Syökää kalaa!

Pulloposti 39
Riikka Purra
Kansanedustaja
Puolueen puheenjohtaja

Nautin kaupassa käynnistä ja ruokaostosten teosta. Vihannes- ja hedelmäosaston ohella eniten ilahduttavat kalatiskin kyltit, joissa kerrotaan juuri kyseisenä aamuna tulleen lasti silakkaa tai muikkua. Kaikki kala on hyvää, mutta mikään ei voita annosta perunamuusia, suolakurkkua, salaattia ja rapeita silakkapihvejä. Itämeren silakan myrkkypitoisuudet ovat laskeneet selvästi säädettyjen enimmäispitoisuuksien alle, ja silakkaa voi syödä huoletta.

Suomessa syödään liian vähän kalaa ja erityisesti suomalaista kalaa, vain noin viidennes kaikesta. Eniten kulutetaan Norjasta tuotua kasvatuslohta tai Aasiasta roudattua tonnikalaa. Ulkolaisen kalan kulutus kasvaa, mutta kotimaista ei ole riittävästi tarjolla.

Kalan kuluttajahinta on selvästi noussut, ja kyseessä on yksi ensimmäisistä tuotteista, jotka häviävät ostoskärrystä laajan inflaation aikaan. Kalan syöminen sekä terveyden että kotimaisena ympäristön vuoksi on kuitenkin tärkeää ja edistämisen arvoista, puhumattakaan työllisyyteen, kestäviin elinkeinoihin ja talouteen liittyvistä hyödyistä.

Kalasta saa tärkeitä omega-3-rasvahappoja, runsaasti D-vitamiinia, laatuproteiinia ja monia vitamiineja ja kivennäisaineita. Kalan syömistä pitäisi lisätä erityisesti sydän- ja verisuoniterveyden kannalta.

Kun syö Itämerestä kestävällä tavalla pyydettyä kalaa, merestä tulee samalla poistettua rehevöittäviä ravinteita. Pohjanlahden silakan kalastus on saanut Suomessa MSC-sertifikaatin, joka on merkki kestävästä kalastuksesta. Ylipäätänsä silakan, hauen, muikun, kuhan, ahvenen ja siian kalastus on ympäristöteko vähentäessään vesistöjen ravinteita ja hidastaessaan rehevöitymistä. Lisäksi mikäli kala korvaa lihaa ja lihavalmisteita, jää viivan alle paljon muutakin positiivista.

Itämereltä pyydetystä silakasta kuitenkin vain hyvin pieni osa, muutamia prosentteja, päätyy suomalaisten ruokalautasille. Enemmistö käytetään kalajauhon tai rehun raaka-aineena. Sekin on hyvä, ja tukee kalataloutta, mutta silakan syöntiä kannattaisi myös selvästi lisätä. Jos perinteiset suomalaiset silakkapihvit eivät innosta, voi kokeilla vaikka marinoitua silakkaa maki-rullan sisällä eli silakkasushia. Ympäristö huomioiden riisin tilalle olisi parasta laittaa kotimaista kauraa, kvinoaa tai vaikka itse suosimaani kukkakaalimurua.

Maastamme löytyy edellytyksiä kalan syömisen lisäämiselle, sekä luonnonkalan käytön että kalantuotannon. Useiden kyselyiden mukaan suomalaiset haluaisivat syödä enemmän kotimaista kalaa. Lisää kotimaista kalaa toivovat myös kalanjalostus ja kauppa. Sormia napsauttamalla tilanne ei kohene, ja haasteita riittää, kuten alkutuotannossa muuallakin.

Siitä kun vuosituhannen alussa olin Saaristomerellä ympäristötiedon kenttäkurssilla mittaamassa veden laatua ja muun muassa tutustumassa kalankasvattamoihin, moni asia on mennyt paljon eteenpäin. Kasvatetun kalan vesistövaikutus on nykyään vain noin 1–2 prosenttia Suomen ravinnekuormituksesta Itämereen. Itämeren suojelukomissio poisti viime vuonna Ahvenanmaan ja Saaristomeren kalankasvattamot pahimpien kuormittajien listalta.

Kotimainen kasvatettu kirjolohi on Suomen WWF:n kalaoppaassa merkitty vihreällä värillä, mikä tarkoittaa ympäristövaikutusten minimointia. Norjan vastaavalla tuotteella on keltainen väri – ja siis suuremmat kielteiset ympäristövaikutukset. Suomalainen kirjolohi on parempaa kuin ulkolainen myös tästä näkökulmasta.

Lupakäytäntöjä helpottamalla kotimaista kalantuotantoa on mahdollista lisätä jopa kolminkertaiseksi. Alan työllistävyys ja arvo paranisivat selvästi, ja kasvatetun kalan kotimaisuusaste nousisi yli 50 prosentin. Kyse on myös omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.

Kaupallisten kalastajien määrä kotimaassa vähenee kovaa vauhtia, ja elinkeinon tilanne on hankala, ei vähiten inflaation ja Suomen ulkopuolelta heijastuvien ongelmien vuoksi. Haasteita lisäävät rannikolla hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat ongelmat. Toinen entisestään elinkeinoa tulevaisuudessa haittaava asia on merituulivoiman rakentaminen. Laajamittainen teollinen toiminta on pois muusta meren käytöstä, myös kalastuksesta. Sillä tulee olemaan vaikutuksensa myös kalakantoihin. Onkin syytä edistää tavoitetta siitä, että osa tuulivoimayhtiöiden tuotoista rahastoidaan ja hyödynnetään kompensaationa ympäristöhaitoista ja kalastajien menetyksistä.

Palaa otsikoihin