Talvimerenkulku perustuu tietoon, tutkimukseen ja yhteistyöhön

Pulloposti 32
Elisa Mikkolainen
Osastonjohtaja
Vesiväyläosasto
Väylävirasto

Kulunut jäätalvi on ollut monimuotoinen: siinä missä jäätilanne on ollut Suomenlahdella ja Selkämerellä varsin tavanomainen, ovat laivat Perämerellä liikkuneet erittäin hankalissa olosuhteissa.

Perämerellä jouduttiin turvautumaan erikoisjärjestelyihin, kun Kemiin ja Tornioon johtavaa syväväylää ei pystytty avaamaan helmikuun puolivälin jälkeen, vaan laivaliikenne ohjautui yli kahden kuukauden ajan Oulusta eteenpäin rannikkoväylää pitkin.  Ruotsin puolella Kalixin satamaan johtava väylä suljettiin maaliskuun alussa, eikä laivat päässeet satamaan lähes kuukauteen. Moni kokenut merenkulkija onkin verrannut kuluneen talven jäätilannetta Perämerellä aiemmin koettuihin erityisen ankariin talviin 1986/1987 ja 2010/2011.

Kaikki suomalaiset ja ruotsalaiset jäänmurtajat ovat tänä talvena olleet liikkeellä avustamassa kauppalaivoja. Haastavista oloista huolimatta elinkeinoelämän tarpeet ja huoltovarmuudelle tärkeät kuljetukset on saatu hoidettua melko pienillä viiveillä. Ankara talvi onkin ollut hyvä muistutus talvimerenkulun merkityksestä maamme elinkeinoelämälle. Suomen vienti- ja tuontikuljetukset ovat riippuvaisia ympärivuotisista merikuljetuksista.

Jäänmurron järjestämisvastuullisena viranomaisena Väylävirasto toimii tiiviissä yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa. Yhteistyö jäänmurron koordinoinnissa on talviaikaan päivittäistä. Maiden murtajakalustoa operoidaan yhtenä kokonaisuutena, jonka tukena toimii yhteinen talvimerenkulun ohjausjärjestelmä.

Turvalliset meriväylät ja ympärivuotinen merenkulku takaavat elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisäksi myös sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden tarpeet. NATO-jäsenyyden myötä Suomi-Ruotsi-yhteistyö tiivistyy entisestään myös merialueilla. Viranomaisyhteistyö vahvistuu niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, samoin yksityisten toimijoiden yhteistyö viranomaisten kanssa.

Merenkulun ja erityisesti talvimerenkulun toimintaympäristö on muuttumassa monella tavalla.  Kulunut talvi on hyvä muistutus siitä, että ilmastonmuutoksesta huolimatta Itämerellä koetaan tulevaisuudessakin ankaria jäätalvia. Myrskyt ja epävakaat sääolot saattavat jopa lisätä jäänmurron tarvetta. Merenkulussa on käynnissä siirtymä kohti energiatehokkaampia laivoja ja vaihtoehtoisia polttoaineita. Siirtymän myötä laivat suunnitellaan ensisijaisesti avovesiolosuhteisiin, ja niiden jäissäkulkukyky heikkenee samalla kun aluskoot kasvavat ja konetehot heikkenevät.

Lisähaasteen tulevaisuuden merenkululle tuo merituulivoima, jota suunnitellaan rakennettavaksi runsaasti nimenomaan Merenkurkkuun ja Perämerelle. Merituulipuistot tulevat pienentämään merenkulun käytettävissä olevaa aluetta ja vaikuttamaan merenkulun käyttämiin reitteihin.  Avovedessä väylät ja liikenteenjakoalueet ohjaavat alusten käyttämiä reittejä, mutta talvimerenkulun kannalta tilanne on toinen.  Muuttuvassa ja liikkuvassa jääkentässä liikkuminen ohjautuu sinne, missä jääolot mahdollistavat alusten kulkemisen, joko itsenäisesti tai avustettuna.

Merituulipuistot tulevat muuttamaan myös jääkentän käyttäytymistä. Tuulivoimapuistojen voidaan olettaa rikkovan liikkuvaa jääkenttää. Joissakin jää- ja tuuliolosuhteissa ne saattavat myös sitoa jääkenttää paikoilleen. Kun merijään dynaamisuus lisääntyy ja merenkulun käytettävissä oleva alue pienenee, talvimerenkulku vaikeutuu väistämättä. Vastaavasti alusliikenne vaikuttaa merijään dynamiikkaan.

Tämän monimutkaisen kokonaisuuden mallintaminen onkin valmisteilla Väyläviraston ja Ruotsin Sjöfartsverketin yhteisessä WINMOS III-hankkeessa. Malli tuottaa tietoa siitä, miten merituulivoima ja jääkenttä ovat vuorovaikutuksessa ja auttaa selvittämään, miten on mahdollista rakentaa merituulivoimaa niin että merenkulun toimintaedellytykset turvataan. Lisäksi malli auttaa määrittelemään tulevaisuudessa tarvittavan jäänmurtokaluston kapasiteettia, suorituskykyä ja muita ominaisuuksia.

Suomen kilpailukyky ja saavutettavuus tarvitsevat toimivia ja turvallisia meriväyliä. Muuttuva toimintaympäristö asettaa talvimerenkululle uusia vaatimuksia, joihin vastataan tiedolla, tutkimuksella ja yhteistyöllä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin