Suomenlahden alue kutistuu entisestään

Pulloposti 58
Sven Sakkov
Viron Suomen suurlähettiläs

Pulloposti oli aikoinaan hidas ja epäluotettava viestintäväline. Yleensä sitä käyttivät jonkinlaiseen pulaan joutuneet, kuten haaksirikon uhrit. Nykyään meillä on onneksi nopeampia ja turvallisempia viestintävälineitä. Vuonna 1991 Suomenlahti kutistui huomattavasti. Toinen alueen kannalta merkittävä tapahtuma oli vuonna 2004, kun Viro liittyi Euroopan Unioniin Suomen rinnalle. Viimeisten puolentoista vuoden aikana olemme todistaneet uusinta geopoliittista muutosta, jonka seurauksena Suomesta tuli Naton jäsen Viron rinnalle. Nato eli Pohjois-Atlantin liitto tarjoaa molemmille maille puitteet kahdenväliseen ja alueelliseen puolustusyhteistyöhön. Puitteet ovat kyllä kivoja, mutta toimiakseen ne vaativat asiasisältöä, eikä tämä tapahdu itsestään. Tätä varten on varmistettava mahdollisimman tiiviit kahdenväliset yhteydet puolustusvoimiemme välillä ja huolehdittava siitä, että Suomenlahdelle ei enää vedetä keinotekoisia rajoja. Tämä on paras tapa varmistaa, että maitamme erottava merialue kutistuu entisestään. 

Suomalaiset ovat ylpeitä puolustusvoimistaan – ja aivan oikeutetusti. Sama pätee Viroon. Viron maanpuolustus on järjestetty pitkälti saman mallin mukaisesti kuin suomalainenkin. Virossa on reserviarmeija, jossa varusmiespalveluksessa (8–11 kuukautta erikoisalasta riippuen) koulutetaan palveluyksiköitä reserviin. Suomen puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta. Virossa vastaava luku on 40 000. Jos otetaan huomioon väestön koko – Suomen väestö on 4,5 kertaa Viron väestöä suurempi – maiden reservit ovat melko samankokoiset. Viron puolustusmenot ovat viime vuosikymmenen aikana olleet kaksi prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Nyt luku on kolme prosenttia, ja puolueiden välillä vallitsee yksimielisyys siitä, että se pidetään tällä tasolla tulevinakin vuosina. Maanpuolustukseen suunnatuilla varoilla voidaan hankkia resursseja, kuten Himarsin pitkän kantaman ohjuksia, Harpy Loitering -ammuksia, pitkän kantaman Blue Spear -meritorjuntaohjuksia, keskipitkän kantaman Iris-T -ilmapuolustusjärjestelmän ja itseliikkuvia K-9-haupitseja. Viron puolustusvoimat ovat kooltaan suuret, ja niillä on käytössään merkittävä määrä pitkän kantaman resursseja. Tämän lisäksi Viro isännöi brittiläisiä, ranskalaisia ja amerikkalaisia joukkoja. Nämä maat ovat Naton suuria sotilasvoimia ja, mikä on erittäin tärkeää, myös ydinasevaltoja ja YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä. Tarvittaessa Viron armeija sotii Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan asevoimien rinnalla. Tämä on Virolle paras mahdollinen tae, että maa ei koskaan joudu todelliseen sotatilanteeseen.

Minulta kysytään joskus, miksei Virossa ole nykyaikaisia hävittäjiä. Vastaukseni on: Suomella on varaa 64 nykyaikaiseen hävittäjään. Viron talous on kahdeksasosa Suomen taloudesta. Tämä ei tarkoita sitä, että meillä olisi varaa kahdeksaan hävittäjään – koulutusta, huoltoa ja logistiikkaa vaaditaan hävittäjien lukumäärästä riippumatta.  Muutamaan hävittäjään saa uppoamaan huomattavan suuren osan maan puolustusmenoista, vaikka niiden sodanajan arvo on lopulta vähäinen. Onneksi Naton liittolaiset valvovat vuorollaan Viron – ja liittouman – ilmatilaa.

Nato on puolustusliitto. Mutta mitä se puolustaa? Pohjois-Atlantin sopimuksen johdanto-osassa määrätään, että sopimuksen osapuolet pyrkivät määrätietoisesti turvaamaan kansojensa vapauden, yhteisen perinnön ja sivistyksen, jotka perustuvat demokratian, yksilönvapauden ja oikeusvaltion periaatteisiin. Venäjän julma, laiton ja provosoimaton hyökkäys Ukrainaa vastaan osoittaa, että tarve suojella vapauttamme ja elämäntapaamme ei ole vähenemässä, vaan pikemminkin kasvaa. Benjamin Franklinin kuuluisat sanat ”jos emme vedä yhtä köyttä, roikumme pian kukin oman köytemme päässä” muistuttavat yhteistyön merkityksestä. Yhdessä olemme vahvoja. Edes Stalinin johtama Neuvostoliitto tai Putinin johtama Venäjä eivät ole uskaltaneet haastaa historian menestyksekkäintä sotilaallista liittoa. Nato täyttää ensi vuonna 75 vuotta. Jatkuvan huolenpidon ja uudistumiskyvyn avulla sillä tulee olemaan ainakin vielä toiset 75 vuotta edessään.

Suomen (ja toivottavasti pian myös Ruotsin) Nato-jäsenyys lisää turvallisuutta laajemmilla arktisilla, pohjoisilla ja Itämeren alueilla, mutta tietenkin erityisesti uusien jäsenvaltioiden itsensä osalta. Yhdysvaltojen jatkuva sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen, Naton elvyttäminen ja eurooppalaisten puolustusinvestointien selkeä nousujohtoisuus eivät toivottavasti tarvitse pullopostia viestin perille toimittamiseksi.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin