Tarvitsemme estävää kehitystä!

Pulloposti 10
Lassi Linnanen
Ympäristöjohtamisen ja -talouden professori
Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Kyllä, luit oikein. Otsikossa ei ole painovirhettä. Estävä kehitys tarkoittaa huomion kiinnittämistä ympäristön asettamiin absoluuttisiin rajoihin ja eri tavoitteiden välisiin ristiriitoihin. Rajat eivät tule vastaan luonnonvarojen riittävyydessä vaan niiden liiallisen käytön aiheuttamassa ekosysteemipalveluiden järkkymisessä.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jari Lyytimäki kirjoittaa blogissaan, että rajallisten resurssien maailmassa kestävän kehityksen on oltava yhä useammin myös estävää kehitystä. Haittojen synnyn estämisen pitää olla kestävän kehityksen ytimessä niin Suomessa kuin rajojemme ulkopuolella.

Estävä kehitys ei kuulosta ollenkaan niin mukavalta kuin kestävä kehitys. Vaikeaa asiaa ei nyt vain tässä tapauksessa saa puhuttua mukavaksi, vaikka mieli tekisi. Jos päätöksentekijät aikuisten oikeasti uskoisivat tiedettä, olisi globaali hätätila jo julistettu.

Näitä estämistä vaativia ristiriitoja riittää. Aikamme suurin ristiriita on fossiilisiin polttoaineisiin suhtautuminen. Haluamme talouskasvua, jonka uskomme lisäävän hyvinvointia. Kasvu tarkoittaa toimeliaisuuden lisääntymistä, mikä taas tarkoittaa lisääntyvää energiantarvetta. Rajana tulee vastaan globaali hiilibudjetti. Mikäli haluaisimme rajoittaa maapallon lämpenemisen turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen, meidän tulisi jättää käyttämättä, kirjaimellisesti maahan, noin 80 prosenttia kaikista jo käyttöön otetuista fossiilienergian esiintymistä. Meidän pitäisi tässä mittakaavassa estää Venäjää, Saudi-Arabiaa ja muita öljyn, kivihiilen ja maakaasun tuottajia. Yhtäkään euroa ei enää tässä maailmassa pitäisi investoida fossiilienergiaa hyödyntäviin projekteihin.

Tarvitsemme myös estävää maataloutta. Sillä saralla yksi ratkaisemattomista ristiriidoista on torjunta-aineiden käyttö maataloudessa. Tutkijoiden mukaan lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista on kuolemassa sukupuuttoon. Maalla elävistä hyönteisistä uhatuimpia ovat perhoset, pistiäiset ja lantakuoriaiset. Tärkeimpänä syynä tuhoon ovat viimeisten 20 vuoden aikana käyttöön otetut maatalouden hyönteismyrkyt, kuten neonikotinoidit, joita käytetään rutiininomaisesti ja jotka jäävät maaperään. Ne steriloivat maaperän ja tappavat kaikki hyönteiset. Olisiko estävän kehityksen paikka?

Luovan tuhon käsite sopii hyvin yhteen estävän kehityksen kanssa. Luova tuho on jo ennen toista maailmansotaa vaikuttaneen taloustieteilijä Joseph Schumpeterin ajatus. Ilmaisu viittaa siihen, miten vanhat tavat tehdä asioita tuhoutuvat ja uudet tulevat tilalle. Jos haluamme uutta, emme voi säilyttää vanhaa. Molempia ei voi yhtä aikaa saada. Usein ei ole kyse teknologisesta ongelmasta, vaan poliittisista päätöksistä.

Nykyiset yritystuet ovat hyvä esimerkki estävään kehitykseen vaadittavien poliittisten päätösten puutteesta. Suomen valtio tukee yritysten energian käyttöä suorasti tai epäsuorasti yli kahdella miljardilla eurolla vuodessa. Ympäristölle haitalliset tuet poistamalla olisi mahdollista päästä ainakin 800 miljoonan euron säästöihin. Tällä hallituskaudella nähtiin surullinen episodi, kun hallituksen asettama parlamentaarinen yritystukityöryhmä ei pystynyt yhdenkään euron leikkauksiin. Ei auta, että sanomme olevamme menossa parempaan suuntaan, jos samanaikaisesti mahdollistamme huonossa pysymisen.

Estävä kehitys ei ole rakettitiedettä. Vaikka tieto kaikista isoista ekologisen kestävyyden ongelmista on ollut olemassa yli 20 vuotta, päätöksentekijät ja kuluttajat, me kaikki, olemme siirtäneet rajoittavaa toimintaa tulevaisuuteen. Ei vielä tarvitse. Ei vielä ole kiire. Antaa talouden vielä kasvaa. Mutta kun riittävän kauan vatuloimme, jossakin vaiheessa tulee kiire. Monet asiat nähtävästi hoituvat vasta, kun niillä on tavoiteaikataulu, josta ei voi joustaa. Se aika on nyt.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin