Keväällä 2022 selvitimme Lännen Median suurkyselyssä Suomen yliopistojen Ukraina-opetusta. Isoin uutinen kaikkien 14 korkeakoulun vastauksissa oli Ukraina-opetuksen lähes täydellinen puute. Ukrainan kielen opetus oli juuri Helsingin yliopistossa pääsemässä alulle, mutta muuten Ukrainan asema EU-ehdokasvaltiona tai maailmanpolitiikan keskiössä ei ollut vaikuttanut koulutuksen sisältöihin oikein mitenkään. 

Se oli sentään huomattu, että Suomeen oli tullut kymmeniätuhansia ukrainalaisia Venäjän hyökkäyssodan takia. Ukrainalaisia haluttiin tukea yliopistoyhteisöissä, mutta vaikuttavimpia panostuksia opetukseen taisi olla vapaaehtoinen kielikahvila opetusohjelman ulkopuolella.

Ukrainan kulttuuria, maantiedettä, historiaa, taidetta, omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja niin edelleen ei meillä ole tapana opettaa. Selitys oli usein, että opetamme Ukrainasta osana Venäjää käsitteleviä kursseja tai että opetusohjelmien muokkaaminen vaatii vähintään pari vuotta. 

Nyt selvityksestä on kulunut toista vuotta, mutta tuskin Ukraina-opetuksen ja ukrainalaisten näkökulmien nostamisen prosessi on kovinkaan pitkällä.  

Toisin on esimerkiksi Yhdysvaltain huippuyliopistossa Harvardissa, joka parhaillaan rekrytoi uutta Ukrainan kirjallisuuden ja kulttuurin professoria. Yalen yliopistossa professori Timothy Snyderin luentosarja Ukrainan historiasta vetää salin täyteen ja on katseluhitti YouTubessa.

Antennit kohti Moskovaa – ei kai enää?

Suomessa on totuttu suuntaamaan antennit suoraan kohti Moskovaa. Sen imperialistisen ja vähättelevän prisman läpi myös Ukrainaa on vuosikymmeniä katseltu – ja valitettavasti niin tapahtuu edelleen, kuin viallisen dna:n viemänä. Erään suomalaisen yliopiston slaavilaisten kielten professori kertoi haluavansa pitäytyä venäjässä, sillä eihän meillä opiskella ukrainan ohella muitakaan slaavilaisia kieliä. 

Onko Ukraina-opetus tosiaan sillä hoidettu, että ohjelmassa on Russian Studies tai vaikkapa Euraasian tutkimusta? Eihän Ukraina ole mitään Euraasiaa eikä ”entistä Neuvostoliittoa”, vaan se on nimenomaan keskimääräistä isompi eurooppalainen valtio. Juuri näin vääristyy näkökulma. 

Kun ongelma on ensin tunnistettu, on aika korjata vuosikymmenten aikana meihin iskostettu näkökulmavirhe. 

Päästä siis ukrainalainen ääneen suoraan ilman vääristäviä suodattimia. Koskaan enää ei Ukrainaan ole syytä perehtyä Moskovan kautta. 

Ukrainan valttina monipuolinen riippumaton media

Ukrainan mediaympäristö on säilynyt vapaana. International Press Instituten ja Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmat sananvapausraportit voisi tiivistää toteamalla, että kyllä, Ukrainalla on monia vaikeuksia. Suurimman osan niistä on saanut aikaan Venäjä sodalla, painostuskampanjoilla, miehitettyjen alueiden väkivallalla ja myös toimittajien joutumisella rintamalle. Venäjä on suoraan ampunut toimittajia, mutta suurin osa ukrainalaisista on yksinkertaisesti kaatunut puolustaessaan maataan asevelvollisina. 

Ilman Venäjää Ukrainan mediakehitys olisi varsin myönteistä. Edes sota-ajan poikkeava tilanne ei ole tukahduttanut ukrainalaisilta medioilta moniarvoisuutta. 

Venäjän laajan hyökkäyssodan alettua 24. helmikuuta 2022 Ukrainan suurimpien tv-kanavien resurssit yhdistettiin. Eri mediatalojen toimitukset tuottavat edelleen vuorovedolla Jediny Novyny -nimistä maratonlähetystä, joka kertoo sodasta, kotirintaman arjesta ja myös Ukrainaan liittyvästä maailmanpolitiikasta 24 tuntia vuorokaudessa. Ohjelma on laadukasta journalismia, vaikka sota-ajalle ominaisesti se sisältää hengen nostatusta. 

Ukrainaan on perustettu entistäkin elävämpi ja moninaisempi verkkomedia. Tunnettujen ja vähemmän tunnettujen tekijöiden YouTube-ohjelmia voisi katsoa kellon ympäri. Koskaan aika ei ole ollut otollisempi oppia Ukrainasta ja oppia ukrainan kieltä. Ukrainan näkökulmia tuo esiin myös presidentti Zelenskyin tukema venäjänkielinen Freedom-kanava. 

Kotikylässä Hersonissa vapaus tuntuu arjessa

Toinen tämän kirjoittajista pääsi kesäkuussa kotikyläänsä Hersonin maaseudulle ensi kertaa sen selvittyä venäläismiehityksestä, jota kesti kahdeksan kuukautta viime vuoden maaliskuusta marraskuuhun. Omia vanhempia, näiden naapureita, ystäviä ja tuttavia tavatessa tuli selväksi, että ihmisillä on täysi pääsy informaation äärelle. Yli 45-vuotiaat seuraavat eniten televisiota ja kiinnittävät Maratonissa huomiota juttuihin, jotka tulevat omalta kotiseudulta. Suurin osa Maratonista käsittelee yleisukrainalaisittain sotaa: armeijan menestyksiä ja tappioita, asetoimituksia, ihmisten etsintää, siviiliväestön tilannetta, Venäjän miehityksestä vapautettujen alueiden ongelmia.

Paikallisista asioista ihmiset etsivät tietoa seuraamalla esimerkiksi viranomaisten Telegram-tilejä tai selaamalla Facebookia, missä moni ukrainalainen tekee ratkaisevan tärkeää tiedonvälitystyötä. 

Maaseudulla toimii myös paikallisten kertoman viidakkorumpu. Aamulla pihalla käsitellään usein tietoja jo ennen kuin ne ehtivät televisioon. Kaikki eivät suhtaudu kriittisesti, joten moni kyllä myös hairahtuu feikkeihin. 

Hersonin maaseudulla sananvapautta on mihin verrata. Miehitysaikana pelkkä oman maan lipun pitäminen kotona uhkasi henkeä ja terveyttä. 

Miehitysoloissa kyläläiset osittain menettivät kykynsä seurata uutisia. Asutuskeskuksissa lähellä rintamalinjaa ei ollut useinkaan sähköä, saati nettiyhteyttä. Ihmiset keksivät keinoja, ja esimerkiksi kytkemällä generaattorin saattoi katsella 20 minuuttia ukrainalaisia uutisia. Tietojen kertominen edelleen naapureille oli arjen sananvapausteko. Valitettavasti Ukrainan uutisten seuraamiseen ei ole mahdollisuutta ihmisillä, jotka asuvat esimerkiksi sadan kilometrin päässä Venäjän edelleen miehittämillä Ukrainan alueilla. Miehitys on myös median miehittämistä ja korvaamista omalla propagandasisällöllä. 

Ukrainan sananvapaus elää nyt television ja verkon varassa. Sanomalehtien jakelu on käytännössä mahdotonta. Ehkä suurin vapauden tae on vilkas kansalaisyhteiskunta, josta on noussut esiin mahtava määrä riippumattomia asiantuntijoita, suorasanaisia vaikuttajia ja reippaita vapaaehtoisia. Jopa viranomaisten on puhuttava kansalle suoraan. 

Sanahelinän sijasta todellista tukea Ukrainalle

Ukrainan kielen ja mielen opiskeleminen olisi äärettömän tärkeää Suomessakin, sillä maa on Ukrainan tukemisen etujoukoissa. Sen pitäisi myös näkyä käytännön tiedonvälityksessä.

Juuri Ukrainan media, Ukrainan ääni, ukrainalaisten työ ja toiminta on se, joka kirkkaimmin antaa vastavoiman ja auttaa tekemään pesäeron henkiseen riippuvuuteen Moskovasta.

Maailman mediassa on nähty runsaasti hyviä esimerkkejä siitä, miten tapahtumista kuullaan suoraan luotettavilta ukrainalaisilta itseltään. Oma yhteistyömme on tuonut lukuisia tärkeitä ukrainalaisten haastatteluja esimerkiksi Turun Sanomien lukijoille. 

Eikö olisi myös yliopistojen aika ryhtyä toimiin, jotka todistavat Ukrainan olevan suvereeni ja mielenkiintoinen tutkimuskohde? Sillä on oma tarinansa ja kehityskaarensa vahvasti osana Euroopan historiaa. Ukrainan sijoittaminen pakonomaisesti erilaisten Venäjä-yhteyksien alle on loukkaavaa ukrainalaisille ja osoitus tietämättömyydestä kaikille. 

Sananvapauden mallimaana Suomella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa Venäjän lietsomaa kolonialismia suhteessa Ukrainaan tai ukrainalaisiin.


Matti Posio on Lännen Median toimituksen päällikkö, joka kirjoittaa Turun Sanomille. Yuliia Shchetyna on ukrainalainen toimittaja ja Radio Svobodan ukrainankielisen Novyny Priazov’ja -uutismedian tuottaja. Kirjoittajat toteuttavat yhdessä Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston hankkeena Tampereen sananvapaustapahtumaa, joka pureutuu mediavapauden merkitykseen osana itsenäisen Ukrainan tarinaa. Tapahtuma järjestetään 26.-28.9.2023.


Kolumni edustaa kirjoittajien näkemyksiä, mitkä eivät välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.