Suomi ja Yhdistynyt Kuningaskunta: Tuhat vuotta on vasta alkua

Pulloposti 40
Tom Dodd
Ison-Britannian Suomen suurlähettiläs

Sanotaan, että Yhdysvallat ja Yhdistynyt Kuningaskunta ovat kaksi maata, joita yhteinen kieli erottaa. Sen sijaan väitän, että Suomea ja Britanniaa yhdistää yksi ja sama kieli, joskin suomi ja englanti poikkeavatkin toisistaan.

Suomen ja Ison-Britannian yhteistyö on jo tuhat vuotta kestänyttä ystävyyttä. Kauppiaat Englannista ja Skotlannista saapuivat Itämerelle varhaiskeskiajalla. Turun piispa Henrik, joka oli kotoisin Lincolnshirestä, oli Suomen ensimmäinen englantilainen lähettiläs. Hänen tehtävällään oli tosin melko ikävä loppu. Brittiläisiä sotilaita työskenteli palkkasotureina Ruotsin kruunulle; jotkut jäivät, ja heidän nimensä koristavat edelleen Ritarihuonetta Helsingissä.

Pysyvämmän jäljen jätti ensimmäinen Suomen ja Brittein saarten välillä kulkenut kauppatavara: terva. Suomalainen terva oli välttämätöntä varhaiselle brittiläiselle merkantilismille ja sitä tukeneelle kuninkaalliselle laivastolle 1700-luvun alusta lähtien. Puun vienti varsinkin Britannian hiilikaivoksiin alkoi lisääntyä. James Finlaysonista tuli Suomen ensimmäinen tehtailija vuonna 1820, ja hän perusti myös Tampereen teollisuuskeskittymän. Joukko brittiläisiä kunniakonsuleita toimi pian jokaisessa Suomen satamassa. Aikaa myöten myös brittien myötätunto suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan kasvoi. Vuoden 1917 jälkeen Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli tärkeä rooli sen varmistaessa Suomen itsenäisyyden säilymisen noina varhaisina vuosina sekä diplomaattisin keinoin että Kuninkaallisen laivaston hallitseman Itämeren avulla.

Kauppa Ison-Britannian kanssa oli elintärkeä Suomen taloudelle 1930-luvun laman aikana. Myöhemmin Yhdistynyt Kuningaskunta yritti tulla Suomen avuksi talvisodassa. Logististen haasteiden vuoksi pieni sotilasosasto saapui vasta konfliktin lopussa. Suomen pelottomuus pelasti sen, mutta uskottava uhka Ison-Britannian laajamittaisesta interventiosta piti myös Stalinia varuillaan. Jatkosodan aikana Churchillilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin julistaa sota vanhalle ystävälleen Mannerheimille synkkänä vuonna 1942. Churchill pyysi kirjeessään tätä anteeksi, ja hänen tiukasta ohjeestaan Yhdistynyt Kuningaskunta ei koskaan hyökännyt Suomen alueelle. Yhdistynyt Kuningaskunta palautti diplomaattiset suhteensa heti kun se oli mahdollista vuonna 1944. Sodanjälkeisen eristyksen aikana Suomen suurin ulkomainen ystävä oli Iso-Britannia. Maalla oli johtava kulissien takainen rooli Neuvostoliiton vaikutusvallan rajoittamisessa. Vuonna 1952 Hänen kuninkaallisen korkeutensa Edinburghin herttuan läsnäolo olympialaisissa loi uutta sidettä, samoin kuin Finnairin käynnistämät säännölliset lennot Lontooseen. Suomalaiset tulivat Isoon-Britanniaan myös opiskelemaan ja työskentelemään, mukaan lukien moni merkittävä tutkija, kuten Edvard Westermarck, yksi antropologian isistä. Häntä seurasivat huippujalkapalloilijat.

Iso-Britannia tuki Suomen talouskehitystä 1960-luvulla erityisesti EFTAn kautta, ja 1980-luvulla käynnistämällä Lapin kansainvälisen matkailun. Sen jälkeen Iso-Britannia oli keskeinen tukija Suomen liittymiselle Euroopan unioniin vuonna 1995 kun se auttoi vakuuttamaan hankkeen vastustajat unionin sisällä. Kaupallinen ja tieteellinen yhteistyö sekä ihmisten väliset kontaktit kukoistivat; tänään Isossa-Britanniassa asuu noin 20 000 suomalaista ja Suomessa 5 000 brittiä. Kontaktit ovat säilyneet Britannian EU-erosta huolimatta.

Loppujen lopuksi kyse ei ole kieli- tai poliittisista eroista, vaan vuosisatoja kestäneestä yhteydestä ja sen luomasta perustasta: vahva kansalaisyhteiskunta ja hyvinvointivaltio ja yhteinen huumorintaju. Olen varma, että yorkshirelainen ja suomalainen maanviljelijä ymmärtävät toisiaan erittäin hyvin vaihtamatta sanaakaan.  Meitä yhdistävät myös vahva luontosuhde ja rakkaus teknologiaan, autoihin ja jalkapalloon. Ja tietysti kalastus, suosituin urheilulaji molemmissa maissa. Kansainvälinen yhteistyö, kauppa ja tutkimus sekä ennen kaikkea inhimilliset kontaktit toimivat edelleen vahvana siltana molempien maiden välillä. Seuraavaa 1000 yhteistä vuotta kannattaa odottaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin