Suomi-Ruotsi-suhteet

Pulloposti 9
Liisa Talonpoika, suurlähettiläs
Ville Andersson, lähetystöneuvos
Suomen Tukholman-suurlähetystö

Suomen ja Ruotsin suhteet ovat erinomaisen hyvät.  Aiemmat lähettiläät vuosikymmenten saatossa ovat varmasti kuvailleet suhteita samoin sanoin, eikä ole epäilystä siitä, etteikö luonnehdinnalle olisi löytynyt vankkoja perusteita. Silti, maittemme väliset suhteet ovat juuri nyt ainutlaatuisen kattavat ja syvät.  Nykyinen maailma heittää vastaamme haasteita, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden selättäminen onnistuu huomattavasti paremmin jos tartumme toimeen avoimesti, rakentavasti ja yhdessä läheisen, usein samanmielisen ja samankaltaisten lasien läpi maailmaa katsovan naapurin kanssa.  Keittiöfilosofin mieleen nousee kysymys puoliksi tyhjästä tai täydestä lasista.  Ja lasin koosta. Yhteistyö pelaa, mutta syöttöpeli voisi kai kulkea vieläkin paremmin.

Minkälaisista asioita on siis kyse? Lista voisi olla pitkä kuin olemassa oleva normikokoelma, mutta alla jokunen ajankohtainen teema joissa Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö on jo vilkasta – mutta pajatsossa olisi vielä runsaasti pelimerkkejä tyhjennettävänä.

Tähän on syytä lisätä vielä pieni ”tuoteseloste”: seuraavien rivien tarkoituksena on herättää ajatuksia ja haastaa totuttuja rajoja, ei julistaa mitään tiettyä tavoitetta tai kommentoida suhteissa tähän asti saavutettua edistystä.

Puolustussektorin yhteistyö

Ottamatta kantaa Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan, on maidemme välinen ns. SuRu-yhteistyö kansallisten puolustuskykyjemme täydentäjänä erinomaisen järkevä ja kustannustehokas tapaa vahvistaa sekä omaa että lähialueemme turvallisuutta. Emme kehitä yhteistyötämme ketään vastaan, vaan edistääksemme rauhaa ja vakautta. Hallitustemme välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa todetaan, että yhteistyötä kehitetään ilman ennalta asetettuja rajoituksia – kuitenkaan asettamatta sitovia avunantovelvoitteita. Onko lasi siis puoliksi tyhjä vai täysi? Joidenkin mielessä elää varmasti ajatus suuresta piripintaan täytetystä lasista. Miksei mentäisi loppuun asti rinnakkain, keskinäisiin turvatakuisiin ja ehkä ajan kanssa jopa puolustusliittoon asti? Käy tulevaisuudessa niin tai näin, yhteistyö kukoistaa; ministerit Niinistö ja Hultqvist tapaavat virassaan näinä päivinä 50:nen kerran.

Ilmastonmuutoksen vastainen työ

Pohjoismaat – menköön se tässä yhteydessä ikään kuin ylöspäin pyöristettynä SuRu-yhteistyön synonyyminä – allekirjoittivat vastikään julistuksen maittemme roolista ja tahtotilasta ilmastonmuutoksen vastaisen työn etujoukoissa. Totta, olemme huippuosaajia kestävien ratkaisujen ja ympäristöystävällisen teknologian kehitystyössä.  Mutta totta on myös se, että hiilijalanjälkemme on edelleen kestämättömän suuri. Vaikka kuinka olisimme edelläkävijöitä. Kansainvälisillä areenoilla kyseessä on kilpailu siitä, kuka räpäyttää ensin silmiään. Eikö meidän, lastemme ja omankin terveytemme kannalta, tulisi räpäyttää ensin? Edelläkävijyys varmasti maksaa ”vaihettumisjakson” ajan. Mutta mahdolliset kustannukset – kun nyt niitä kuitenkin lasketaan – voisi kuvitella palautuvan korkojen kera aikaisen startin ottaneille toimijoille. Nuoren ilmastoaktivisti Greta Thunbergin sanoin, ”puheet on nyt puhuttu”. Pohjoismainen ilmastojulistus listaa kaikki oikeat asiat. Katse ylös, iso kuva, toimeenpano, yhdessä vipuvoimaa on enemmän. Taas, onko tämä kuppi puoliksi tyhjä vai täynnä?

Nuoret

Niin ja sitten nuoret. Maittemme välinen ystävyys uhkaa harmaantua. Kun muurit murtuivat, Neuvostoliitto hajosi ja liityimme Euroopan unioniin, suomalaisten länsi-suhteista katosi käsijarru. Hyvä niin, mutta osin siinä taisi mennä lapsi pesuveden mukana. Into oli suuri, mutta alkoiko ennen niin tärkeä pohjoismainen ikkuna, ja erityisesti suhde Ruotsiin, vaikuttaa pieneltä? Vain taivas oli ”virtasen”  jälkikasvun rajana. Pohjoismainen yhteistyö ja vapaa liikkuvuus ei enää ollutkaan niin uniikkia. Uppsalan ekonomit saivat tehdä tilaa LSE:lle ja MIT:lle. Mutta vuorovesi on toivottavasti taas kääntymässä, niin kuin sen tapana on. Molemmille on tilaa, ja tarvetta. Olisi tärkeää, että nuorempi polvi rakentaisi omansa näköisiä SuRu-kuvioita. Oli se sitten oppilaitoksissa, yrityksissä tai kulttuurin ja urheilun rintamalla. Tämän vuoksi nuorten välisten kontaktipintojen vahvistaminen kuuluu suurlähetystön ehdottomiin kärkiteemoihin. Ilman nuorten osallistumista yhteistyö uhkaa näivettyä, ja se puolestaan olisi todella valitettavaa, vähintäänkin. Lasia täydentämään siis.

Lopuksi. Kokonaisuutena suhteidemme kuppi lienee kaksi kolmasosaa täynnä. Toivon mukaan se täytetään yhteispelillä äärilleen. Se olisi järkevää, hyödyllistä ja usein jopa hauskaa. Lähetystössä pyrimmekin laskemaan lasiin joka päivä ainakin yhden puhtaan vesipisaran verran lisää yhteistyöhenkeä. 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin