Tunnelmia ja ajatuksia Saaristomerestä

Pulloposti 55
Hannu Klemola
Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin aluepäällikkö
Saaristomeren Suojelurahaston hoitokunnan jäsen

Lupasin jo keväällä lapsille, että vien heidät kesän lopulla uimareissulle Saaristomeren kauneimmalle uimarannalle. Pettymys oli valtava, kun rannan peittikin sinilevähiutaleet, joita aallot olivat vielä kasanneet hiekkarannan vesirajaan. Vain kahta päivää aiemmin olin käynyt yksin rannalla uimassa, enkä ollut havainnut sinilevää. Käärme oli uinut paratiisiin ja edessä oli pitkä ajomatka toiselle rannalle. Ajon aikana muistelin omia lapsuuden kesiä Saaristomerellä, sinilevästä ei puhunut kukaan, järviruokokaan ei ollut vielä vallannut pientä hiekkarantaamme. Isän kanssa kävimme nostamassa verkoista kampeloita. Lapsuuden kesien aurinkoisuudesta en tiedä, mutta ainakin meri voi silmämääräisesti vielä nippa nappa paremmin – ja me merestä nauttivat kesäasukkaat. Toki pinnan alla muhi jo tuolloin ongelma, sillä Saaristomerellekin oli ylilannoituksen, teollisuuden, kalankasvatuksen ja yhdyskuntien jätevesien ja pelto- ja metsäojien kautta ladattu valtavasti ravinteita, joiden seurauksia myöhemmin sitten todistimme.

Itämeren ja Saaristomeren tilasta ja rehevöitymisestä on nyt puhuttu jo vuosikymmeniä. Meri on saanut tuekseen erilaisia strategioita, tiekarttoja, seminaareja, sopimuksia, lainsäädäntöä, ohjelmia, hankkeita ja laajan kansalaisten tuen. Poliitikotkin muistavat aiheen puheissaan ja Euroopan unionikin tukee meren tilan huononemisen pysäyttämistä ja parantamista. Meillä on tutkimus- ja seurantatietoa, ymmärrystä syistä ja seurauksista sekä keinoja ja halua muuttaa asioita, mutta silti kehitys tuntuu hitaalta. Tavoitevuosia siirretään eteenpäin. Uutiskuvat pysäyttävät: sinilevä kukki tänäkin kesänä kirkkaan vihreänä Itämeressä merkkinä vakavasta rehevöitymisestä.

Centrum Balticum -säätiön Saaristomeren Suojelurahasto on aikanaan syntynyt ihmisten ja tahojen toimesta, jotka ovat olleet huolissaan Saaristomeren tilasta. Meren tilan heikkeneminen on synnyttänyt halun toimia Saaristomeren hyväksi ja kasvattanut tahtoa levittää tietoa asian tärkeydestä. Saaristomeren Suojelurahasto on pienenä ja alueellisena toimijana osa suurempaa verkostoa, joka ahertaa Saaristomeren pelastamiseksi. Rahasto on tukenut vuosien varrella kymmeniä erilaisia hankkeita, tiedottanut, neuvonut ja kerännyt pesämunaa jaettavaksi toimille, jotka pyrkivät parantamaan Saaristomeren tilaa. Jokainen meistäkin voi osallistua lahjoittamalla vaikka pienenkin summan Saaristomeren hyväksi.

Saaristomeren Suojelurahasto pitää tärkeänä tukea nimenomaan pieniäkin paikallisia toimijoita, Saaristomeren suojelijoita ja yhteisöjä, jotka omassa lähiympäristössään haluavat toimia meren tilan hyväksi; vesistökunnostuksia, ravinteiden poistoa, jätevesien puhdistusta, viestintää sanojen ja kuvien voimalla. Meri on meri, mutta on tärkeätä myös muistaa se, että toimenpiteet ylempänä valuma-alueilla ovat meren tilan kannalta oleellisia. Jokien kautta on aina kuljettu ja kuljetettu erilaisia asioita, ravinteetkin kulkeutuvat alajuoksulle samoja reittejä.

Itämeri on toki myös luontoa ja ihmisiä merenpinnan päällä. Elävä ja terve rannikko ja hyvinvoiva meri ovat samaa kokonaisuutta, toinen tarvitsee toista. Meidän tulee yhdessä hoitaa, suojella ja ylläpitää luontotyyppejä, lajeja ja kulttuuriympäristöjä ja samalla huolehtia kestävällä tavalla asumisesta, liikkumisesta ja elinkeinoista, sitä kuuluisaa vihreää ja sinistäkin siirtymää.

Tulevaisuudessa ehkä voitamme taisteluita Saaristomeren puolesta tai saamme niitä kuuluisia torjuntavoittoja, mutta onko sota hävitty? Välillä malkaa ei nähdä omassa silmässä ja syyllisiä haetaan itse luonnosta, milloin merimetsoista, milloin luonnollisista huuhtoumista tai ilmastonmuutoksen väistämättömyydestä. Tai ainakin pahempi syyllinen on se Puola tai Venäjä. Pienten asioiden kuten kesämökkien jätevesien käsittelystä tai veneiden pohjamaaleista määrääminen tuntuu onnistuvan helpommin kuin esimerkiksi maa- ja metsätalouden ja kalankasvatuksen päästöihin vaikuttaminen, mitenkään väheksymättä jo tehtyjä parannuksia ja pientenkin asioiden tärkeyttä. Viime vuosien uutisvirta pandemioista sotiin tuntuu jättävän Itämerenkin tilan varjoonsa. Jokainen elinkeino puolustaa omaa tärkeyttään, vaikka vesistöt ja Itämeri maksavat laskun. Myös meistä jokainen Saaristomerestä nauttiva jättää mereen oman jälkensä, tavalla tai toisella, isomman tai pienemmän. Ehkä Saaristomerenkin kuten koko maapallon osalta isoin kysymys on elämäntapamme ja kuluttamisemme. Voimme saada aikaan parannuksia myös menettelytapojen muutoksesta, osaa asioista, kuten liikkumista ja syömistä voi tehdä kevyemmällä kuormituksella. Kauhoessani sammakkoa sinilevässä, lasten istuessa rannalla kännyköitään näpräten, mietin mistä minä olisin valmis luopumaan? En ainakaan Saaristomerestä. Mistä sinä olet valmis luopumaan?

Palaa otsikoihin