Tuntematon ja lumoava Liettua

Pulloposti nro 21
Esa Karvinen
Liettuan kunniakonsuli

Liettua on edelleen tuntematon maa isolle osalle suomalaisia. Tämä havainto vahvistuu, kun tapaa maamme ihmisiä, jotka arvuuttelevat Baltian maiden keskinäistä maantieteellistä järjestystä. Suomenlahden toisella puolella sijaitseva Viro on tuttu, mutta kumpi sitten tulikaan - Latvia vai Liettua?

Itämeren rannalla sijaitseva Liettua on Baltian maista eteläisin, se on myös niistä suurin ja väkirikkain. Tämä noin kolmimiljoonainen kansakunta puhuu omaa liettuan kieltään, on pääosin katolilainen ja rakastaa koripalloa. Koripallo on heidän toinen uskontonsa, kuten he itse ilmaisevat asian. Takana on useita olympiamitaleita ja Euroopan mestaruuksia. Maailmalla laajasti pelatun koripallon merkityksen liettualaisille ymmärtää hyvin, kun sitä vertaa jääkiekkoon ja suomalaisuuteen.

Suomalaisille ja liettualaisille suoruus, täsmällisyys ja ahkeruus ovat yhteisiä piirteitä. Sanat laiva ja kirves ovat myös molemmille yhteisiä, samaa tarkoittavia sanoja. Suomi tunnetaan Liettuassa tuttavallisesti sanana Suomija. 

Liettua on länsimaistunut voimakkaasti 1990-luvun alun itsenäistymisensä jälkeen. Se on ollut jo yli 10 vuotta sekä EU:n että NATOn jäsen, ja viime vuonna Liettuassa otettiin euro käyttöön. Liettuaa johtaa jo toista kauttaan sen ensimmäinen naispresidentti, rautarouvaksikin kutsuttu Dalia Grybauskaité - intohimoinen koripalloilija ja mustan vyön karateka.

Liettuan suhdetta Venäjään voi kuvata tiukaksi. Lähihistoriassa olleet kokemukset, taustalla oleva NATO-jäsenyys, Venäjän Kaliningradin maantieteellinen sijainti ja Ukrainan tapahtumat ovat esimerkkejä siitä, jotka ovat vaikuttaneet Liettuan vahvoihin näkemyksiin. Liettuan venäjänkielinen vähemmistö on Baltian maista pienin, vain noin 9 prosenttia koko väestöstä. Liettuan energiaratkaisut ovat myös vähentäneet riippuvuutta Venäjään.

Suomalaisyrityksiä Liettuassa toimii nykyisin noin 170. Tunnetuimpia ovat Fortum, Neste, YIT, Rautakesko, Fiskars, Fazer, Lemminkäinen, Prisma, Hesburger, Pohjola ja TeliaSonera. Suomalaisiin tuotteisiin liittyy Liettuassa mielikuva korkeasta laadusta. Liettuan yritysverotus on EU-alueen alhaisimpia (15 %) ja keskipalkka on vajaat 700 euroa/kk (netto). Ei siis ole ihme, jos Liettua kiinnostaa yrityksiä. Mielikuvat ja todellisuuden tuntemattomuus maasta voivat estää suomalaisten yritysten yhteistyön syntymisen Liettuan kanssa.  

Liettua on rakentanut useita teollisuuspuistoja houkutellakseen uusia investointeja. Korkean teknologian yrityksille on tarjottu verohelpotuksia, kilpailukykyistä toimintaympäristöä, osaavaa työvoimaa, alhaista kustannustasoa sekä poliittista tukea. Suomi on ollut Liettualle merkittävä investoijamaa. Liettua on edelleen muuttumassa suomalaisyritysten liiketoiminnalle avoimemmaksi ja helpommaksi toimintaympäristöksi. Esimerkiksi uuden yrityksen rekisteröinti on mahdollista tehdä parissa kolmessa päivässä.

Liettua on myös mitä mainioin matkailumaa. Harva meistä suomalaisista on tietoinen, että pääkaupungissa Vilnassa on yksi suurimmista Euroopan vanhoista kaupungeista tunnelmallisine ravintoloineen, pikkukatuineen ja puistoineen. Tai että Itämeren rannalla sijaitsevan Palangan kuuluisa hiekkaranta on noin 18 km pitkä.

Varsinkin kesällä Liettua on täynnä kulttuuritapahtumia, katumusiikkia ja konsertteja. Hyvän mielen tuo myös ystävälliset ihmiset, hyvä palvelu ja alhainen hintataso. Kokemuksena on, että suomalaiset toivotetaan aina tervetulleiksi. Jos maan kansalaiset yleensä määriteltäisiin palvelukyvyiltään joko palvelevaksi kansaksi tai palveltavaksi kansaksi, liettualaiset ovat nykyään palveleva kansa. Siellä ymmärretään palvelun merkitys, myös matkailun edistämisessä.

Liettua onkin tulossa yhä tutummaksi suomalaisille kasvavan kanssakäymisen myötä. Lento Helsingistä Vilnaan kestää noin tunnin ja vartin, ja Tallinnasta pääsee myös kätevästi bussilla Liettuaan. Arviolta jopa 80.000 suomalaista turistia vierailee vuosittain Liettuassa. Eikä ihme, sillä kun Liettuaan tutustuu, se lumoaa.

Lisätiedot: esa.karvinen(a)oph.fi

Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.

Pulloposti 21/2016

Palaa otsikoihin