanssa, toisiaan kuunnellen ja kunnioittaen.

Lue lisää ECOPRODIGISTÄ.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin