Tutkitussa tiedossa on pienen maan turva

Pulloposti 29
Juhana Aunesluoma
Tutkimusjohtaja
Eurooppa-tutkimuksen keskus
Helsingin yliopisto

Maailma on muuttunut arvaamattomaksi. Totutut globaalin hallinnan rakenteet ovat heikentyneet ja maailmanpolitiikka pyörii yhä enemmän henkilöiden ympärillä. Diplomatian perinteiset pelisäännöt ja puhetavat ovat väistyneet persoonallisemman tyylin tieltä.

Myös muilla kuin suurvaltojen johtajilla on väliä. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin ja Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong Unin kesäkuinen tapaaminen osoitti, kuinka pienellä mutta ärhäkällä haastajalla voi olla kokoaan suurempi merkitys. Vuosikausien väännön jälkeen Pohjois-Korea onnistui kiristämään maailman johtavalta sotilasmahdilta myönnytyksiä, joita se tuskin olisi saanut ilman Trumpin mieltymystä kahden kesken sovittuihin ”diileihin”.

Valtioiden johtajilla ja heidän henkilökohtaisilla mieltymyksillään ja arvostuksillaan on todella väliä. Euroopassa katseet kohdistuvat Ranskan ja Saksan johtajiin Emmanuel Macroniin ja Angela Merkeliin, näiden haastajista Unkarissa, Italiassa tai Itävallassa puhumattakaan. Britannian tuleva asema EU:n läheisenä kumppania tuntuu kilpistyvän siihen, kuinka hyvin pääministeri Theresa May saa pidettyä oman puolueensa rivit kasassa.

Tutkijan silmin maailman tila näyttäytyy vanhan toimija-rakenne -asetelman kääntymisenä toimijoita korostavaan suuntaan. Rakenteiden hajotessa tai muuttuessa valtaa siirtyy yksittäisille toimijoille. Tällöin myös tutkijoiden katseet siirtyvät yhä enemmän johtajiin ja keskeisiin vaikuttajiin, ja siihen miten he joko hajottavat olemassa olevia rakenteita, hyödyntävät niitä tai luovat uusia niiden tilalle.

Suomi on koko kylmän sodan jälkeisen ajan painottanut rakenteita, kansainvälisiä sääntöperustaisia instituutioita ja monenkeskistä diplomatiaa. EU:n jäsenenä ja pienenä valtiona Suomen on ollut järkevää korostaa esimerkiksi komission ja parlamentin roolia EU:n päätöksenteossa, tai kantaa huolta Yhdistyneiden kansakuntien toimintakyvystä. Samaan aikaan on ylläpidetty henkilötason yhteyksiä keskeisiin EU-maihin, Yhdysvaltoihin sekä Kiinan ja Venäjän johtoon.

Suomen ulko- ja Eurooppa-politiikan päälinja on korostanut instituutioita, sääntöjä, ja kansainvälisten suhteiden hitaasti muuttuvia pohjarakenteita. Ne ovat luoneet Suomen toimintaympäristöön vakautta ja ennustettavuutta.

Merkittävä osa suomalaista Eurooppaa ja maailmanpolitiikkaa koskevaa tutkimusta ja asiantuntemusta on suuntautunut näiden instituutioiden ja rakenteiden ymmärtämiseen. Pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta, ja Suomen ulkosuhteiden ja EU-politiikan kokonaisuus osataan jäsentää hyvin sen taloudellista ja geostrategista perustaa vasten.

Vaan kuinka hyvin Suomessa tehtävä tutkimus palvelee henkilökeskeisemmän ja samalla vaikeammin ennustettavan maailman ymmärtämistä? Millä tolalla on kansainvälisten suhteiden ja Eurooppa-tutkijoiden ymmärrys eri valtioiden johtavien eliittien tai päätöksenteon sisäpiirien dynamiikasta tai sisäpolitiikan kiemuroista? Ymmärretäänkö Suomessa riittävästi henkilökeskeisen päätöksenteon psykologiaa, ryhmädynamiikkaa tai kognitiivisten vinoumien vaikutusta? Osataanko analysoida tieteellisesti vankoin ja koetelluin menetelmin tunteiden vaikutusta päätöksenteossa tai valtioiden välisissä neuvotteluissa?

Rakenteisiin keskittynyt tutkimus on jättänyt yksilöt tai pienten eliittiryhmien sisäisen dynamiikan liian vähälle huomiolle. Historiantutkimuksessa valtioiden johtajiin ja eliitteihin keskittyneestä suurmieshistoriasta ehti vuosikymmenten mittaan tulla suorastaan kirosana.

Kotimaiset tutkijat ovat onneksi heränneet haasteeseen. Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistoissa on erityisesti kansainvälisten suhteiden ja poliittisen historian tutkijoita ja tutkimusryhmiä, jotka tarkastelevat päätöksentekoa ja politiikan muodostumista henkilökeskeisestä näkökulmasta. Apuvälineinä tässä tutkimuksessa käytetään mm. sosiaalipsykologian piirissä kehitettyjä teorioita ryhmädynamiikasta, päätöksenteon tietopohjasta, polkuriippuvuudesta sekä tulevaisuudenodotusten vaikutuksesta johtajien tekemiin valintoihin.

Tutkimusasetelmat muistuttavat joiltakin osin perinteisiä henkilökeskeisen historiankirjoituksen tai toimijakeskeisen yhteiskuntatutkimuksen piirteitä, joskin niitä on vahvasti päivitetty uusilla ideoilla ja käsitteillä. Vanhojen ideoiden ja kiinnostusten paluu tutkijoiden työpöydille ei ole askel taaksepäin. Maailma muuttuu, ja tutkimus seuraa mukana.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin