Suomi ja Puola, Itämeren rantavaltionaapurit

Pulloposti 47
Jukka Soisalon-Soininen
Tietokirjailija, VT

Mannerheim kirjoittaa 15.4.1919 päivätyssä kirjeessään läheiselle ystävälleen, ruhtinatar Maria Lubomirskalle: “Toivon, että edessänne on suuri ja onnellinen, yhdistynyt Puola, jolle kuuluisi osa Itämeren rannikkoa. Siten olisimme lähes naapureita.” Mannerheim oli vähää aiemmin valtionhoitajan tehtävissään vahvistanut Suomen tunnustuksen Puolan itsenäisyydelle.

Samaisessa kirjeessään Mannerheim kirjoittaa myös itäisestä uhasta: “Mieltäni vain vaivaa, etten pystynyt selvittämään välejäni bolshevikkien kanssa. Miten paljon rauhallisemmin maailma saisikaan nukkua.”  Mannerheimin adjutantti, kenraali Juliusz Rómmel on sanonut: ”Jos Mannerheim olisi johtanut tsaarin joukkoja (1917), hän olisi tukahduttanut alkuunsa bolshevikkien vallankumouksen.”

Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa seitsemän Puolan vuotensa olleen hänen elämänsä parasta aikaa. Mikäli I maailmansota ei olisi tuhonnut Mannerheimin maailmaa, hän olisi hyvinkin mahdollisesti jäänyt Puolaan loppuiäkseen. Sodan jälkeen Mannerheim unelmoi paluusta Puolaan. Ruhtinattarelle hän kirjoittaa valmiudestaan ottaa vastaan Suomen Varsovan lähettilään tehtävät tai jopa “tavallisena sotilaana” hakeutua Puolan armeijan palvelukseen.

Vuonna 1867 syntyivät Suomen ja Puolan tulevat marsalkat, C.G. Mannerheim ja Józef Piłsudski. Molemmat olivat aatelissukujen vesoja, molempien isät epäonnistuivat taloudellisissa toimissaan ja molempien äidit kuolivat poikien ollessa teini-ikäisiä. Sitten tiet erosivat. Kuvaavaa on, että kun vuonna 1896 Mannerheim oli keisari Nikolai II:n kruunajaiskulkueessa neljän keisaria saattaneen upseerin ryhmässä, Piłsudski osallistui II internationaalin kongressiin Lontoossa. Heidän tiensä ristesivät joulukuussa 1919 Varsovassa. Tällöin Piłsudski toimi Puolan valtionhoitajana Mannerheimin ollessa sivussa julkisista tehtävistä. Kahdessa tapaamisessa keskusteltiin Suomen ja Puolan mahdollisesta avusta Venäjän valkoisille kenraaleille sekä Piłsudskin Intermarium-suunnitelmasta, jonka tarkoitus oli edistää Puola-Liettuan unionin paluuta ja yhdistää reunavaltiot Suomesta Romaniaan Venäjän uhkaa vastaan. Piłsudski kirjoittaa: ”Mitä minun on tehtävä, kun valkoisten venäläisten johtajat eivät käsitä, että se Venäjä, joka syntyy nyt silmiemme edessä, ei ole sama kuin entinen ja että Puola ei sen paremmin kuin Suomikaan voi olla osana siinä valtakunnassa.”

Ennen tapaamistaan Piłsudskin kera Mannerheim puolestaan kirjoitti Maria Lubomirskalle: ”En tiedä, kumpi on parempi meille, bolshevikkien Venäjä vai uusi Venäjä, molemmat tulevat aina olemaan yhtä epämukavia naapureilleen, etenkin pienille.” Meidän aikamme on näyttänyt Mannerheimin olleen oikeassa.

Piłsudski oli vieraillut Suomessa vuonna 1907 ja piti Suomea varteenotettavana liittolaisena. Mannerheimin näkemys puolestaan tulee ilmi haastattelusta, jonka hän antoi ruotsalaiselle ”Nya dagligt Allehanda”-lehdelle 14.1.1922: ”Henkilökohtaisesti pidän puolalaisia suuressa arvossa… Minun mielestäni puolustusliitto (Puolan kanssa) yhteistä vihollista vastaan on luonnollinen ajatus eikä estä pitämästä yllä läntisiin naapurimaihin erittäin lämpimiä suhteita…”

Mannerheimin toivomus yhdistyneestä Puolasta toteutui maan itsenäistyttyä 129 vuotta kestäneiden Venäjän, Preussin ja Itävallan toteuttamien jakojen jälkeen. Itsenäisyyden sinetöi Piłsudski elokuussa 1920 Varsovan taisteluissa Neuvosto-Venäjää vastaan. Ilman Puolaa ja Piłsudskia olisimme todennäköisesti nähneet jo tuolloin yhdistetyn – punaisen – Euroopan. Sodassa oli mukana myös Mannerheimin läheinen ystävä, kreivi Adam Zamoyski, jolle Mannerheim kirjoitti olevansa kateellinen, koska ei voinut osallistua taisteluun.

Puolan vuodet ja suhteet puolalaisiin vaikuttivat suuresti Mannerheimin ajatusmaailman kehitykseen. Itsenäisyysmielisten puolalaisten piirissä hän vapautui henkisesti Venäjän imperiumin alamaisuudesta ja muuttui valistuneen eurooppalaisen kansallisvaltioajattelun edustajaksi. Tämä koitui itsenäistyvän Suomen hyväksi.

Hyvällä syyllä voimme pitää Piłsudskia ja Mannerheimia omien maittensa itsenäisyyden arkkitehteinä.

Nyt näiden kahden arkkitehdin suunnitelmat Puolan ja Suomen liittolaisuudesta ovat NATO:n kautta täysimääräisesti toteutuneet ja voimme sanoa, että Ukraina on tekemässä paluuta Puola-Liettuan unioniin Euroopan kautta.

Jukka Soisalon-Soininen on yhdessä puolalaisen Anna-puolisonsa kanssa toimittanut ja paljolti kirjoittanut teoksen ”Mannerheim Puolan vuodet”, joka on käännetty myös puolaksi. Teos on saatavilla tekijöiltä.

 jukka.soisalonsoininen@gmail.com

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin